Niin tänään oli hyvä päivä

Heräsin aikaisin, ennen seitsemää. Väsytti, mutta nousin silti. Hereillä pysymisessä auttoi, että myös lapset heräsivät. Join hyvää kahvia, söin hyviä (omatekemiä) sämpylöitä ja Putin-juustoa. Löysin molemmille lapsille nätit asut päälle, en tiedä oliko ihan joka vaate välttämättä täysin puhdas, mutta jos ei ollut niin ei sitä huomannut. Löysin myös omasta kaapistani hameen, jota en muistanut omistavani ja joka mahtui hyvin päälle. Toinen lapsi nukahti, toinen taisi lukea akuankkoja taikka askarrella. Löysin hameen kaveriksi sukkahousut joita en muistanut omistavani ja jotka mahtuivat hyvin päälle ja olivat ehjät. Löysin pari paitaa, jotka mahtuivat hyvin päälle ja sopivat sen hameen kanssa. Tein letin hiuksiin. Meikkasin.

Sain kaikki tarvittavat henkilöt ja varusteet autoon ja ehdimme ajoissa liikkeelle. Ei itkua, ei revenneitä sukkahousuja, ei unohtunutta lompakkoa. Ei ylinopeussakkojakaan. Olimme ajoissa hammaslääkärissä. Ainoa moka joka tuli siinä vaiheessa ilmi, oli se että olin unohtanut tehdä toiselle lapselle lounasta ennen lähtöä, lapset näet ei oikein kovin hyvin pärjää pitkälle iltapäivään pelkällä aamupalalla. Elovena-marjajuoma pelasti. Päästiin vielä melkein ajoissa yliopistolle, ostettiin kahvia ja pullaa, ajeltiin hissillä, tavattiin opiskelukavereita, syötiin ruokalassa ja juteltiin. Ihana lämmin ja aurinkoinen alkusyksyn päivä, vaahteroissa vielä vihreät lehdet. Lapset hyväntuulisia. Oltiin ajoissa toisessa paikallisessa oppilaitoksessa hakemassa miestä, vaikka oli ruuhka-aika. Käytiin ostoksilla. Vanhempi lapsi piti molempia kädestä kiinni ja hihkui: "Koko perhe yhdessä!"

Oli hyvä mieli. Tässä oli ollut ainakin minun taholtani jo jonkin aikaa vähän ankea tunnelma. Aina kun tulee ankea olo, tuntuu siltä että ei tästä tule mitään enkä siedä tätä enää. Nyt olin aika pitkään ollut vain lasten kanssa kotona. Sitä se kai tarkoittaa, kun jotkut toiset sanoo että siinä "hajoo pää".