Jes, vihdoinkin sain luettua Bypassing the Will -nimisen artikkelin ihmisen tiedostamattomasta käyttäytymisestä ja sen suhteesta ns. vapaaseen tahtoon eli tietoisuuteen. Artikkeli ei ollut pitkä, mutta en meinannut millään päästä kuutta sivua pidemmälle. Oli hieman turhauttavaa joutua tankkaamaan englantia, enkä vieläkään joka lausetta tai sanaa ymmärtänyt. Pointti tuossa oli kuitenkin se, että ihmisen tietoisuus ei olekaan sellainen jatkuvasti läsnäoleva tekijä, joksi sitä usein luullaan. "Aikomus" syntyy aivoissa erillään "toteutuksesta", ja siksi "toteutus" voi tapahtua täysin ilman "aikomusta". Käytöksen laukaisijana toimii silloin jokin ympäristöstä (tiedostamattomasti) saatu ärsyke. Ihminen voi suorittaa hyvinkin monimutkaisia sosiaalisia käyttäytymismalleja tietämättä itse miksi. Oman vapaan tahdon ilmentymäksikin koettu ajatus, toimi tai tavoite ei välttämättä olekaan sitä. Tietoisuus voi olla pelkkä illuusio.
Ihmisen ero eläimiin olisi siinä, että ihminen pystyy tietoisesti muokkaamaan uusia automaattisia käyttäytymismalleja (onkohan käyttäytymismalli tässä oikea sana..?), kun taas eläin reagoi ympäristön muutoksiin pelkästään valmiilla käyttäytymismalleillaan. Artikkelin mukaan tietoisuuden tehtävä ihmisen evoluutiossa olisikin noiden monimutkaisten alitajuntaisten käyttäytymismallien luominen. Eläinkin oppii, mutta silloinkin sen käytöstä muokkaa ympäristö (shaping), eikä eläin tietoisesti vaikuta oppimisprosessiin. (Tämähän on yksi perustavanlaatuisista filosofisista ongelmista: mikä, jos mikään, erottaa ihmisen eläimistä? Yleensä selityksenä on pidetty sitä että ihmisillä on tietoisuus ja eläimillä ei. Ero voisikin olla siinä, että ne ihmisen alitajuiset käyttäytymismallit ovat monimutkaisempia, moninaisempia ja hienovaraisempia.)
Kuten sanoin, en täysin vieläkään ole sisäistänyt tätä artikkelia (Mikko korjatkoon jos jo nyt on tullut virheitä), mutta sitä lukiessani tuli mieleeni ns. susilapset, eli lapset, jotka ovat kasvaneet ilman ihmiskontakteja. Susilapset voisivat liittyä ihmis-eläin-kysymykseen. Sanotaan, että ihminen ei kasva ihmiseksi ilman ihmisyhteisöä. Aivot eivät kehity itsestään, vaan jokaisen synapsin syntyminen on reaktio johonkin. Tietoisuuskaan ei (ainakaan tämän artikkelin mukaan) ole mikään hengellinen ja valmis ominaisuus, vaan osa aivojen rakenteita. Artikkelissa alitajuntaisten käyttäytymismallien muokkautumisessa oli annettu suurta painoarvoa kielelliselle kehitykselle. Lapsi oppii käsitteitä, niiden merkityksiä, yhteyksiä ja niihin liittyvää käyttäytymistä automaattisesti seuraamalla huoltajiaan, ilman tietoista päättelyä. Tietoisuus (eli mitä mikäkin tarkoittaa, sisäinen monologi) kehittyy vasta käsitekokonaisuuksien myötä. Myöhemmin sanat toimivat sen niihin yhdistetyn toiminnan laukaisijana, yhä alitajuisesti.
Luin netistä susilapsista. Esimerkiksi 13-vuotiaana löydetyn Genien tapauksessa hänen oikea aivopuoliskonsa oli kehittynyt olosuhteisiin nähden hyvin, hän esimerkiksi pärjäsi erinomaisesti oikean aivopuoliskon toimintaa mittaavissa älykkyystesteissä. Genie ei kuitenkaan oppinut kunnolla puhumaan. Testien mukaan Geniellä ei ollut juuri ollenkaan aktiivisuutta vasemmassa aivopuoliskossaan. Kieli on pääasiassa peräisin vasemmasta aivopuoliskosta. Lapsen kehityksessä on kriittisiä kausia, ja jos hän ei silloin altistu kielelle, sen oppiminen myöhemmin on hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta, kuten juuri Genien tapauksessa. Kuitenkaan pelkkä vasemman aivopuoliskon kehittymättömyys ei minun mielestäni tee ihmisestä eläintä, vaan lähinnä vajaavaisen ihmisen. Eläimillä tuskin on varaa pitää puolta aivoistaan tyhjän panttina.
Äidinkielen tunnilla joskus yläasteella (eli... seitsemisen vuotta sitten) opettaja kertoi, että varhaislapsuudesta ei ole muistoja, koska ilman sanoja muistiin ei jää jälkiä. Opettaja varmaankin valehteli. Luulen, että varhaislapsuudesta hyvinkin jää muistoja, mutta niitä ei pysty tietoisesti muististaan hakemaan ilman (haku-)sanoja. (Muutenkin lapsuusmuistot ovat hankalia, koska ne kaikki eivät ole omia ja todellisia muistoja. Olikohan viime Hesarin Kuukausiliitteessä tästä juttua..? En tietenkään löydä sitä lehteä nyt.) Alitajuntaisia muistoja voi kai silti olla, sellaisia muistoja, jotka voivat aktivoitua jonkin ympäristömuutoksen seurauksena, ja vaikuttavat siten edelleen yksilön käytökseen. Esimerkiksi koirallani on joitakin tapoja, jotka voisivat hyvinkin näyttää omaehtoiselta ja harkitulta toiminnalta. Jos sillä on tylsää, se voi esimerkiksi nousta ylös, kävellä kylpyhuoneeseen, ottaa vessapaperirullan ja tuoda sen minulle. Se varmasti muistaa, mistä rulla löytyy ja mitä sille "pitää" tehdä, mutta ei se silti välttämättä tiedosta tekevänsä sitä. Se ei välttämättä tiedosta koko vessapaperirullan olemassa oloa. Jos vessapaperia ei löydy (sen takia, että koira on jo tuonut sen minulle aikaisemmin), se voi tuoda jonkun muun esineen. Jokin ympäristön ärsyke, ehkä jokin haju, tai se että koira sattuu vilkaisemaan vessan ovelle päin, käynnistävät tuon käyttäytymisketjun. En usko, että ilman sitä avainärsykettä se pääsisi "käsiksi" muistikuvaansa vessapaperirullien kantamisesta.
Koira ei ymmärrä puheen rakennetta. Se voi kuitenkin oppia useita sanoja ja sanayhdistelmiä ja ymmärtää äänensävyjä. Sanat voivat toimia avainärsykkeinä aivan kuten ihmisilläkin. (Koirankoulutuksessa käytetään paljon ns. virityssanoja käskyjen lisäksi. Virityssana voi olla vaikka "lelu" ja käsky sitten "hae". Virityssana nimensä mukaisesti virittää koiran sopivaan mielentilaan, ja käsky saa sen suorittamaan opetetun asian tai toimii lähtömerkkinä.) Missä se tietoisuuden tasojen ero varsinaisesti sitten näkyisi? Ei se välttämättä näy käytännön tasolla missään. Riittävän yksinkertaisessa ja tutussa ympäristössä ihminen voisi toimia aivan kuten eläinkin lajityypillisessä ympäristössään. Itseasiassa täysikasvuinen eläin pystyy lajityypillisessä ympäristössään varsin monipuolisesti ja tehokkaasti reagoimaan ympäristön muutoksiin (ilmankin tietoisuutta). Esimerkkinä vaikka susien laumakäyttäytyminen, kun koiranelämä on jo ollut puheena. Ihminen pystyy kuitenkin tietoisuutensa avulla ratkaisemaan ongelmia huomattavasti eläimiä nopeammin. Siinä missä eläin tarvitsee lukuisia toistoja ja oppii tehokkaan toimintatavan vain yrityksen ja erehdyksen kautta, ihminen pystyy analysoimaan ja suunnittelemaan, ja saa siten tulosta aikaan paljon nopeammin. Tietoisesti keskittymällä käyttäytymismalli muuttuu nopeasti alitajuiseksi.
Täytyy vielä lukea tuo Bypassing the Will pariin kertaan, sekä lisää aiheesta. Lisää lukuvinkkejä otetaan vastaan!
"Goals and motivations can be triggered by the environment, without conscious choice or intention, then operate and run to completion entirely nonconsciously, guiding complex behavior in interaction with a changing and unpredictable environment, and producing the identical outcomes as when the person is aware of having that goal."
Ihmisen ero eläimiin olisi siinä, että ihminen pystyy tietoisesti muokkaamaan uusia automaattisia käyttäytymismalleja (onkohan käyttäytymismalli tässä oikea sana..?), kun taas eläin reagoi ympäristön muutoksiin pelkästään valmiilla käyttäytymismalleillaan. Artikkelin mukaan tietoisuuden tehtävä ihmisen evoluutiossa olisikin noiden monimutkaisten alitajuntaisten käyttäytymismallien luominen. Eläinkin oppii, mutta silloinkin sen käytöstä muokkaa ympäristö (shaping), eikä eläin tietoisesti vaikuta oppimisprosessiin. (Tämähän on yksi perustavanlaatuisista filosofisista ongelmista: mikä, jos mikään, erottaa ihmisen eläimistä? Yleensä selityksenä on pidetty sitä että ihmisillä on tietoisuus ja eläimillä ei. Ero voisikin olla siinä, että ne ihmisen alitajuiset käyttäytymismallit ovat monimutkaisempia, moninaisempia ja hienovaraisempia.)
Kuten sanoin, en täysin vieläkään ole sisäistänyt tätä artikkelia (Mikko korjatkoon jos jo nyt on tullut virheitä), mutta sitä lukiessani tuli mieleeni ns. susilapset, eli lapset, jotka ovat kasvaneet ilman ihmiskontakteja. Susilapset voisivat liittyä ihmis-eläin-kysymykseen. Sanotaan, että ihminen ei kasva ihmiseksi ilman ihmisyhteisöä. Aivot eivät kehity itsestään, vaan jokaisen synapsin syntyminen on reaktio johonkin. Tietoisuuskaan ei (ainakaan tämän artikkelin mukaan) ole mikään hengellinen ja valmis ominaisuus, vaan osa aivojen rakenteita. Artikkelissa alitajuntaisten käyttäytymismallien muokkautumisessa oli annettu suurta painoarvoa kielelliselle kehitykselle. Lapsi oppii käsitteitä, niiden merkityksiä, yhteyksiä ja niihin liittyvää käyttäytymistä automaattisesti seuraamalla huoltajiaan, ilman tietoista päättelyä. Tietoisuus (eli mitä mikäkin tarkoittaa, sisäinen monologi) kehittyy vasta käsitekokonaisuuksien myötä. Myöhemmin sanat toimivat sen niihin yhdistetyn toiminnan laukaisijana, yhä alitajuisesti.
Luin netistä susilapsista. Esimerkiksi 13-vuotiaana löydetyn Genien tapauksessa hänen oikea aivopuoliskonsa oli kehittynyt olosuhteisiin nähden hyvin, hän esimerkiksi pärjäsi erinomaisesti oikean aivopuoliskon toimintaa mittaavissa älykkyystesteissä. Genie ei kuitenkaan oppinut kunnolla puhumaan. Testien mukaan Geniellä ei ollut juuri ollenkaan aktiivisuutta vasemmassa aivopuoliskossaan. Kieli on pääasiassa peräisin vasemmasta aivopuoliskosta. Lapsen kehityksessä on kriittisiä kausia, ja jos hän ei silloin altistu kielelle, sen oppiminen myöhemmin on hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta, kuten juuri Genien tapauksessa. Kuitenkaan pelkkä vasemman aivopuoliskon kehittymättömyys ei minun mielestäni tee ihmisestä eläintä, vaan lähinnä vajaavaisen ihmisen. Eläimillä tuskin on varaa pitää puolta aivoistaan tyhjän panttina.
Äidinkielen tunnilla joskus yläasteella (eli... seitsemisen vuotta sitten) opettaja kertoi, että varhaislapsuudesta ei ole muistoja, koska ilman sanoja muistiin ei jää jälkiä. Opettaja varmaankin valehteli. Luulen, että varhaislapsuudesta hyvinkin jää muistoja, mutta niitä ei pysty tietoisesti muististaan hakemaan ilman (haku-)sanoja. (Muutenkin lapsuusmuistot ovat hankalia, koska ne kaikki eivät ole omia ja todellisia muistoja. Olikohan viime Hesarin Kuukausiliitteessä tästä juttua..? En tietenkään löydä sitä lehteä nyt.) Alitajuntaisia muistoja voi kai silti olla, sellaisia muistoja, jotka voivat aktivoitua jonkin ympäristömuutoksen seurauksena, ja vaikuttavat siten edelleen yksilön käytökseen. Esimerkiksi koirallani on joitakin tapoja, jotka voisivat hyvinkin näyttää omaehtoiselta ja harkitulta toiminnalta. Jos sillä on tylsää, se voi esimerkiksi nousta ylös, kävellä kylpyhuoneeseen, ottaa vessapaperirullan ja tuoda sen minulle. Se varmasti muistaa, mistä rulla löytyy ja mitä sille "pitää" tehdä, mutta ei se silti välttämättä tiedosta tekevänsä sitä. Se ei välttämättä tiedosta koko vessapaperirullan olemassa oloa. Jos vessapaperia ei löydy (sen takia, että koira on jo tuonut sen minulle aikaisemmin), se voi tuoda jonkun muun esineen. Jokin ympäristön ärsyke, ehkä jokin haju, tai se että koira sattuu vilkaisemaan vessan ovelle päin, käynnistävät tuon käyttäytymisketjun. En usko, että ilman sitä avainärsykettä se pääsisi "käsiksi" muistikuvaansa vessapaperirullien kantamisesta.
Koira ei ymmärrä puheen rakennetta. Se voi kuitenkin oppia useita sanoja ja sanayhdistelmiä ja ymmärtää äänensävyjä. Sanat voivat toimia avainärsykkeinä aivan kuten ihmisilläkin. (Koirankoulutuksessa käytetään paljon ns. virityssanoja käskyjen lisäksi. Virityssana voi olla vaikka "lelu" ja käsky sitten "hae". Virityssana nimensä mukaisesti virittää koiran sopivaan mielentilaan, ja käsky saa sen suorittamaan opetetun asian tai toimii lähtömerkkinä.) Missä se tietoisuuden tasojen ero varsinaisesti sitten näkyisi? Ei se välttämättä näy käytännön tasolla missään. Riittävän yksinkertaisessa ja tutussa ympäristössä ihminen voisi toimia aivan kuten eläinkin lajityypillisessä ympäristössään. Itseasiassa täysikasvuinen eläin pystyy lajityypillisessä ympäristössään varsin monipuolisesti ja tehokkaasti reagoimaan ympäristön muutoksiin (ilmankin tietoisuutta). Esimerkkinä vaikka susien laumakäyttäytyminen, kun koiranelämä on jo ollut puheena. Ihminen pystyy kuitenkin tietoisuutensa avulla ratkaisemaan ongelmia huomattavasti eläimiä nopeammin. Siinä missä eläin tarvitsee lukuisia toistoja ja oppii tehokkaan toimintatavan vain yrityksen ja erehdyksen kautta, ihminen pystyy analysoimaan ja suunnittelemaan, ja saa siten tulosta aikaan paljon nopeammin. Tietoisesti keskittymällä käyttäytymismalli muuttuu nopeasti alitajuiseksi.
Täytyy vielä lukea tuo Bypassing the Will pariin kertaan, sekä lisää aiheesta. Lisää lukuvinkkejä otetaan vastaan!
3 kommenttia:
Teksti on varmaan vähän tiukkaa kamaa kylmiltään. Omat ajatukseni sai liikkelle tämä kommentti. Siinä kyllä käytetään it-alan termistöä. Se voi olla maallikolle vähän hankalaa.
Ps. Lue sähköpostisi
Uusimmassa Nature Reviews Neurosciencessa on muuten tiivistelmä eroista miesten ja naisten ajattelussa.
Luin nuo molemmat. Onneksi tuossa ekassa ei pelkästään takerruttu siihen it-sanastoon, koska se meni tosiaan vähän ohi. Suht helppolukuisia kuitenkin minusta. Mulla olikin noista miesten ja naisten eroista joku draft puolivalmiina, pitää vähän päivitellä sitä ja katsoa saisiko sen valmiiksi.
Lähetä kommentti