Viimeisimmästä tekstistä on näköjään kolmisen kuukautta! En tiedä pitäisikö blogiretriittiä vieläkään lopettaa, mutta eipä ole oikein muutakaan tekemistä juuri nyt. Kirjoitan siis mitä sattuu, mutta kello onkin jo paljon.
Olen lukenut netistä tuntemattomien ihmisten kertomuksia lemmikin menettämisestä ja itkenyt kolme nenäliinaa märäksi. Sitä ennen nostin pystyynkuolleen aralian altakasteluruukustaan, mylläsin kuivunutta multaa pitkin keittiötä ja kävin katsomassa netistä täytyykö altakasteluruukkuun laittaa kevytsoraa vai ei. Tuo linkki ei ehkä toimi iänkaikkea, mutta sieltä löytyy Suomi24:n keskustelu, jossa kerrotaan että pitää ja että ei. Sillä joka sanoo, että ei pidä laittaa kevytsoraa, on paremmat perustelut (koskeeko internet-keskustelujen referoimista sama sääntö kuin kirjojen ja vastaavien referoimista, eli se että aina puhutaan preesensissä tai perfektissä, koska se kirjan teksti on ikuista... onko referointi edes oikea sana tähän?), joten en laittanut kevytsoraa istuttaessani samaan ruukkuun hieman myöhemmin yhtä pientä peikonlehteä (Monstera deliciosa) ja kahta nukkumaijaa(Calathea makoyana), joista toisen ostin tänään vajaalla neljällä eurolla. Sitä paitsi ei minulla edes ole kevytsoraa. Raahasin ruukun rehuineen olohuoneen nurkkaan akvaarion viereen, ja ripustin peikonlehden verson roikkumaan Lundia-hyllystä. Typerää sinänsä, koska inhoan tuollaisia akvaarion viereen ripustettuja honteloita suikertavia viherkasveja. Kuten vaikka kultaköynnöksiä. Toivottavasti peikonlehti vahvistuu nopeasti. Peikonlehdellä ja nukkumaijalla on kauniit latinan kieliset nimet. Täytyy ostaa jonkun näköinen spottivalo kasvilampulla noille kasveille, sillä akvaarion vieressä on pimeää.
Onko sillä väliä, mitä ihmiset tietää? Ihmisethän tietää joka tapauksessa vaikka mitä asioita, vaikka niillä ei olisi mitään totuuspohjaa. Maailmanhistoriassa ei mitään muuta olekaan kuin esimerkkejä tästä. Tieto jalostuu pikkuhiljaa, niin. Miksi se jalostuu? Ovatko ne ihmiset onnellisempia, joiden tieto on todempaa kuin toisten? Ovat tietysti, tiedon jalostumisen myötä kehitys kehittyy ja syntyy sähköturbiineja ja päivänvalolamppuja. Onko oikeammassa olemisesta jotain sosiaalista hyötyä, vai täytyykö sitä varten olla olemassa akateeminen järjestelmä, jossa tietoa prosessoidaan jatkuvasti ja mitä enemmän ja parempia asioita siellä tietää, sitä arvostetumpi on? Ei kun... Sielläkin täytyy tietää ne oikeat asiat ollakseen arvostettu. Tai täytyy tietää oikeista asioista oikealla tavalla uusia asioita. Eikö eri mieltä oleminen, vaikka kuinka olisi oikeassa, ole aina ollut sosiaalisesti vaarallista? Miksi mikään laumaeläin haluaisi olla eri mieltä? En jaksa ajatella, menen ehkä nukkumaan vähäksi aikaa.
Hyvää yötä. Tänään tulee lumimyrsky.
Olen lukenut netistä tuntemattomien ihmisten kertomuksia lemmikin menettämisestä ja itkenyt kolme nenäliinaa märäksi. Sitä ennen nostin pystyynkuolleen aralian altakasteluruukustaan, mylläsin kuivunutta multaa pitkin keittiötä ja kävin katsomassa netistä täytyykö altakasteluruukkuun laittaa kevytsoraa vai ei. Tuo linkki ei ehkä toimi iänkaikkea, mutta sieltä löytyy Suomi24:n keskustelu, jossa kerrotaan että pitää ja että ei. Sillä joka sanoo, että ei pidä laittaa kevytsoraa, on paremmat perustelut (koskeeko internet-keskustelujen referoimista sama sääntö kuin kirjojen ja vastaavien referoimista, eli se että aina puhutaan preesensissä tai perfektissä, koska se kirjan teksti on ikuista... onko referointi edes oikea sana tähän?), joten en laittanut kevytsoraa istuttaessani samaan ruukkuun hieman myöhemmin yhtä pientä peikonlehteä (Monstera deliciosa) ja kahta nukkumaijaa(Calathea makoyana), joista toisen ostin tänään vajaalla neljällä eurolla. Sitä paitsi ei minulla edes ole kevytsoraa. Raahasin ruukun rehuineen olohuoneen nurkkaan akvaarion viereen, ja ripustin peikonlehden verson roikkumaan Lundia-hyllystä. Typerää sinänsä, koska inhoan tuollaisia akvaarion viereen ripustettuja honteloita suikertavia viherkasveja. Kuten vaikka kultaköynnöksiä. Toivottavasti peikonlehti vahvistuu nopeasti. Peikonlehdellä ja nukkumaijalla on kauniit latinan kieliset nimet. Täytyy ostaa jonkun näköinen spottivalo kasvilampulla noille kasveille, sillä akvaarion vieressä on pimeää.
Onko sillä väliä, mitä ihmiset tietää? Ihmisethän tietää joka tapauksessa vaikka mitä asioita, vaikka niillä ei olisi mitään totuuspohjaa. Maailmanhistoriassa ei mitään muuta olekaan kuin esimerkkejä tästä. Tieto jalostuu pikkuhiljaa, niin. Miksi se jalostuu? Ovatko ne ihmiset onnellisempia, joiden tieto on todempaa kuin toisten? Ovat tietysti, tiedon jalostumisen myötä kehitys kehittyy ja syntyy sähköturbiineja ja päivänvalolamppuja. Onko oikeammassa olemisesta jotain sosiaalista hyötyä, vai täytyykö sitä varten olla olemassa akateeminen järjestelmä, jossa tietoa prosessoidaan jatkuvasti ja mitä enemmän ja parempia asioita siellä tietää, sitä arvostetumpi on? Ei kun... Sielläkin täytyy tietää ne oikeat asiat ollakseen arvostettu. Tai täytyy tietää oikeista asioista oikealla tavalla uusia asioita. Eikö eri mieltä oleminen, vaikka kuinka olisi oikeassa, ole aina ollut sosiaalisesti vaarallista? Miksi mikään laumaeläin haluaisi olla eri mieltä? En jaksa ajatella, menen ehkä nukkumaan vähäksi aikaa.
Hyvää yötä. Tänään tulee lumimyrsky.
2 kommenttia:
Minua huvittaa se, miten tieteellinen tutkimus tuntuu olevan niin kovin sidottu tieteenalan vallitseviin ajatustapoihin. Eihän mitään mullistavaa olla koskaan tajuttu pitäytymällä vanhoissa menettelytavoissa. Samalla kun tutkijat nojaavat koko ajatusmaailmansa vallitseviin paradigmoihin, he puhuvat huvittuneesti vanhoista tutkimustavoista. Ovatko he todella niin yliopistoharhan sokaisemia, etteivät he näe oman ajatusmaailmansa suloista ristiriitaisuutta?
Nimim. Kyynistynyt yliopisto-opiskelija
Terse, Molla. Hajujäljen vokaalisarja tässä.
Ihan pyyteettömästi vain ilmoittelen, että olen aloittanut uuden blogin. :) Linkin pitäisi löytyä profiilista.
Lähetä kommentti