Nyt on uusi koira kotona, ja hyvin tuntuu rauhoittuneen nukkumaan. Laivamatkakin meni hyvin, pikkukoira oli reipas ja rauhallinen, eikä ihmetellyt oikein mitään. Iltapäivällä jätin sen kantokopassaan info-pisteeseen kun menin tax freehen ostamaan viinaksia. Kahden minuutin päästä kuulutettiin: "Henkilö, joka jätti koiranpennun infoon, ilmoittautukaa välittömästi info-pisteeseen!" Pentu oli alkanut kiljua eikä miehet saaneet sitä hiljaiseksi. Hiljeni kuitenkin heti kun koppa nostettiin ilmaan.
Nyt koirat nukkuu näennäisen sulassa sovussa keittiönpöydän alla. Vanhempi koira ei hirveäst nauti pikkupentujen seurasta, mutta näköjään on niin mustasukkainen huomiosta, että sietää sen epämukavuuden kunhan saa olla lähellä.
4 kommenttia:
Luen blogiasi silloin tällöin. Olen itsekin kahden koiran omistaja. Kiinnostaa tietää, minkä rotuisia koirasi ovat? Vanha ja nyt tämä uusi. Minulla oli vanhempi koira jo 6-vuotias, kun uusi pentu tuli. Ei ollut innoissaan 'Jääkö tuo tänne?'. Vähitellen kuitenkin suli ja heistä tuli hyvät kaverit. Kun kaksi urosta on talossa, täytyy lauman johtajuudesta välillä käydä neuvotteluja. Ei kovin vakavia kuitenkaan. Järjestys on selvä: vanhempi on pomo.
Moi Hanne! Nämä ovat espanjanvesikoiria, ikäeroa tasan kaksi vuotta ja uroksia molemmat. En tiedä teinkö ihan väärin eilen, kun kielsin vanhempaa koira rähisemästä ja murisemasta pennulle. Se alkoikin sietää sitä paremmin lähellään, mutta tänään pentu alkoi haukkuen komentaa vanhempaa koiraa, joko pois luulta tai leikkimään, ja vanhempi koira katsoi minua huolestuneen näköisenä, vähän niin kuin että apua, tee jotain tolle! Noh, kattellaan miten koirien välit tästä sutjaantuu.
Molla
Tiedän kyllä tuon rodun.
En ole mikään varsinainen koira-asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt ettei ihmisen pitäisi puuttua koirien väleihin. Heidän pitäisi selvittää välit keskenään. Minäkin puutun kielloista huolimatta joskus. Esim. silloin, kun pentu meni oman ruoan syötyään vanhemman koiran kupille. Aikuiset koirathan eivät ole pennuista kovin ihastuneita. Toisin kuin me ihmiset. Onko mitään valloittavampaa kuin koiranpentu!
Onnea kasvatustyössä! Täytyy välillä käydä lukemassa, miten teillä menee. Tokihan siitä kirjoitat?
Nyt olen ruvennut vain rauhallisesti kehumaan vanhempaa koiraa, kun pentu tulee lähelle ja vanhempi koira sietää sitä. Se tuntuu rauhoittuvan niistä kehuista itse, eikä rähähdä niin helposti, ja toisaalta eipä mene sitten pieleenkään, jos se jossain vaiheessa päättää murahtaa pennun kauemmas. Kirjoittelen kyllä, nyt varsinkin kun jotakuta kiinnostaa :). Ehkä kuviakin tulee jatkossa!
Lähetä kommentti