Hieno päivänaloitus päättyi n. klo 10, kun menin takaisin nukkumaan. Ja nukuinkin sitten yli yhteen. On se kumma miten hedonistin aivot toimivat: jos sängyssä loikoilu aamuisin on kerran niin ihanaa, niin nautinto vaan kasvaa mitä pitempään pystyn sängyn pohjalla röhnöttämään. Sama logiikka karkkien ynnä muun mässyn kanssa: jos yksi suklaapala on kerran hyvää, niin koko levyn syöminen on lähes tulkoon orgastista. Not so, unfortunately. Ensimmäinen suklaapala on hyvä siksi, että se on ensimmäinen, mutta 25. pala ei maistukaan enää juuri miltään. Lisäksi levyn loppua kohden paha olo ja mieli kasvavat eksponentiaalisesti. Sama laiskottelun kanssa. Kun on nukkunut liikaa on liian kuuma/kylmä, selkää särkee, silmiä särkee, aamulla niin mukavasti kutkuttanut auringonpaiste saa päänkin särkemään... Puhumattakaan siitä, että on hukannut viisi tuntia päivästä eikä oikein ole aikaa tehdä enää mitään.
Minä ratkaisin ongelman soittamalla kotiin ja keksimällä hyviä tekosyitä, miksi isä ei voi tulla nyt tekemään remonttia ja miksi tulen vasta illalla syömään. Ja nyt olen sitten hukkaamassa näitäkin tunteja koneella...
1 kommentti:
Eihän sitä nyt hyvänen aika tarvitse aina olla tehokas ja aikaansaava. Itse syytän yhteiskuntaamme tästä kaikesta kiireen ja tehokkuuden illuusion luomisesta. Miksi siitä pitäisi tulla huono omatunto jos huolehtii itsestään ja lepää ja touhuaa muuta kiinnostavaa? Mielestäni on jo saavutus sinänsä, jos tällaisena aikana on säilyttänyt keinon kuunnella kehoaan ja tarpeitaan sen sijaan että säntäilisi sinnetännepakkotehdäkaikkeahetipianjaollatärkeäjaHYVÄIHMINEN, kunnes palaa loppuun tai kadottaa itsensä ja sielunsa. Vai? ;)
Lähetä kommentti