Tänään on kiireitä. Pitäisi kirjoittaa uusi selitys siitä, miten minä näen parisuhteet ja miten niiden minun mielestäni pitäisi mennä. Toisaalta pitäisi tehdä miljoonasata muutakin asiaa seuraavan kolmen tunnin aikana. Minua hieman jännittää kirjoittaa enää mitään, kun nyt tiedän että tätä blogia jotkut tosiaan lukee. Mutta eipä sillä, kyllä minä kirjoitan silti, kunhan saan ajatukseni taas järjestykseen. Tuo Olkaa yksin ja juoskaa karkuun -juttuhan ei ollut mikään kaiken kattava selvitys ihmiskunnan tilasta, eikä sen ollut tarkoituskaan olla. Minä käsittelin siinä lähinnä naisia, ja miehiä vain sen verran kun on pakko naisia käsitellessään. Varsinkin alku ja puoliväli oli ihan tarkoituksella provosoivia.
Uutta merkintää kirjoittaessani joudun myöntämään itselleni joitakin asioita, joita en haluaisi myöntää. Kuten että loppujen lopuksi ja alitajuntaisesti minä pidän naisia enemmän vastuussa itsestään niin elämässä kuin myös parisuhteissa. Minä jotenkin oletan, että se inhottavinkin narttu sisimmässään tiedostaa tekevänsä väärin ja pyrkii kohti parempaa. Ja sitten taas sitä väkivaltaista junttiäijää en pidä yhtä tietoisena olentona... Toisin sanoen minusta nainen on huonoimmillaankin miestä älykkäämpi ja herkempi ja sydämeltään sivistyneempi, ja siksi naisen pahuus olisi pahempi kuin miehen ja toisaalta naisen hyvyys olisi arkipäiväisempää kuin miehen. Voi voi... Tässä meni nyt pohja kaikelta objektiiviselta parisuhdeanalyysiltä.
Tuo vinoutuma johtuu siitä, että minä olen nainen enkä ihan tarkalleen tiedä, mitä miesten päässä liikkuu, vaikka joskus niin toivoisinkin. Jos ei ole varma toisten ihmisten henkisistä kyvyistä, on parempi pyöristää alaspäin, ettei tulisi vaatineeksi mahdottomia. Minä siis pidän miehille keskimäärin rimaa matalammalla. Toisaalta se sotii vahvasti sitä käsitystä vastaan, että molemmat sukupuolet ovat saman arvoisia ja omaavat samat (henkiset) ominaisuudet ja siksi sen edustajia voidaan keskimääräisesti arvioida samalla asteikolla ja heiltä voidaan keskimääräisesti vaatia yhtä paljon.
En ole vielä päättänyt kirjoitanko suoran vastineen Arawnin kommenttiin. Luultavasti en, ehkä joskus myöhemmin. Ehkä Arawn saisi oikeutetuille kysymyksilleen vastaukset näinkin. Tärkeintä minulle olisi nyt saada lauseet jäsenneltyä niin, että ne tekisivät oikeutta alkuperäisille ajatuksilleni. Jos alan kirjoittaa suoraa kommenttia, unohdan hyvin helposti oman kantani ja keskityn vain väittämään vastaan. Mutta palaan asiaan illemmalla.
Uutta merkintää kirjoittaessani joudun myöntämään itselleni joitakin asioita, joita en haluaisi myöntää. Kuten että loppujen lopuksi ja alitajuntaisesti minä pidän naisia enemmän vastuussa itsestään niin elämässä kuin myös parisuhteissa. Minä jotenkin oletan, että se inhottavinkin narttu sisimmässään tiedostaa tekevänsä väärin ja pyrkii kohti parempaa. Ja sitten taas sitä väkivaltaista junttiäijää en pidä yhtä tietoisena olentona... Toisin sanoen minusta nainen on huonoimmillaankin miestä älykkäämpi ja herkempi ja sydämeltään sivistyneempi, ja siksi naisen pahuus olisi pahempi kuin miehen ja toisaalta naisen hyvyys olisi arkipäiväisempää kuin miehen. Voi voi... Tässä meni nyt pohja kaikelta objektiiviselta parisuhdeanalyysiltä.
Tuo vinoutuma johtuu siitä, että minä olen nainen enkä ihan tarkalleen tiedä, mitä miesten päässä liikkuu, vaikka joskus niin toivoisinkin. Jos ei ole varma toisten ihmisten henkisistä kyvyistä, on parempi pyöristää alaspäin, ettei tulisi vaatineeksi mahdottomia. Minä siis pidän miehille keskimäärin rimaa matalammalla. Toisaalta se sotii vahvasti sitä käsitystä vastaan, että molemmat sukupuolet ovat saman arvoisia ja omaavat samat (henkiset) ominaisuudet ja siksi sen edustajia voidaan keskimääräisesti arvioida samalla asteikolla ja heiltä voidaan keskimääräisesti vaatia yhtä paljon.
En ole vielä päättänyt kirjoitanko suoran vastineen Arawnin kommenttiin. Luultavasti en, ehkä joskus myöhemmin. Ehkä Arawn saisi oikeutetuille kysymyksilleen vastaukset näinkin. Tärkeintä minulle olisi nyt saada lauseet jäsenneltyä niin, että ne tekisivät oikeutta alkuperäisille ajatuksilleni. Jos alan kirjoittaa suoraa kommenttia, unohdan hyvin helposti oman kantani ja keskityn vain väittämään vastaan. Mutta palaan asiaan illemmalla.
2 kommenttia:
Lähetä kommentti