Kesä on kiva, mutta tykkään myös syksystä. Tällaisesta syksystä siis, kuin nyt on, eli suhteellisen lämmintä, aurinkoista, kirjavia lehtiä metsässä ja vielä vähän vihreääkin. Näillä leveysasteilla ei talven tulo muuten juuri houkuta, loskaa ja rapaa tiedossa. Se olisikin hienoa ainakin näin koiranulkoiluttajan kannalta, jos vesisateita ei juuri tulisi, vaan joku aamu maa olisi jäässä ja sitten sataisikin lunta kevääseen asti!
Minua pisti mehiläinen sormeen tällä viikolla. En olisi uskonut että niitä vielä on liikkeellä, mutta se mehiläinen olikin ihan kohmeessa. Se oli ehkä nukkumassa kepissä, jota heittelin koiralle, ja päätti sitten pelastautua iskemällä pistimensä etusormeeni. Siitä kiitokseksi ravistin sen maahan, mihin se jäi möllöttämään. Mutta se oli aika kaunis mehiläinen, samettinen. Ehkä ne kaikki mehiläiset on, pitäisi kysyä 8-vuotiaalta itseltäni. Se tietäisi.
Julkisivuremontti on edennyt parvekkeilta sivuseiniin. Ankkurointityöt ovat nyt käynnissä, ja aamupäivät koko talo tärisee kun seiniä jyskytetään kahdelta puolelta. Iltaisin olisi remonttimiesten puolesta hiljaista, mutta yläkerran naapurilla tuntuu olevan jatkuvia ilmavaivoja. Ei hetken rauhaa, siis.
4 kommenttia:
Aika sattuma. Tulin juuri kotiin ja katsoin näkyykö kuuta, kun mielestäni se on nyt täysi. Mietin sitä kun kuusta sanotaan, että se möllöttää. Ja auringosta myös. Ja mietin ettei mistään muusta asiasta tuota verbiä käytetä. Tuumasin ettei kissa voi möllöttää. Mutta nyt sitten mehiläinen möllötti maassa.
Syksyn viimeisissä hyönteisissä on jonkinlainen maailmanlopun tunnelma.
Näkyikö kuuta? Tai menenkin itse tästä katsomaan. Koiraa on kivempi ulkoiluttaa yöllä, kun voi pitää sitä huolettomammin (joskin lakia rikkoen) irti.
Ehken ajattelisi syksyn viimeistä hyönteistä, jos en olisi nähnyt tuota mehiläistä niin kohmeessa. Jos se olisi ollut ihan pirteä ja lähtenyt lentoon, en ehkä olisi edes tajunnut että on myöhä. Tai ehkä olisin sitten ihmetellyt sitä.
Huomasin tän nyt vasta. Ei näkynyt kuuta, mutta näkyi jotain joka ehkä oli kuun kajastus, aivan kuin se olisi vasta nousemassa. Tai sitten ne oli katuvaloja. Ja taivas oli pilvessä. Näitkö sitten itse kuun?
En nähnyt, taisi olla pilvistä.
Lähetä kommentti