Oli jo vähän aikaa tuntunut siltä kuin kelluisin vain paikallani päivästä toiseen, ja hitaat päivät kertyivät nopeasti. Muistelen että samanlainen olo oli silloin, kun Silkkaa Yksinkertaisuutta alkoi, ja silloin blogin pitäminen auttoi. Vaikka päivärutiinit olivat samat, oli joku ihan oma väylä ajatuksille, niitä piti työstää, eivätkä ne jääneet päähän kiertämään kehää ja syömään toisiaan.
En tiedä onko hyvä palata takaisin päin tällä tavalla, menneeseen elämänvaiheeseen, hypätä takaisin tähän nimimerkkiin. Nyt tätä kirjoittaessani tunnen kuitenkin, että kahdessa vuodessa olen unohtanut suuren osan tästä "persoonasta", enkä siksi ole menossa menneeseen. Toivottavasti oleellisin olisi vielä tallella, ja tämä blogi voi taas toimia ajatusten ja luovuuden jäsentäjänä ja herättelijänä, niin että muistaisin taas mitä minun elämäni olikaan tai voikaan olla. Ainakin jo heti tänään on tuntunut siltä, kuin olisi paremmin ajassa kiinni. Ajatuksia kulkee ja huomaan niitä itsekin pyöritteleväni.
Mitäs tässä välillä on tapahtunut? Minulla on edelleen ne samat koirat kuin kaksi vuotta sitten, asun samassa paikassa, opiskelen (hitaasti) samaa alaa. Noin vuosi sitten yksi tällainen tapahtui:
Ja siinäpä minun elämäni tällä hetkellä lähinnä on, blogin ulkopuolella. Silkkaa Yksinkertaisuutta on toivottavasti se paikka, jossa olen enemmän oma itseni, mitä se sitten onkin. Nyt täytyy lähteä lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti