Minulla oli syntymäpäivät tuossa tiistaina, kiitos muistamisesta! *

Sain lahjaksi pikkusiskolta ja -veljeltä Sinikka Nopolan Ei tehrä tästä ny numeroo -kirjan, joka on masentava. Hämäläiset älkööt närkästykö, koska masentavaa ei ole murre, vaan se vilosohvia. Ehken osannut lukea kirjaa oikein.

Sain muutakin tosin. Rahaa, lähinnä. Se on ihan hyvä.

Olen harkinnut hevoshierojaksi ryhtymistä. Hankkisin toiminimen ja kaikki. Auto pitäisi olla. Ensin täytyy tietysti käydä hierontakurssi, ei sitä muuten voi tehdä. Koirahieroja on toinen vaihtoehto.

* No en minä oikeasti kuvitellut, että kukaan olisi muistanut.

You're A Prayer for Owen Meany!

by John Irving

Despite humble and perhaps literally small beginnings, you inspire
faith in almost everyone you know. You are an agent of higher powers, and you manifest
this fact in mysterious and loud ways. A sense of destiny pervades your every waking
moment, and you prepare with great detail for destiny fulfilled. When you speak, IT
SOUNDS LIKE THIS!


Take the Book Quiz
at the Blue Pyramid.

Teinpä tuollaisen vielä. Veikkaan, että Alkemistin lukeminen vaikuttaa tulokseen :).

God bless you all

Välillä on kiva lukea vanhoja tekstejä täältä ja ihmetellä kuka ne on kirjoittanut. Sitä luulee, että muistaa, mutta ei muista. Hauskinta on tietysti se, että niitä on myös kommentoitu ja kommentteja voi vielä lukea. Kiitos teille kaikille kommentoijille. En ole ikinä pitänyt mitään päiväkirjaa tai muuta näin pitkään. Enkä olisi pitänyt tätäkään, jos ei olisi tätä yhteisöllistä momenttia mukana.

Nyt on kesäkuun loppu jo melkein, ja blogin kirjoittamisen aloitin näköjään huhtikuussa 2006. Vuosipäivä on siis mennyt jo aikaa sitten ohi, mutten sitä ole oikein tajunnut. Jos en sitten ole unohtanut, että olen siitä huhtikuussa kirjoittanut. Sekin on hyvin mahdollista. En jaksa tarkistaa.

Menen nyt juomaan kahvia ja lukemaan Coelhon Alkemistia. Kaikki muut on varmaan sen jo lukeneet, mutta minä vasta edellispäivänä ostin sen. Ostin myös Econ Ruusun nimen, joka sekin olisi pitänyt olla jo lukion ekalla luettuna. Mutta kuka näistä jaksaa kilpailla?

Arvottomat

Katsoin eilen Mika Kaurismäen Arvottomia televishuunista jonkun aikaa, kunnes en enää jaksanut. En osannut päättää olisiko se ollut yleistietoni ja kulttuurisen kehitykseni kannalta oleellista katsottavaa vai pelkkää ajan tuhlausta. Varsinkin se tönkkö dialogi hämäsi ("Onko tämä nerokasta vai eikö?") Kohta täytyy varmaan konsultoida Googlea siitä, mitä muut ihmiset ovat siitä olleet mieltä.

Kuitenkin elokuvassa oli intertekstuaalinen viittaus (en tiedä mikä on oikea termi kuvaamaan yhteyttä elokuvan ja elämän välillä) minun keittiööni. Jos katsotte millaisessa keittiössä elokuvn päähenkilö (Manneko se oli) leffan alussa asuu, ja kuvittelette, että kaapit on vihreät ja kaakelit valkoiset, niin teillä on siinä silmienne edessä melkeinpä minun keittiöni. Sama hella, sama tiskiallas, samat vetimet ovissa. Oli siinä pari muutakin intertekstuaalista viittausta, nimittäin Salkkareihin (Arvottomissa Baari Bar ja Salatuissa elämissä Bar Baari), sekä IKEA:n keittiöhanamallistoon, joka on ottanut vaikutteita teollisuuskeittiöistä, jollaisessa Mannekin tiskasi astioita.

Muita uutisia: Julkisivuremontti etenee. Järkytyksekseni ne miljoonan euron laatat eivät olekaan miellyttävän mitäänsanomattoman kelta-harmaita, vaan musta-puna-valkoisia keraamisia pikkulaattoja (pieniä kerrostalon mittakaavassa). Kyllä! Seinän oikea puoli tulee valkoisella, vasen mustalla ja sitten siihen keskelle jäävien ikkunoiden ympärille sommitellaan laskimoverenpunaisia laattoja. Kuvittele verilettuja, valkokastiketta ja puolukkahilloa. Ehkä tähänkin tottuu.

On niin kesäloma, ettei jaksa edes blogiin kirjoittaa.