Kesäyö

Olin yökävelyllä koiran kanssa. Harjoteltiin autojen alle heitetyn purulelun etsimistä, ei löytynyt, täytyy mennä aamulla uudestaan hakemaan. En tiedä tiesikö koira mitä piti etsiä, mutta kovasti se yritti. Konttasi asuntoauton alla ja kierteli ja kaarteli nenä maassa kovalla tuhinalla.
Harjoteltiin myös seuraamista ja kepin noutoa, mikä oli koiran mielestä loppujen lopuksi ihan kivaa. Kun lähdettiin kotiin päin, se kävi viemässä kepin takaisin tismalleen samaan paikkaan mistä se oli löytynytkin.

Paluumatkalla alkoi minun laskujeni mukaan ensimmäinen kesäsade. Tai pieni kuuro oikeastaan. Isoja pisaroita, eikä kestänyt puolta minuuttia kauempaa.

Se on ihmeellistä miten kevyenkin sateen jälkeen ilma on yhtäkkiä täynnä tuoksua. Ihan niin kuin yö olisi vetänyt syvään henkeä.

Kemisti ehkä sanoisi, että vesi liuottaa kiinteästä aineesta kuten maa-aineksesta poolisia molekyylejä, jotka veden haihtuessa vapautuvat ilmakehään ja jotka ihminen rekisteröi tuoksuina. Sitten biologi kertoisi että kasvanut ilmankosteus kostuttaa nenäontelon limakalvoja, jolloin nenäontelon yläosassa sijaitsevista hajuaistinsolukon soluista useammat aktivoituvat ja ihminen kokee sen aistihavainnon voimistumisena. Ja sitten fyysikko sanoisi että koska kesäsade aiheuttaa aistijan lähettyvillä ilmankosteuden nousun suhteessa ennen sadetta mitattuihin arvoihin, tuntuu erheellisesti siltä kuin yö vetäisi henkeä. Sitten matemaatikko sanoisi että nämä kaikki korreloivat keskenään tietyn kausaalisen ulottuvuuden... no en tiedä mitä matemaatikko sanoisi, kausaalinen ulottuvuus kuulostaa kivalta.

Nyt täytyy mennä pesemään koira. Keskellä yötä. Toivottavasti naapurit on dokaamassa tai nukkumassa.