Ou gaad.

Luin Rumbaa ja Damn Seagullsin haastattelua. Olin ihan järkyttynyt, kun bändin kitaristilla tai jollain oli suomalainen nimi. Ihan että mitäh?! Sitten huomasin, että kas, niinhän niillä muillakin näkyy olevan. En tiennyt, että DS on suomalainen. En ihan oikeestikaan. Muistaakseni joskus kun ekan kerran koko perkeleen lokeista kuulin, saatoin ajatella että ne ehkä olis kotimainen bändi, mutta sitten sain jostain vakuuttavaa faktaa, että ei kyllä ne on brittejä. Ja siinä uskossa olen nyt elellyt suhteellisen tyytyväisenä, kunnes nyt tänään maailma tältä osin järkkyi.

Maailman järkkyminen tällä tavalla harmittomasti on aina yhtä piristävää. Onkohan se se pelästymisestä aiheutuva adrenaliinikuohu vai mikä, en tiedä.