Juhannus meni mukavasti kaveriporukassa mökillä. Tuli juotua melko sopivasti, ehkä vähän liian vähän, mutta toisaalta eipä ollut krapulaa seuraavana päivänä. Kaikenlaista lentävää ja vertaimevää hyönteistä esiintyi kyllä turhan runsaasti, mutta sitä kai se on se Suomen suvi. Vaikka ei siis pitäisi tietenkään valittaa, koska saahan sitä sitten taas nauttia ötökättömistä kuukausista koko pitkän talven.
Satuin pahaksi onneksi tänään lukemaan S.C.U.M. Manifeston. Melkein kaikki muut ovat tuon käsittämättömän houreilun jo varmasti ehtineetkin lukea, mutta toivon kovasti ettei pikkuveljeni saa sitä vielä pitkään aikaan käsiinsä. Jo eka kappale alkoi oksettaa. Ensireaktio oli inho. Inhosin Valerie Solanasia, inhosin hänen isäänsä, inhosin kaikkia niitä naisia jotka tuon sairaan manifestin ovat ottaneet tosissaan, inhosin kaikkia niitä miehiä jotka ovat ottaneet sen tosissaan ja ylireagoineet siihen ja inhosin sitä yhteiskuntaa jossa SCUM manifeston kirjoittaminen on ollut merkittävä poliittinen teko. Sitten säälin Valerie Solanasia, säälin hänen poikaansa (inhosin taas Valerieta), säälin niitä poikia, joiden äidit uskovat Solanasia (inhosin taas niitä äitejä ja Valerieta), säälin kaikkia niitä muitakin miehiä, jotka ovat jääneet ilman omaa syytään radikaalifeministien jalkoihin, säälin kaikkia niitä naisia, jotka ovat jääneet ilman omaa syytään radikaalisovinistien (jos sellainen sana on) jalkoihin, säälin ihmisiä (inhosin ihmisiä)...
Tuli mieleen että minä en selvästikään tiedä tämän maailman ja ihmisen pahuudesta yhtään mitään, kun en ymmärrä millaisessa ympäristössä tuollainen teksti on voitu harkitusti kirjoittaa ja julkaista, eikä minulla loppujen lopuksi ole aavistustakaan siitä millaisia reaktioita se on aiheuttanut. Voin kuvitella, ettei se ole jäänyt huomaamatta, ja moni on saanut sen takia kärsiä. Voin kuvitella, että maailmassa on vaikka kuinka paljon samanlaisia kiihkoilijoita kirjoituksineen, joista minä en vielä tiedä mitään.
Minkä takia tämä ihmiselämä vaikuttaa olevan näin helvetin vaikeaa kaikille? Nyyh.
Satuin pahaksi onneksi tänään lukemaan S.C.U.M. Manifeston. Melkein kaikki muut ovat tuon käsittämättömän houreilun jo varmasti ehtineetkin lukea, mutta toivon kovasti ettei pikkuveljeni saa sitä vielä pitkään aikaan käsiinsä. Jo eka kappale alkoi oksettaa. Ensireaktio oli inho. Inhosin Valerie Solanasia, inhosin hänen isäänsä, inhosin kaikkia niitä naisia jotka tuon sairaan manifestin ovat ottaneet tosissaan, inhosin kaikkia niitä miehiä jotka ovat ottaneet sen tosissaan ja ylireagoineet siihen ja inhosin sitä yhteiskuntaa jossa SCUM manifeston kirjoittaminen on ollut merkittävä poliittinen teko. Sitten säälin Valerie Solanasia, säälin hänen poikaansa (inhosin taas Valerieta), säälin niitä poikia, joiden äidit uskovat Solanasia (inhosin taas niitä äitejä ja Valerieta), säälin kaikkia niitä muitakin miehiä, jotka ovat jääneet ilman omaa syytään radikaalifeministien jalkoihin, säälin kaikkia niitä naisia, jotka ovat jääneet ilman omaa syytään radikaalisovinistien (jos sellainen sana on) jalkoihin, säälin ihmisiä (inhosin ihmisiä)...
Tuli mieleen että minä en selvästikään tiedä tämän maailman ja ihmisen pahuudesta yhtään mitään, kun en ymmärrä millaisessa ympäristössä tuollainen teksti on voitu harkitusti kirjoittaa ja julkaista, eikä minulla loppujen lopuksi ole aavistustakaan siitä millaisia reaktioita se on aiheuttanut. Voin kuvitella, ettei se ole jäänyt huomaamatta, ja moni on saanut sen takia kärsiä. Voin kuvitella, että maailmassa on vaikka kuinka paljon samanlaisia kiihkoilijoita kirjoituksineen, joista minä en vielä tiedä mitään.
Minkä takia tämä ihmiselämä vaikuttaa olevan näin helvetin vaikeaa kaikille? Nyyh.
4 kommenttia:
Luin vasta tekstin alun. Tuohan on kiinnostavampi kuin feministiset tekstit yleensä. Lähtöoletuksena ei ole, että miehet ja naiset ovat täsmälleen samanlaisia. Itse asiassa jotkut erot on kuvattu häkellyttävän tarkasti, vaikkakin äärimmäisesti liioitellen ja tarkoituksellisesti negatiivisessa valossa.
Tuossahan puhutaan sukupuolen eliminoimisesta kokonaan. Mielenkiintoisinta onkin yhteiskunnan reaktio. Mitä tahansa muuta ryhmää vastaan kiihottamisesta joutuisi vankilaan.
Ehdit näköjään laittaa kirjoituksen ennen Edgaria. No ei se mitään. Tosin kirjoitukseni ei tule olemaan yhtä "hienovarainen".
Kaikkein pelottavinta on se, että lukuisat eri feministi järjestöt pitävät Valerie Solanasia heidän vapahtajana ja heidän aatteen uranuurtajana. Kannattaa myös lukea Valerie Solanasin elämänkerta.
Onko Solanas oikeasti kovin merkittävä, siis muunakin kuin esimerkkinä sekopäisimmästä fundamentalistifeminististä?
Eli saiko SCUM mitään aikaiseksi, vaikuttiko se laajasti feministiliikkeeseen, minkälainen miesten ylireagointi siihen oli jne.?
Olin Solanasista kuullut aiemmin vain nimen, ja yhdistänyt sen jotenkin feminismiin. En kyllä odottanut ihan noin ärjyä kamaa.
Mutta onko/oliko sillä oikeasti merkitystä?
Mikko: Niin, kaiken feminismin perusajatuksena ja päämääränä ei kai olekaan tasapäistäminen ja yhdenmukaistaminen. Sukupuolen eliminoiminen kuulostaa kansanmurhaan kiihottamiselta ja ajatus maailmasta, jossa olisi vain miehiä/naisia tuntuu pahalta. Tosiaankin, tuosta voisi joutua vankilaan.
Edgar: Se elämänkerta on varmasti mielenkiintoinen. Tiesithän muuten, että halutessasi voit poistaa blogista kommentointimahdollisuuden kokonaan, jolloin kukaan ei voi tulla riitelemään (eikä kyllä sanomaan mitään muutakaan).
Urogallus: En vieläkään tosiaan tiedä, miten ja mihin Solanas on päässyt vaikuttamaan. Hänet kai tunnetaan parhaiten naisena, joka yritti murhata Warholin.
Lähetä kommentti