Voisin kertoa miten kävi, kun harhailin high end -äänentoistoliikkeeseen. Tästä on jo aikaa, tämä tapahtui samana päivänä kun harhailin Apple Storeen.

Minulla on kotona äitini aikanaan ostama radio-kasetti-älpee-soitinsysteemi. Se on hieno, harjatulla teräksellä (tmv.) päällystetty vanha systeemi jossa on isot, raskaat pyörittimet (eli ne nappulat millä säädetään äänen voimakkuutta ja radiokanavaa). Äiti on ostanut sen joskus seitkytluvulla, ehkä. Se meni kuitenkin rikki. Kaiuttimet luullakseni hajosivat, vanhuuttaan ehkä tai sitten muuten vaan. Tästäkin on jo kauan.

Minun piti ostaa siihen uudet kajarit. Olin matkalla sinne, missä luulin, että Apple Store on, mutta satuinkin kävelemään jonkun radiokaupan ohi. Ikkunassa oli Tivolin radioita. Menin sisälle. Hämärässä liikkeessä oli kalliin näköisiä laitteita ja kaksi punaista nojatuolia, joissa istui kaksi miestä. Toinen oli myyjä, toinen joku sen spurgukaveri. Ehkä myyjä oli niin onneton ja yksinäinen kalliiden radioiden keskellä, että oli iloinen jo siitä, että spurgu tulee istumaan punaiseen nojatuoliin ja kuuntelee musiikkia ilmaiseksi.

Selitin, että tarvitsisin uudet kaiuttimet vanhaan radiooni. En ihan tarkkaan muistanut kaikkia teknisiä yksityiskohtia. Myyjä kysyi minkä merkkinen radio minulla on. Sanoin että Sharp*. Kysyin, onko sellaista merkkiä olemassa. Myyjä sanoi, että on. Myyjä kysyi millaiset kaiuttimet siinä on, onko ne isot. Näytin jotain niistä kaiuttimista mitä siellä oli esillä, ja sanoin että niissä mun kaiuttimissa on sellainen haarukkaliitin**, onko sellaista olemassa. Myyjä sanoi, että on, ja näytti. Melkein kaikissa niissä kaiuttimissa mitä siellä oli, oli haarukkaliitin. Olin yllättynyt, luulin että se olisi ollut harvinaista ja myyjä ei olisi ollenkaan ymmärtänyt että mitä tuo tyttö nyt selittää jostain haarukkaliittimistä. Myyjä vielä varmuuden vuoksi selitti miten haarukkaliitin toimii, vaikka kyllä minä sen tiesin. Sanoin kuitenkin, että minun radiossa ne haarukat on ihan pienet, sellaiset että ne vaatii sorminäppäryyttä. Ja ne johdotkin on ihan ohuet verrattuna niihin sentin paksuisiin vaijereihin mitä niissä kaupan kaiuttimissa oli. Siitä myyjä oli vähän ihmeissään, että miten voi olla niin pieni haarukka. Kysyin sitten, että voiko sitä minun radiotani korjata. Se oli vähän tyhmä kysymys, koska en tarkkaan tiennyt oliko se edes rikki, mutta epäilin (ja sanoin tämän myyjälle), että vika ei ehkä olekaan kaiuttimissa vaan siinä itse laitteessa. Myyjä oli samaa mieltä, ja sanoi että vanhat laitteet eivät kestä iänkaikkisesti, eikä niiden korjaus yleensä kannata. Sanoin, että ne kaiuttimet taitaa olla aika halvat muutenkin. Myyjä neuvoi kyllä, että voisin koittaa hinkata niitä kaiuttimen haarukoita hiekkapaperilla, jos siinä onkin vain joku kosketushäiriö.

Noh, koska näytti siltä, että radiosysteemini joutaa kaatopaikalle, ja koska tykkään niistä Tivoli Audion radioista ja koska minulla on muutama älppäri, joita en voi ilman soitinta tietenkään kuunnella, tulin kysyneeksi myyjältä olisiko heillä sattumalta jotain vastaavaa laitetta, sillä olimmehan radiolaitekaupassa. Totta kai heillä oli, tässäkin olisi nyt esimerkiksi tällainen laite, parempaa ei tällä rahalla saa, kyse on vain sitten siitä haluaako ostaa paskan vai hyvän, tämä on varmasti hyvä, ja kuuntele miten äänenlaatu on erinomainen ja seisopa tässä kohtaa, vähän vasemmalle vielä, noin, eikö kuulu hyvin, ja jos kuuntelet ihan tuosta vierestä, niin kuulet ettei varmasti kuulu mitään rahinoita, pelkkää musiikkia, ja vaikka lisäisi volyymia, niin äänenlaatu on ihan täydellinen, sanoi myyjä. Jos ihan totta puhutaan, en erottanut siinä mitään hirveän erikoista, mutta kyllä se sitten, kun levy vaihdettiin suomirokista jazziin, alkoi kuulostaa kieltämättä siltä kuin bändi olisi soittanut ihan vieressä. Kysyin hintaa, joka "erikoistarjouksenakin" oli lähellä puoltatoistatuhatta, jonka jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä takaisin sinne ikkunalle ja ulko-oven läheisyyteen katsomaan niitä Tivolin parin sadan laitteita. Sellainenkin olisi ihan kiva. Mutta niissä ei kyllä ole lp-soitinta, ja sitähän tulin täältä oikeastaan hakemaan. Myyjä kirjoitti A4:n täyteen erilaisia laiteyhdistelmiä ja hinta-arvioita, esitteli vielä kolmen kuukauden korotonta luottoa (ei mitään kuuden vuoden luottoa olis?), lupasin miettiä ja tulla seuraavalla viikolla ja paremmalla ajalla takaisin (niin aina) ja niin jatkoin matkaa Apple Storeen.

Radioliikkeen jäljiltä olin ihan sokea rahalle, jonka tuloksena minulla nyt siis on varattuna liian kallis Mac, joka onneksi ei vielä ole tullut. Pari viikkoa radioliikkeessä vierailun jälkeen isäni soitti, ja sanoi löytäneensä kirpparilta uudet kaiuttimet mulle. Hinta 10 e.

*) Oikeasti se merkki oli Sanyo.

**) Oikeasti se haarukkaliitin, jota minä ajattelin, olikin radion antennin johto. Kaiuttimien liitin on über-yksinkertainen: kuorittu johdon pää vain nipistetään paikoilleen radion taakse kiinni. Ja se johtokin on itse asiassa kiinteästi kiinni kaiuttimissa, eikä millään haarukkasysteemillä...