Tiedättekö sellaisen säikyn ihmistyypin, joka tuntuu koko ajan olevan vähän hermostunut kaikesta? Niin että kaikkia muitakin alkaa pikku hiljaa hermostuttamaan. Sellainen ihminen, joka reagoi kaikkeen vähän liian voimakkaasti, pälyilee ympärillee ja hieroo käsiään kun hänelle puhuu. Sellainen, jota seuraamalla on vaarassa saada epilepsiakohtauksen. Sellainen, joka kyllä tekee työnsä hyvin, ehkä vähän liian vakavasti tosin, kunhan mitään ennalta arvaamatonta ei tapahdu. Sellainen, jolle on vaikea sanoa mitään mikä on ennalta arvaamatonta, koska ei tiedä miten tämä siitä selviytyy. Noh, täällä töissä on yksi sellainen, mutta aion nyt poistua hitaasti takavasemmalle, rauhoittavasti puhellen ja varoen kääntämästä hänelle selkääni kuitenkin ylläpitäen katsekontaktia ja jättää hänet yksin yövuoroon riehumaan.

Elossa ollaan. Luennot on alkaneet ja työt loppuneet ja kone on vieläkin rikki. Kani on elossa ja koira on elossa, Lundia-tikkaat jouduin sittenkin itse ostamaan. Jatkoa seuraa...