Mistä tietää että on krapula? Siitä kun herätessä ensimmäinen ajatus on kahden litran pullo Liidelin mineralvattenia...
Alan ehkä saada kiinni tästä Mikon ajatusleikistä. Valehteleminen ON paljon helpompaa jos itse uskoo tarinaansa. Minun on vaikea uskoa, että tässä Mikon käyttämässä esimerkissä (jossa naisten ilmoittamien seksikumppanien määrä nousi huomattavasti, kun he luulivat olevansa kytkettynä valheenpaljastuskoneeseen) olisi kyse tiedostamattomasta valehtelemisesta. Jos olisi, miksi naiset olisivat muuttaneet tarinaansa? Totta kai kipeitä asioita voi sulkea mielestään, mutta jos ne kuitenkin "yhtäkkiä" muistuvat mieleen valheenpaljastuskoneeseen kytkettäessä, ei niitä silloin ole täydellisesti haudattu, ja ko. henkilö tiedostaa valehtelevansa. Lukion psykologian kurssista on vähän liian pitkä aika, mikä olikaan defense mechanism suomeksi?
"Suppression: Conscious exclusion of unacceptable desires, thoughts, or memories from the mind. Repression: The unconscious exclusion of painful impulses, desires, or fears from the conscious mind."
Mitä termejä näistä käytetään suomeksi? (Tämä on nyt kyllä kyökkipsykologiaa puhtaimmillaan, mutta menköön.. Suppression tärkein käytännön ero repressioon on se, että sitä voidaan järjellä manipuloida. Repression ollessa kyseessä eivät asiantuntijatkaan ole varmoja siitä, ovatko kaikki "uudelleen mieleen palanneet" muistot todellisia.)
Jännä juttu tosiaan on se, että miksi valehtelemista on niin vaikea tunnistaa (joissakin tapauksissa)? Tai siis ymmärrän sen, että sellainen henkilö, joka pystyy kätkemään valehtelemisen (hallitsee puheen ja eleet ja uskoo itsekin ainakin osittain valheeseensa) on edullisessa asemassa muihin nähden. Mutta eikö evoluution hengen mukaisesti olisi pitänyt muodostua joku vastareaktio tai -ominaisuus, joka auttaisi muita siitä huolimatta tunnistamaan valehtelijan? Vai ollaanko jo niin pitkällä "kehityksessä", että vaikka kömpelöimmistä valheista jää auttamatta kiinni, taitavampi valehtelija vain on niin hyvä, etteivät ihmissilmä ja -aivot ehdi erottaa merkkejä valehtelusta?
Toisaalta, saavuttaako valheita uskomalla ehkä joitain etuja? Ihmisethän valehtelevat ihan päivittäisessä elämässäänkin, aivan arkipäiväisistä asioista. Luultavasti ne ihmiset, jotka ovat reagoineet valheisiin liian kärkkäästi, ovat jääneet sosiaalisen yhteisön ulkopuolella ja/tai kokeneet väkivaltaisen ja ennenaikaisen kuoleman. Ja ehkei sellainen ihminen, joka on tuntenut huonoa omaatuntoa jokaisesta valheestaan, ole kyennyt kilpailemaan muiden vähemmän vilpittömien kanssa. Tällainen aspekti jarruttaisi "valheentunnistamistaitojen" yleistymistä ja edistäisi noiden suojamekanismien kehittymistä. Jos uskoo itse omiin valheisiinsa, ne ovat omalta kannalta käytännössä totta, eikä niistä silloin tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja toisaalta, jos ei jää märehtimään toisten valheita, säästyy energiaa tärkeämpiin asioihin ja tuttavuussuhde säilyy ennallaan (esimerkiksi "onks sulla uus kampaus? sopii siis tosi hyvin sulle!", "kiitti, mä halusin kyl tollasta värii ku sulla, mut tuli vähän erilainen", "hei mut ei sitä ees huomaa, näyttää tosi hyvältä!"). Usein hyvänpäiväntuttavuus ei ole sen arvoinen, että kannattaisi uhrata hirveästi voimia täydelliselle rehellisyydelle. Jonkun läheisemmän ystävän lähettäisi takaisin kampaajalle ja neuvoisi vaatimaan samaan hintaan uuden leikkauksen ja värin. Ehkä jopa lainaisi paperipussia päähän vedettäväksi kunnes tilanne on korjattu. Tuttavuussuhteissa on eri motiivit.
Entä sitten vakavammat asiat? Esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa yhteisön johtaja valehtelee alaisilleen ja saa nämä toimimaan tietyllä tavalla, vaikka se ei loppujen lopuksi olisikaan alaisten kannalta edullisin vaihtoehto (valitse vapaasti joku yksityiskohtaisempi esimerkki historiasta). Mitä etua silloin on valheen uskomisesta? Ainakin uskomalla johtajaa pysyy mukana yhteisössä. Valtaapitävien vastustaminen on riskialtista: sillä voi saavuttaa suuria etuja, mutta usein vain menettää henkensä. Lisäksi on useita tilanteita (taas joku vapaavalintainen esimerkki historiasta), joissa johtajaa tosiaan kannattaa totella sokeasti, vaikkei hän kertoisikaan koko totuutta. Armeijakin varmaan toimisi demokraattisesti, jos äänestämällä päästäisiin parhaisiin tuloksiin.
Ja mitä tähän kumppanin pettämiseen tulee, on selvää, että totuuden "kaunistelu" toimii. Pettämisen tunnustaminen melko varmasti johtaa suhteen päättymiseen, ja jos on hyvät mahdollisuudet päästä kuin koira veräjästä valehtelemalla, niin miksikäs ei. Valheen paljastuminen luultavasti johtaisi samaan lopputulokseen kuin tunnustaminenkin. Asian kätkeminen itseltään tekee valehtelemisen helpommaksi, mutta ennen kaikkea poistaa ristiriidan oman moraalin ja tekojen välillä. Petetty osapuolikin usein valitsee asian kieltämisen, koska ei halua käsitellä sitä kaikkea, mihin tosiseikkojen tunnustaminen johtaisi. [Seksikumppaneiden määrän pyöristäminen alaspäin ei kerro automaattisesti pettämisestä. Sosiaalinen normi on, että naisella on vähemmän seksipartnereita kuin miehellä. Tämä liittyy varmasti siihen, minkä tuossa aiemassa postauksessa ohimennen mainitsinkin, että ihmiskunnan historiassa "haaremit" ovat olleet yleisiä. Isiä on ollut vähemmän kuin äitejä. Yhdellä miehellä monta naista + yhdellä naisella vain yksi mies = usealla miehellä ei yhtään naista (= ATM:syyden historiallinen peruste :D). Tietenkään en ole väittämässä etteivätkö naiset pettäisi miehiä, ja etteikö se saattaisi hyvinkin johtaa repressioon, eli asian alitajuiseen kieltämiseen, mutta silloin mikään valheenpaljastuskoneen pelko ei kyllä riittäisi sen muiston esillekaivamiseen. Vaikka kumppaneita olisi ollut muutama enemmän kuin haluaisi uskoa, se ei minusta ole riittävän järkyttävää asian täydelliseen kieltämiseen, jota tapahtuu vaikka pedofilian uhreille. Se, että on mahdollista kuitenkin antaa tarvittaessa joku totuudenmukainen luku, viittaisi minusta suppressioon eli tiedostettuun toimintaan.]
On siis todellakin saavutettavissa etuja sillä, että ei huomioi valehtelemista, uskoo valheisiin ja muuttaa omaa ajattelua niiden mukaiseksi. Eli toisin sanoen keskimääräisesti yksilö hyötyy siitä, että on manipuloitavissa ja myös manipuloi itseään. Rajansa tietysti kaikella.
Mutta ei kyynistytä.
Alan ehkä saada kiinni tästä Mikon ajatusleikistä. Valehteleminen ON paljon helpompaa jos itse uskoo tarinaansa. Minun on vaikea uskoa, että tässä Mikon käyttämässä esimerkissä (jossa naisten ilmoittamien seksikumppanien määrä nousi huomattavasti, kun he luulivat olevansa kytkettynä valheenpaljastuskoneeseen) olisi kyse tiedostamattomasta valehtelemisesta. Jos olisi, miksi naiset olisivat muuttaneet tarinaansa? Totta kai kipeitä asioita voi sulkea mielestään, mutta jos ne kuitenkin "yhtäkkiä" muistuvat mieleen valheenpaljastuskoneeseen kytkettäessä, ei niitä silloin ole täydellisesti haudattu, ja ko. henkilö tiedostaa valehtelevansa. Lukion psykologian kurssista on vähän liian pitkä aika, mikä olikaan defense mechanism suomeksi?
"Suppression: Conscious exclusion of unacceptable desires, thoughts, or memories from the mind. Repression: The unconscious exclusion of painful impulses, desires, or fears from the conscious mind."
Mitä termejä näistä käytetään suomeksi? (Tämä on nyt kyllä kyökkipsykologiaa puhtaimmillaan, mutta menköön.. Suppression tärkein käytännön ero repressioon on se, että sitä voidaan järjellä manipuloida. Repression ollessa kyseessä eivät asiantuntijatkaan ole varmoja siitä, ovatko kaikki "uudelleen mieleen palanneet" muistot todellisia.)
Jännä juttu tosiaan on se, että miksi valehtelemista on niin vaikea tunnistaa (joissakin tapauksissa)? Tai siis ymmärrän sen, että sellainen henkilö, joka pystyy kätkemään valehtelemisen (hallitsee puheen ja eleet ja uskoo itsekin ainakin osittain valheeseensa) on edullisessa asemassa muihin nähden. Mutta eikö evoluution hengen mukaisesti olisi pitänyt muodostua joku vastareaktio tai -ominaisuus, joka auttaisi muita siitä huolimatta tunnistamaan valehtelijan? Vai ollaanko jo niin pitkällä "kehityksessä", että vaikka kömpelöimmistä valheista jää auttamatta kiinni, taitavampi valehtelija vain on niin hyvä, etteivät ihmissilmä ja -aivot ehdi erottaa merkkejä valehtelusta?
Toisaalta, saavuttaako valheita uskomalla ehkä joitain etuja? Ihmisethän valehtelevat ihan päivittäisessä elämässäänkin, aivan arkipäiväisistä asioista. Luultavasti ne ihmiset, jotka ovat reagoineet valheisiin liian kärkkäästi, ovat jääneet sosiaalisen yhteisön ulkopuolella ja/tai kokeneet väkivaltaisen ja ennenaikaisen kuoleman. Ja ehkei sellainen ihminen, joka on tuntenut huonoa omaatuntoa jokaisesta valheestaan, ole kyennyt kilpailemaan muiden vähemmän vilpittömien kanssa. Tällainen aspekti jarruttaisi "valheentunnistamistaitojen" yleistymistä ja edistäisi noiden suojamekanismien kehittymistä. Jos uskoo itse omiin valheisiinsa, ne ovat omalta kannalta käytännössä totta, eikä niistä silloin tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja toisaalta, jos ei jää märehtimään toisten valheita, säästyy energiaa tärkeämpiin asioihin ja tuttavuussuhde säilyy ennallaan (esimerkiksi "onks sulla uus kampaus? sopii siis tosi hyvin sulle!", "kiitti, mä halusin kyl tollasta värii ku sulla, mut tuli vähän erilainen", "hei mut ei sitä ees huomaa, näyttää tosi hyvältä!"). Usein hyvänpäiväntuttavuus ei ole sen arvoinen, että kannattaisi uhrata hirveästi voimia täydelliselle rehellisyydelle. Jonkun läheisemmän ystävän lähettäisi takaisin kampaajalle ja neuvoisi vaatimaan samaan hintaan uuden leikkauksen ja värin. Ehkä jopa lainaisi paperipussia päähän vedettäväksi kunnes tilanne on korjattu. Tuttavuussuhteissa on eri motiivit.
Entä sitten vakavammat asiat? Esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa yhteisön johtaja valehtelee alaisilleen ja saa nämä toimimaan tietyllä tavalla, vaikka se ei loppujen lopuksi olisikaan alaisten kannalta edullisin vaihtoehto (valitse vapaasti joku yksityiskohtaisempi esimerkki historiasta). Mitä etua silloin on valheen uskomisesta? Ainakin uskomalla johtajaa pysyy mukana yhteisössä. Valtaapitävien vastustaminen on riskialtista: sillä voi saavuttaa suuria etuja, mutta usein vain menettää henkensä. Lisäksi on useita tilanteita (taas joku vapaavalintainen esimerkki historiasta), joissa johtajaa tosiaan kannattaa totella sokeasti, vaikkei hän kertoisikaan koko totuutta. Armeijakin varmaan toimisi demokraattisesti, jos äänestämällä päästäisiin parhaisiin tuloksiin.
Ja mitä tähän kumppanin pettämiseen tulee, on selvää, että totuuden "kaunistelu" toimii. Pettämisen tunnustaminen melko varmasti johtaa suhteen päättymiseen, ja jos on hyvät mahdollisuudet päästä kuin koira veräjästä valehtelemalla, niin miksikäs ei. Valheen paljastuminen luultavasti johtaisi samaan lopputulokseen kuin tunnustaminenkin. Asian kätkeminen itseltään tekee valehtelemisen helpommaksi, mutta ennen kaikkea poistaa ristiriidan oman moraalin ja tekojen välillä. Petetty osapuolikin usein valitsee asian kieltämisen, koska ei halua käsitellä sitä kaikkea, mihin tosiseikkojen tunnustaminen johtaisi. [Seksikumppaneiden määrän pyöristäminen alaspäin ei kerro automaattisesti pettämisestä. Sosiaalinen normi on, että naisella on vähemmän seksipartnereita kuin miehellä. Tämä liittyy varmasti siihen, minkä tuossa aiemassa postauksessa ohimennen mainitsinkin, että ihmiskunnan historiassa "haaremit" ovat olleet yleisiä. Isiä on ollut vähemmän kuin äitejä. Yhdellä miehellä monta naista + yhdellä naisella vain yksi mies = usealla miehellä ei yhtään naista (= ATM:syyden historiallinen peruste :D). Tietenkään en ole väittämässä etteivätkö naiset pettäisi miehiä, ja etteikö se saattaisi hyvinkin johtaa repressioon, eli asian alitajuiseen kieltämiseen, mutta silloin mikään valheenpaljastuskoneen pelko ei kyllä riittäisi sen muiston esillekaivamiseen. Vaikka kumppaneita olisi ollut muutama enemmän kuin haluaisi uskoa, se ei minusta ole riittävän järkyttävää asian täydelliseen kieltämiseen, jota tapahtuu vaikka pedofilian uhreille. Se, että on mahdollista kuitenkin antaa tarvittaessa joku totuudenmukainen luku, viittaisi minusta suppressioon eli tiedostettuun toimintaan.]
On siis todellakin saavutettavissa etuja sillä, että ei huomioi valehtelemista, uskoo valheisiin ja muuttaa omaa ajattelua niiden mukaiseksi. Eli toisin sanoen keskimääräisesti yksilö hyötyy siitä, että on manipuloitavissa ja myös manipuloi itseään. Rajansa tietysti kaikella.
Mutta ei kyynistytä.
2 kommenttia:
ciao
Ensiksikin haluan todeta, että tässä ajatusleikissä on useita aukkoja. Vaikkapa tuo valheenpaljastuskoneeseen liittyvän kokeen tulokset voitaisiin selittää muillakin tavoilla. Ajatusleikki toimiikin vain, kun sitä tarkastelee kokonaisuutena. Haluaisin mielellään kuulla ideoista ja tutkimuksista, jotka ovat näiden yksittäisten palojen kanssa ristiriidassa.
Mutta eteenpäin. Toinen mielenkiintoinen evoluutiobiologien usein viittaamaa tutkimus liittyy siihen, miten suhtaudumme pettämiseen. Naisten suuri enemmistö vastaa pitävänsä henkistä pettämistä (rakastumista johonkin muuhun) paljon pahempana kuin fyysistä pettämistä (seksiä). Miehillä luvut menevät päinvastoin. Tämä menee kaksoisstrategian ytimeen. Nainen tietää aina että lapsi on hänen. Mies on aina epävarma.
Katsotaan asiaa raa'an biologisesti lisääntymisen "taloudellisuuden" näkökulmasta. Miehen pelkkä fyysinen pettäminen ei ole ristiriidassa naisten yhteisiin jälkeläisiin liittyvien etujen kanssa. Naisen pelkkä fyysinen pettäminen taas on selkeästi ristiriidassa miehen etujen kanssa. Mies voi sen seurauksena tuhlata useita vuosia jonkun muun jälkeläisten huolehtimiseen.
Miehen henkisen pettämisen ja rakastumisen vaarana on, että mies lähtee uuden naisen perään ja nainen jää yksin huolehtimaan yhteisistä jälkeläisistä. Naisen henkinen pettäminen on miehen etujen kannalta monimutkaisempi kuvio. Periaatteessa on tietysti miehen kannalta edullisempaa, että joku muu huolehtisi omista jälkeläisistä. Uros voi kuitenkin tietää, että naaraan poikaset eivät ole hänen jälkeläisiään. Useilla eläimillä uros tappaakin kaikki naaraan olemassaolevat jälkeläiset. Joillakin lajeilla naaras tulee heti sukukypsäksi kun jälkeläiset kuolevat.
Ihmisillä jälkeläisten tappaminen on harvinaista. Joissakin tutkimuksissa on havaittu tilastollisesti merkittävää eroa väkivallassa, joka kohdistuu adoptoituihin ja kumppanin aiempiin jälkeläisiin verrattuna biologisiin jälkeläisiin. Muistaakseni nämä erot olivat sen verran pieniä, etten itse oikein vakuuttunut että ihmisillä olisi tällaista ominaisuutta. Pikemminkin ne voivat olla merkkejä siitä, että meillä on joskus ollut monien muiden nisäkkäiden kaltainen ominaisuus. Se olisi myöhemmin evoluution seurauksena jostain syystä karsiutunut pois epäedullisena.
Tarkennan vähän mitä tarkoitin suppressiolla. Olet tietyssä mielessä oikeassa. Termi repressio olisi ehkä hieman korrektimpi. Kyseessä ei ole tietoinen ja tahallinen unohtaminen. Repressiolla tarkoitetaan yleensä äärimmäisen stressaavien tilanteiden täydellistä pyyhkiytymistä tajunnasta. Vaikka yrittäisinkin ajatella sitä, en kykenisi siihen.
Se mitä tarkoitin on hyvin lievä versio tästä. Pikemminkin tarkoitan sitä, että jos naisen aivoja ajateltaisiin tietosanakirjana, yksittäinen pettämistapahtuma löytyisi hakusanalla "pettäminen", kyseisen miehen nimellä ja päivämäärällä. Mutta ei hakusanalla "seksi". Valheenpaljastuskoneen pelko pakottaisi katsomaan tarkemmin, myös hakusanan "pettäminen" kohdalta. Miehillä taas kaikki seksikerrat pettämisineen löytyisivät suoraan hakusanan "seksi" alta.
Olet varmaan jo huomannut, että yhdessäkään kohdassa ajatusleikkejäni ei puhuta metsästäjämiehistä ja keräilijänaisista. Evoluutiobiologien keskuudessa näitä roolijakoon pohjautuvia evolutiivisia selitysmalleja käsittääkseni pidetään hieman keinotekoisina. En silti kiistä, etteikö niilläkin aikakausilla olisi ollut myös vaikutusta ihmisten nykyiseeen käyttäytymiseen. Mutta useimmat siihen aikakauteen viittaavat teoriat tuntuvat perustuvan evoluution väärinymmärrykseen. Se aikakausi on kuitenkin merkittävästi lyhyempi osa ihmisen historiaa.
Lähetä kommentti