Kesä tuli täysillä päälle, jos joku ei vielä huomannut. Humiseva helle. Tai oikeastaan ei ole edes kuuma, mutta 100% ilmankosteus tekee mukavastakin lämmöstä läkähdyttävää. En minä tällaista säätä Suomeen tilannut, tämä kuuluu jonnekin Keskilänteen tai keväiseen Floridaan. Jonnekin missä on ilmastointilaitteita.
Töissä ilmanvaihtosysteemit ei toimi niin kuin pitäisi. Kuulemma meidän työpisteeseen pumpataan tuplasti enemmän happea kuin pitäisi, mutta ei se tunnu missään. Mihinköhän se happi on mennyt? Kuin saunassa olisi, paitsi ilman happea. Päätä särkee.
Kotona koira läähättää turkkinsa alla. Onneksi karvat lähtee parin viikon päästä. Koira haluaisi ulos, mutta ulkona on vielä tukalampi olo. Sisällä on sentään tuuletin. Kengät kastuivat eilen illalla ja ovat edelleen märät. Parvekkeen oven auki pitäminen ei auta ainakaan päivällä, kosteus vain lisääntyy tuntien mukana. Kaikki tuntuu likaiselta ja hikiseltä. Vuodevaatteet pesin viikko sitten, pitäisikö pestä uudestaan? Mahdollisimman kylmällä vedellä kaikki.
On tämäkin, ihan niin kuin tähän nyt kuolisi, pieneen lämpöön. Pitäisi olla tyytyväinen, että on taas kesä.
tiistai 29. toukokuuta 2007
tiistai 22. toukokuuta 2007
Ihmeellinen maailma
Tuo vahausepisodi sai miettimään mitä kaikkea hullua ihmiset tekee ja ovat tehneet. Niitä asioita on paljon. Sellasiakin on, jotka otetaan nykyään täysin itsestäänselvyyksinä, mutta en käsitä, kuka kylähullu on ensimmäisen kerran keksinyt niitä kokeilla.
Jos vaikka aloitetaan tästä vahauksesta. Sen ymmärrän, että joku on keksinyt, että ihokarvat saa pois levittämällä kuumaa vahaa iholle, jolloin karvat tarttuu vahaan ja kun vaha repäistään pois, tulee sileä iho. Joku on sitten koittanut tätä käytännössä, ja oletettavasti se on sattunut aika paljon. Miten se joku ei ole silloin sanonut, että okei, ihan hyvä idea, mutta ei tätä kukaan oikeasti tee toista kertaa?
Tai lentokoneet. Joku on lentänyt lentokoneella, törmännyt lintuparveen ja pudonnut (näin tämän siinä yhdessä leffassa, missä oli sir Anthony Hopkins, joten sen täytyy olla totta). Miksei sen jälkeen yhteisesti sovittu, että koska lintuparvia ei voida täysin välttää, ei enää lennetä lentokoneilla? Liian vaarallista.
Tai hevoset. Hevosista on ollut maailman historiassa paljon hyötyä, mutta on ne silti aika vaarallisia otuksia. Kuka on todennut, että okei, onhan ne hengenvaaralllisia ja arvaamattomia, mutta jos silti köytettäis niihin tällanen aisasysteemi, niin ehkä me päästäis vähän vähemmällä kantamisella...
Tai pilvenpiirtäjät! Kuulin kummisedältä, että itämailla on muuan pilvenpiirtäjä, jonka yläkerroksiin on viritetty roikkumaan iso kivimöykky (tai en muista oliko se kiveä, mutta kuitenkin). Sen tarkoitus on tasapainottaa rakennuksen huipun huojuntaa esim. maanjäristysten ja hurrikaanien aikana. Sekin kuulostaa äärettömän epätodennäköiseltä ratkaisulta. Että haluttais rakentaa iso talo, mutta ei tiedetä miten se saadaan vakaaksi. No ripustetaan sinne huipulle monta tonnia painava kuula! Miten se on edes mahdollista? (Tiedän, että se on mahdollista, ja ymmärrän sen toimintaperiaatteenkin ehkä, mutta silti. Kuka haluaa oleskella sen kuulan alapuolella? Tai ylipäänsä kuka on keksinyt, että on mahdollista rakentaa taloja, joissa on niin vahvat rakenteet, että niihin saa ripustettua vaikka mitä? Tai kenen mielestä on ihan tavallista, että se kuula ei edes ole mikään riskitekijä alapuolella oleville, koska se talo itse painaa paljon enemmän kuin se kuula. Jos kuula irtoaa, on muutakin mietittävää kuin että jääkö kuulan alle.)
Olen konservatiivi. Miksi piti edes laskeutua puusta avoimelle savannille? Hedelmät kasvaa puissa ja maassa on leijonia. Vaikka toisaalta, onhan oksilla kiipeilykin vaarallista.
Jos vaikka aloitetaan tästä vahauksesta. Sen ymmärrän, että joku on keksinyt, että ihokarvat saa pois levittämällä kuumaa vahaa iholle, jolloin karvat tarttuu vahaan ja kun vaha repäistään pois, tulee sileä iho. Joku on sitten koittanut tätä käytännössä, ja oletettavasti se on sattunut aika paljon. Miten se joku ei ole silloin sanonut, että okei, ihan hyvä idea, mutta ei tätä kukaan oikeasti tee toista kertaa?
Tai lentokoneet. Joku on lentänyt lentokoneella, törmännyt lintuparveen ja pudonnut (näin tämän siinä yhdessä leffassa, missä oli sir Anthony Hopkins, joten sen täytyy olla totta). Miksei sen jälkeen yhteisesti sovittu, että koska lintuparvia ei voida täysin välttää, ei enää lennetä lentokoneilla? Liian vaarallista.
Tai hevoset. Hevosista on ollut maailman historiassa paljon hyötyä, mutta on ne silti aika vaarallisia otuksia. Kuka on todennut, että okei, onhan ne hengenvaaralllisia ja arvaamattomia, mutta jos silti köytettäis niihin tällanen aisasysteemi, niin ehkä me päästäis vähän vähemmällä kantamisella...
Tai pilvenpiirtäjät! Kuulin kummisedältä, että itämailla on muuan pilvenpiirtäjä, jonka yläkerroksiin on viritetty roikkumaan iso kivimöykky (tai en muista oliko se kiveä, mutta kuitenkin). Sen tarkoitus on tasapainottaa rakennuksen huipun huojuntaa esim. maanjäristysten ja hurrikaanien aikana. Sekin kuulostaa äärettömän epätodennäköiseltä ratkaisulta. Että haluttais rakentaa iso talo, mutta ei tiedetä miten se saadaan vakaaksi. No ripustetaan sinne huipulle monta tonnia painava kuula! Miten se on edes mahdollista? (Tiedän, että se on mahdollista, ja ymmärrän sen toimintaperiaatteenkin ehkä, mutta silti. Kuka haluaa oleskella sen kuulan alapuolella? Tai ylipäänsä kuka on keksinyt, että on mahdollista rakentaa taloja, joissa on niin vahvat rakenteet, että niihin saa ripustettua vaikka mitä? Tai kenen mielestä on ihan tavallista, että se kuula ei edes ole mikään riskitekijä alapuolella oleville, koska se talo itse painaa paljon enemmän kuin se kuula. Jos kuula irtoaa, on muutakin mietittävää kuin että jääkö kuulan alle.)
Olen konservatiivi. Miksi piti edes laskeutua puusta avoimelle savannille? Hedelmät kasvaa puissa ja maassa on leijonia. Vaikka toisaalta, onhan oksilla kiipeilykin vaarallista.
perjantai 18. toukokuuta 2007
Are you a wax virgin?
Näin kysytään Veetin vahamainoksessa. Mainoksessa on kaksi naista kesämekoissa kenkäkaupassa (muistaakseni), ja Veetin ilosanomaa levittävä naisihminen tulee tarjoamaan heille kokeiluliuskaa. Naiset todistavat, ettei vahaus satu yhtään. (Mainos on selvästi huijausta. Ei kukaan mene kaupungille polvipituisessa mekossa, jos säärissä on niin pitkä karva, että sen saa vahalla pois.)
Rohkaisin kuitenkin mieleni ja ostin kaupasta kesän kunniaksi Veetin kylmävahaliuskoja, 8 euroa 80 senttiä parikymmentä liuskaa. Ne on pieniä (10 x 20 cm, ehkä) kangaskaistaleita, joiden keskelle on levitetty vihreää tuoksuvaa vahaa. Ei muuta kuin liuska sääreen, syvä sisäänhengitys ja repäisy. Vähän aikaa hampaiden kiristelyä ja toisto. Pienten liuskojen takia en jaksanut kauaa, sitä paitsi vaha meni ihan "tukkoon" ihosoluista ennen kuin karvoista. Turha ostos siis.
Ennen luovuttamista (ja hieman kipuun totuttani) sain nerokkaan idean koittaa liuskoja bikinirajaan: "Ei se niin paljoo voi sattuu..." Painoin uuden liuskan huolellisesti ihoon kiinni ja saman tien tajusin että kyllä se muuten sattuu. Koitin kovettaa mieleni ja vain repäistä sen nopeasti irti, mutten pystynyt. Ilmeisesti henkinen lapsilukko meni päälle; vartalo ei suostunut aiheuttamaan niin suurta tuskaa itselleen. Harkintakyvyttömästä päästä tunnetusti kuitenkin kärsii koko ruumis, ja jotenkinhan se vahaläppä oli saatava irti. Harkitsin hätänumeroon soittamista sekä jonkun liuottimen kaatamista liuskan päälle. Vaha alkoi jo kuivua. Ei auttanut muuta kuin nitkuttaa se hitaasti ja tuskallisesti irti. Jos ehdottomasti haluat kokeilla tätä kotona, etkä halua kuitenkaan tukea Veetiä taloudellisesti, laita ilmastointiteippiä johonkin herkkään paikkaan ja vedä irti. Liuskan irrottamisen jälkeen piti vielä hangata vaha irti. Tulos oli viehättävän sinipunainen iho, mutta positiivisena sivutuotteena voin todeta kipukynnyksen hieman kohonneen.
Kauneuden vuoksi täytyy kärsiä.
tiistai 15. toukokuuta 2007
Object to be desired
Maanantaisin tulee Nätti nakuna -ohjelma Neloselta, ja perään Ugly Betty. Tykkään molemmista ohjelmista, Nätti nakuna (vaikka nimi on tyhmä) on joskus suorastaan liikuttava. Kyynelsilmin joutuu katsomaan.
Ideanahan siinä on, että otetaan tukevahko ulkonäköään häpeävä naisihminen (helppo löytää), jolle puetaan hyvät rintaliivit ja alushousut ja korsetti, meikataan ja kammataan ja valitaan sopivat vaatteet. Sitten otetaan siitä vielä kaunis alastonkuva, heijastetaan se torin laidalle ja pannaan se nainen kysymään ihmisiltä "Do I look good naked?" Shokkihoitoa ikään kuin, ja toimii ihan hyvin. Osa niistä naisista suorastaan hehkuu sen muuttumisleikin jälkeen, vaikka mitään oleellista muutosta heidän vartalossaan ei olekaan tapahtunut.
Telkkarissa on myös jo jonkun aikaa pyörinyt Doven Aidon kauneuden puolesta -teeman mainokset (tsekatkaapa muuten Evoluutio-pätkä, aika hurja). Ideana on laajentaa kauneuden käsitettä ja ravistella ihmisiä lempeästi. Miksi pitäisi hävetä pisamia tai surra naururyppyjä? Doven mainokset ovatkin hyviä, ja tekevät varmasti länsimaailmanlaajuisesti paljon hyvää naisille ja tytöille, ja toivottavasti saavat ihmiset vähän ajattelemaan. Pakko kuitenkin sanoa, että kun televisiosta tuli se Doven ihovoidemainos, jossa viisi (?) viimeisillään raskaana olevaa naista seisoo puoliympyrässä mahojensa kanssa, äitini (joka on siis sairaanhoitaja ja on itsekin kantanut ja synnyttänyt kolme lasta) ensireaktio oli "Hyi!"...
On Beauty -kirjassa parikin päähenkilönaista miettii kauneutta ja kauneusihanteita. Toinen nainen katselee tytärtään, ja muistelee, miten ei halunnut tyttölasta, koska tiesi, ettei pysty säästämään tätä itseinholta. Riittämättömyyden tunne luikertelee joka tapauksessa kotiin, vaikka äiti olisikin kieltänyt naistenlehdet ja huulipunat. Toinen nainen taas katsoo samaa tyttöä, ja miettii, ovatko nuoret tytöt edelleen sellaisia kuin hänen sukupolvensa naiset: "Objects to be desired rather than desiring subjects." Pyrkivätkö he miellyttämään, kuihtuvatko he jatkuvilla dieeteillä, näyttelevätkö he vieläkin orgasminsa.
Ideanahan siinä on, että otetaan tukevahko ulkonäköään häpeävä naisihminen (helppo löytää), jolle puetaan hyvät rintaliivit ja alushousut ja korsetti, meikataan ja kammataan ja valitaan sopivat vaatteet. Sitten otetaan siitä vielä kaunis alastonkuva, heijastetaan se torin laidalle ja pannaan se nainen kysymään ihmisiltä "Do I look good naked?" Shokkihoitoa ikään kuin, ja toimii ihan hyvin. Osa niistä naisista suorastaan hehkuu sen muuttumisleikin jälkeen, vaikka mitään oleellista muutosta heidän vartalossaan ei olekaan tapahtunut.
Telkkarissa on myös jo jonkun aikaa pyörinyt Doven Aidon kauneuden puolesta -teeman mainokset (tsekatkaapa muuten Evoluutio-pätkä, aika hurja). Ideana on laajentaa kauneuden käsitettä ja ravistella ihmisiä lempeästi. Miksi pitäisi hävetä pisamia tai surra naururyppyjä? Doven mainokset ovatkin hyviä, ja tekevät varmasti länsimaailmanlaajuisesti paljon hyvää naisille ja tytöille, ja toivottavasti saavat ihmiset vähän ajattelemaan. Pakko kuitenkin sanoa, että kun televisiosta tuli se Doven ihovoidemainos, jossa viisi (?) viimeisillään raskaana olevaa naista seisoo puoliympyrässä mahojensa kanssa, äitini (joka on siis sairaanhoitaja ja on itsekin kantanut ja synnyttänyt kolme lasta) ensireaktio oli "Hyi!"...
On Beauty -kirjassa parikin päähenkilönaista miettii kauneutta ja kauneusihanteita. Toinen nainen katselee tytärtään, ja muistelee, miten ei halunnut tyttölasta, koska tiesi, ettei pysty säästämään tätä itseinholta. Riittämättömyyden tunne luikertelee joka tapauksessa kotiin, vaikka äiti olisikin kieltänyt naistenlehdet ja huulipunat. Toinen nainen taas katsoo samaa tyttöä, ja miettii, ovatko nuoret tytöt edelleen sellaisia kuin hänen sukupolvensa naiset: "Objects to be desired rather than desiring subjects." Pyrkivätkö he miellyttämään, kuihtuvatko he jatkuvilla dieeteillä, näyttelevätkö he vieläkin orgasminsa.
En tiedä miten voisi yrittää olla olematta object to be desired.
sunnuntai 13. toukokuuta 2007
perjantai 11. toukokuuta 2007
Näköjään joku aivojen osa alkaa väkisin siirtää ajatuksia blogin suuntaan, kun on tarpeeksi aikaa kulunut edellisestä postauksesta. Olen koko tähän astisen päivän jutellut blogille (onko tälle tilalle sairausluokitus vai kuuluuko tämä blogilistan joihinkin käyttöominaisuuksiin?).
Menin aamulla seitsemäksi töihin. Olin puoli tuntia myöhässä, mikä tuskin haittasi yhtään, koska ohjelmassa oli narikan vartiointia. Varsinainen suojatyöpaikka. Luulin, että minun piti olla yhteen asti töissä, mutta jostain syystä pääsinkin jo yhdeltätoista pois. Töistä lähdin äidin autolla, ja menin ajelemaan keskustaan. Piti ostaa isille LP-levy syntymäpäivälahjaksi, 59-vuotta huomenna. Menin divariin ja ostin kaksi levyä itselleni, Stillsin ja Qotsan. Stills tylsä ja radiosta tuttu, Qotsa hyvä, ainakin sen perusteella mitä ehdin niitä autossa kuunnella. Sain kanta-asiakaskortin ja leiman, vaikkei ne maksaneetkaan yli kahtakymppiä. Isin lahja jäi ostamatta... Huomenna varmaan vielä ehtii.
Divariin menoa varten piti etsiä parkkipaikka, ja sellainen löytyikin ihan hyvin kerran, mutta divarit eivät tietenkään vielä silloin (11:30) olleet auki. Niitä on kaksi vierekkäin kirjastoa vastapäätä nääs, molemmilla samat aukioloajat. Menin kirjastoon vartiksi. Divarit pysyivät kiinni. Mittarista loppui aika, eikä muka ollut kolikkoja just sillon, joten piti lähteä ajelemaan (jos sinulla ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä autossa ja öljykriisi on ihan kohta täällä). Kiersin siinä sitten vähän korttelia yhden mustan Hyundai Serzin perässä, jostain syystä se teki samanlaista päätöntä kierrosta kuin minäkin. Ehkä se luuli, että varjostin sitä. Kun pääsimme jokusen minuutin päästä takaisin samaan paikkaan josta lähdin, oli kaikki parkkipaikat viety. Harmitti vähän, etten vaan etsinyt lisää kolikoita mittariin silloin ekalla kerralla. Ajelin edestakaisin ja huomasin kaikki ihmeellisissä paikoissa olevat piiloparkkipaikat aina liian myöhään. Näin jopa sellaisen ihmeen, että autoja oli parkkeerattu kahteen riviin tien viereen, eli siis ensin yhdet ihan oikeaoppisesti ja sitten pari siihen viereen ajokaistalle. Varmaan vaan ihan "väliaikaisesti", mutten tiennyt, että Suomessa harrastetaan sellaista ollenkaan. Muutenkin autoja ja ihmisiä oli joka paikassa. Mitä ne kaikki tekee keskustassa keskellä päivää?
Divarin jälkeen kävin ostamassa Lidlistä vichyvettä. Kassalla oli yksi tyttö, joka kai on mun naapuri, mikäli samassa talossa asuvia kuuluu sanoa naapureiksi. En tiedä mikä on käytäntö näissä ihmisten nimeämisasioissa. Lidlin jälkeen olin jo menossa kotiin, mutta päätin vielä koukata lähiökirjaston kautta. Ja mikäs se siellä parkkiruudussa nökötti, se sama Serz jota varjostin keskustassa! Wie ist es möglich? Parkkeerasin tietysti sen viereen.
Menin aamulla seitsemäksi töihin. Olin puoli tuntia myöhässä, mikä tuskin haittasi yhtään, koska ohjelmassa oli narikan vartiointia. Varsinainen suojatyöpaikka. Luulin, että minun piti olla yhteen asti töissä, mutta jostain syystä pääsinkin jo yhdeltätoista pois. Töistä lähdin äidin autolla, ja menin ajelemaan keskustaan. Piti ostaa isille LP-levy syntymäpäivälahjaksi, 59-vuotta huomenna. Menin divariin ja ostin kaksi levyä itselleni, Stillsin ja Qotsan. Stills tylsä ja radiosta tuttu, Qotsa hyvä, ainakin sen perusteella mitä ehdin niitä autossa kuunnella. Sain kanta-asiakaskortin ja leiman, vaikkei ne maksaneetkaan yli kahtakymppiä. Isin lahja jäi ostamatta... Huomenna varmaan vielä ehtii.
Divariin menoa varten piti etsiä parkkipaikka, ja sellainen löytyikin ihan hyvin kerran, mutta divarit eivät tietenkään vielä silloin (11:30) olleet auki. Niitä on kaksi vierekkäin kirjastoa vastapäätä nääs, molemmilla samat aukioloajat. Menin kirjastoon vartiksi. Divarit pysyivät kiinni. Mittarista loppui aika, eikä muka ollut kolikkoja just sillon, joten piti lähteä ajelemaan (jos sinulla ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä autossa ja öljykriisi on ihan kohta täällä). Kiersin siinä sitten vähän korttelia yhden mustan Hyundai Serzin perässä, jostain syystä se teki samanlaista päätöntä kierrosta kuin minäkin. Ehkä se luuli, että varjostin sitä. Kun pääsimme jokusen minuutin päästä takaisin samaan paikkaan josta lähdin, oli kaikki parkkipaikat viety. Harmitti vähän, etten vaan etsinyt lisää kolikoita mittariin silloin ekalla kerralla. Ajelin edestakaisin ja huomasin kaikki ihmeellisissä paikoissa olevat piiloparkkipaikat aina liian myöhään. Näin jopa sellaisen ihmeen, että autoja oli parkkeerattu kahteen riviin tien viereen, eli siis ensin yhdet ihan oikeaoppisesti ja sitten pari siihen viereen ajokaistalle. Varmaan vaan ihan "väliaikaisesti", mutten tiennyt, että Suomessa harrastetaan sellaista ollenkaan. Muutenkin autoja ja ihmisiä oli joka paikassa. Mitä ne kaikki tekee keskustassa keskellä päivää?
Divarin jälkeen kävin ostamassa Lidlistä vichyvettä. Kassalla oli yksi tyttö, joka kai on mun naapuri, mikäli samassa talossa asuvia kuuluu sanoa naapureiksi. En tiedä mikä on käytäntö näissä ihmisten nimeämisasioissa. Lidlin jälkeen olin jo menossa kotiin, mutta päätin vielä koukata lähiökirjaston kautta. Ja mikäs se siellä parkkiruudussa nökötti, se sama Serz jota varjostin keskustassa! Wie ist es möglich? Parkkeerasin tietysti sen viereen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)