Kaneja ja lehtisilppua

Taas on sellanen päivä, että pitäis kaikenlaista tehdä. Siivota lähinnä.

Heräsin siihen, kun koira harkitsi matolle oksentamista. Jännä juttu miten nopeasti sitä pääsee ylös silloin kun on pakko... Ei se sitten oksentanutkaan, varmaan on vaan oppinut että emäntään saa aamuisin parhaiten liikettä uhkailemalla. Toinen hyvä keino on kantaa eteisen irtaimisto esine kerrallaan sänkyyn: kengät, lehdet, laukut, avaimet... Yleensä otan vastaan kaikki lahjat, ja annan osan takaisin revittäväksi. Kaikki mainokset ja ilmaisjakelut ainakin saa repiä. Lattia onkin sitten sen näköinen, että täällä asuu tarmokas nelijalkainen silppuri. Tietenkään koira ei erota tärkeitä papereita roskasta, sillä kaikki mikä on lattialla, on tarkoitettu tuhottavaksi. Äskenkin pelastin sen käsittelystä yhden aminohappomonisteen, lysiini näyttää olevan mennyttä. Jos vaikka oppisin pitämään omat paperit erossa koiran papereista.

Täällä vaikuttaa muuten nyt toinenkin sotkeva eläin. Kaapo-kanin (nimi muutettu) omistajat on lomalla, joten Kaapo tuli tänne väliaikaismajoitukseen. Kaapo oli aluksi hirvittävän arka ja muutosta järkyttynyt, mutta on nyt jo vähän rauhottunut. Asiaa auttaa se, että menen sen alueelle aina ja vain ruokalahjusten kanssa. Nykyään saan jo silittää sitä otsasta silloin kun se syö. Kaapo ei enää pelkää koiraakaan, joka tosin pysyy tiukasti kanin huoneen kynnyksen takana tarkkailemassa tilannetta. En uskalla päästää niitä tekemään lähempää tuttavuutta, kun ei ole oma kani. Ettei käy huonosti. Mahtaisivatkohan omistajat huomata, jos lomareissulta palatessa Pikku-Kaapon häkissä nököttäisikin Kaapo Kakkonen...