Tänään olen tehnyt lasagnea yksi lapsi kantoliinassa lonkalla keikkuen.
Siinä kesti noin kaksi tuntia, siis aktiivista ruoanlaittoaikaa kului kaksi tuntia ja uunissa kypsennystä vajaa tunti. Kukaan ei kuollut eikä raajoja
leikkautunut poikki. Sain ujutettua ruokaan sekä porkkanaa että lehtikaalia. Lisäksi improvisoin matkalla aineksista
terveellisen pastalounaan esikoiselle ja tomaattisen soseruoan vauvalle. Sata Hyvä äiti -pistettä!
Pisteitä jonkin verran alensi se, että toinen lapsi pelasi samaan aikaa
n:nnettä tuntia tietokoneella, enkä osallistanut häntä ikätasoisesti ruoanvalmistukseen. Hyvä äti -pisteisiin vaikutti myös se, että valitsin empiirisen lähestymistavan tutkiessani miten onnistuu porkkanan raastaminen suoraan kuumalla pannulla hautuvaan öljyiseen tomaattikastikkeeseen virkeä lapsi sylissä. Teoreettinen tarkastelu olisi ollut työturvallisuuden kannalta parempi ratkaisu.
Hyvä kokki -pisteitä alensi se, että nuorempi kokki halusi imetystauon ja lisäksi nukahti kesken bechamel-kastikkeen teon. Voisin kirjoittaa ihan vaan "valkokastike", mutten halua. On epäortodoksista nukahtaa kesken bechamel-kastikkeen valmistuksen, koska sen teko vaatii herpaantumatonta keskittymistä. Lisäksi yritin tämän keissin jälkeen jatkaa kastikkeen tekoa hehkuttamalla lieden väärää levyä (taikka eihän ne levyjä ole vaan jotakin kypsennysalueita tml.) ja kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin ettei se kastike sillä tavalla valmistu.
Myös miinuspisteitä puolikypsän lehtikaalin lisäämisestä vauvansoseeseen. Vauvat ei pidä sellaisista pienistä muovirakeen tuntuisista hippusista suussaan, ainakaan jos niitä yritetään tarjoilla ruoan seassa lusikalla. Muussa tapauksessa, esimerkiksi suoraan lattialta nautittuna, muovirakeet ja raaka lehtikaali on ihan ok. Pieni Hyvä äiti -bonus siitä, että havaitsin tukehtumisvaaran ja ehdin noukkia ne lattialta ennen vauvaa.
Ei! Meinasin unohtaa. Tärkein asia, jonka johdosta melkein meni miinukselle. Unohdin tarkistaa etukäteen onko lasagnelevyjä. Oli niitä, viisi kappaletta. En suostunut enää tuorepastan tekoon siinä vaiheessa.
2 kommenttia:
Loistavasti kehuttu. Mä niin tykkään tuollaisesta itseironian tapaisesta. =)
Kiitos, Lupus :). Siitä tuli ihan hyvää lasagnea lopulta, aika erikoista mutta kelpasi.
Lähetä kommentti