tiistai 9. lokakuuta 2007

Koti-idylliä

Pikkusisko ja pikkuveli lähtivät juuri koteihinsa. Istun hämärässä olohuoneessa läppäri sylissä, taustalla soi leppoisia etelä-amerikkalaisia rytmejä. Lasissa on halpaa chileläistä valkoviiniä. Ikkunasta näkyy syksyisen auringonlaskun värjäämää taivasta ja koirat nukkuu jaloissa. Iso musta ja pieni ruskea vierekkäin identtisissä asennoissa, molemmat vasemmalla kyljellään pää etujalkojen päällä ja häntä samassa kulmassa. Katsoikohan pienempi isommalta mallia? Nyt iso koira huokaa ja painaa päänsä lämmittämään varpaitani, pikku koira vastaa unissaan "öm, öm..."

Kaikki on hyvin, paitsi etten osaa valita viinejä.

3 kommenttia:

Tuomas kirjoitti...

Oliko se sitten pahaa?

Hui, olit kirjoittanut paljon tällä välin, on paljon luettavaa. Itsekin pitäisi. Runsaasti ja rutkasti. (Rutka-sanaa olen käyttänyt viime aikoina... no, rutkasti.)

Ehkä syy omaan päivittämättömyyteeni on se, etten ole pitkään aikaan vain istunut jossain yksin hiljaa. Olen heti lausunut ne juttuni kypsymättöminä muille. That's baad, mmkay. Vastedes olen hiljaa ja vetäydyn pois kun minulla on sanottavaa ja hiljaisuudessa kirjoitan sen blogiini :)

Mut siiheks. Törmäillään.

Molla kirjoitti...

Oli aika pahaa. Täytyy kyllä myöntää, etten suuresti muutenkaan rakasta viinejä, ja olisi se jonkun asiaan perehtyneen mielestä voinut olla ihan käypää. En tiedä miten sitä olisi voinut kuvailla, ehkä hapokkaaksi. Laimean väristä ja pahan makuista, onneksi oli halpaa. Ja oli siinä sekin ilo, että jouduin etsimään linkkuveitsen tapaisen työkalupakin mukana tulleen härpäkkeen, millä sain pullon kovalla työllä auki. Onneksi siinä oli edes tämä aktivointiaspekti, ettei mennyt ihan hukkaan koko ostos.

Niin mistä huomaa että henkilö on istunut paljon yksin hiljaa? Siitä että yhtäkkiä blogia on päivitetty joka päivä...

Hanne kirjoitti...

Eikö ole suloista tuntea koiran pää oman jalan päällä ja sen lämmin hengitys nilkkaa vasten? Minulla on työhuone kotona ja nuorempi koiristani viettää kaikki päivät työhuoneellani. Usein se makaa pöydän alla jalkani päällä. En millään raaski lähteä siitä mihinkään, vaikka pitäisi nousta. Yritän keksiä vielä jotain tekemistä, ettei tarvitsisi nousta.