Tyhjää

Mies on taas reissussa. Öisin on vähän ikävä. Päivisin oikeastaan ei. Viime aikoina mies on ollut niin kiireinen, että ei päivisaikaan tavallisestikaan paljon nähdä. Selviän näistä arkihommista ihan itsekseni kyllä, kiristämisvaraakin olisi. Yritän välillä auttaa miestä hänen hommissaan sen minkä voin, laitan lapsen nukkumaan ja koitan imuroida silloin kun mies ei ole kotona. Mutta se vähän kieltämättä rassaa, että ei ole sitä kuuluisaa yhteistä aikaa, ei meillä kahdestaan eikä edes perheenä. Mitä se yhteinen aika sitten olisikin, en tiedä edes. Jos jotain joskus, niin mies on väsynyt ja kaikki ylimääräinen ohjelma häiritsee muita aikatauluja. Joku ravintolalahjakorttikin olisi käyttämättä, mutta jos edes kotona pääsisi saman pöydän ääreen. Ehkä siitä yhdessä vietetystä ajasta ihan vaan kotonakin jotain jäisi käteen vaikka hitaasti viriävien keskustelujen muodossa. Nyt on aina joko tietokone tai puhelin tai telkkari päällä, ei edes mikään leffa tai musiikki, joissa sentään olisi joku sosiaalinen ulottuvuus mahdollinen.

Kumpikaan meistä ei haluaisi tätä, mutta miksi ne - nämä - koneet aina aukeaa. Mies sanoo että sillä saa pään nollattua, ja minä varmaankin vain sitten väistelen lattian moppausta netissä, kuvitellen että tässä vietän sitä laatuaikaa, vaikka oikeasti se vain passivoi.

Ja miksi sitä on niin helppo sitten kuitenkin olla kotonakin vaan niin, ettei oikeastaan sano mitään, helposti ei edes katso silmiin. Mies sanoi ennen lähtöä sovittelevasti, että hän on nyt ollut kireä ja aivan lukossa töittensä kanssa. Minä vastasin että tiedän, ei se mitään. Tämähän on vain väliaikaista. Jotain muuta olisi pitänyt sanoa tai tehdä, mutta jäi sanomatta ja tekemättä.

Jaa niin, ei ole tarkoitus valittaa. Kuten sanoin minulla on tässä vielä kiristämisen varaa, en ole lopussa. Blogiin puran nyt vain tätä ikävintä osuutta. Mieskin on onnistunut enimmäkseen pitämään ahdistuksensa itsellään, purkaa sen sitten ehkä lenkille, mikä on jo iso asia. Juuri mistään ei riidellä, sinänsä kaikki on hyvin ja ymmärränhän minä tämän tilanteen ja sen väliaikaisuuden. Toivon että tämä rutistus nyt oikeasti materialisoituisi helpompana elämänä jo loppuvuodesta.