Kärsimättömänä kirjoitettua

Tekisi mieli jatkaa taas tästä samasta aiheesta, siitä miksi rakastumisen tunne säilyy vain muutamista kuukausista muutamiin vuosiin, miksi "yksiavioisessa" suhteessa elävälle vaikuttaisi olevan paras strategia pitää kumppani mahdollisimman uskollisena ja itse pettää niin paljon kun ehtii, miksi naiset tekevät eniten syrjähyppyjä juuri ovulaation aikaan, miksi naisen ovulaatio ei näy päälle päin niin kuin monilla muilla eläimillä, miksi sperma säilyy elossa viitisen päivää, miksi sitä on niin paljon jos kuitenkin tarvitaan vain yksi siittiö per munasolu, mitä hyötyä on naisen orgasmista, miksi koolla selvästikin on väliä, miksi nuorilla miehillä ennenaikainen ejakulaatio on niin yleistä, mikä on major histocompatibility complex ja mitä vaikutusta sillä on mihinkään, mitä on feromonit, miksi on loogista, että mies ottaa elämässään naista enemmän riskejä, miksi arvioidaan että ihmiskunnan historiassa äitejä on ollut puolet enemmän kuin isiä, mitä eroja on lyhyillä ja pitkillä suhteilla, miksi vaikuttaa olevan tärkeää että nainen on nuori ja mies rikas, miksi yleensäkin on kaksi eri sukupuolta ja miksi ne toisaalta ovat niin erilaiset, mutta kuitenkaan esimerkiksi aivoista ei ole löydetty mitään selvää vedenjakajaa sukupuolten välille... Ja miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Ja mikä on biologiaa ja mikä kulttuuria ja onko sillä mitään väliä. Ja vaikuttaako tämä väistämättä ja aina ihmisen käyttäytymiseen ja onko silläkään mitään väliä vaikka vaikuttaisikin. Pitäisikö "luonnollista" käyttäytymistä koittaa välttää? Mikä on elämän tarkoitus?

Mikko, tarkoittaako kaksoisstrategia sitä, että toisaalta ollaan yksiavioisia, toisaalta taas ei? Voisiko sellainen geneettinen ominaisuus, joka estäisi tämän tajuamista, todella olla olemassa. Vai tarkoititko ehkä, että olisi sellainen geeni, joka estäisi tämän tajuamista nimen omaan omassa käyttäytymisessä? Millä perustein se geeni olisi yleistynyt populaatiossa? Mikä sen funktio olisi? Ehkä se estäisi ihmistä miettimästä liikaa ja tekisi helpoksi vain toteuttaa vaistojaan... Ilman sitä geeniä olevat murehtisivat moraalia ja pysyisivät uskollisena tai ehkä jopa yksin koko ikänsä. Moraalittomuuden geeni. Sen pitäisi sitten olla aika nuori mutaatio, jos tosiaan yksiavioisuus (ja moraali) olisi yleistynyt vasta modernien yhteiskuntien muodostumisen myötä. Tai sitten se olisi roikkunut mukana maailman alkuhämäristä asti, mutta vasta viimeisien vuosituhansien aikana saanut selvän kilpailuedun.

Mikä olisi sen vastine kulttuurin (ei ehkä oikea sana tähän) puolella? Kaksinaismoraali ehkä? Valehtelu? Pieni lapsihan ei osaa valehdella, eikä ymmärrä, että hänellä voi olla tietoa, jota muilla ihmisillä ei ole. Geenit epäilemättä tarjoavat mahdollisuuden valehteluun ja sen ymmärtämiseen, mutta eikö se ole se yhteisössä eläminen, joka opettaa että valehtelusta voi olla hyötyä? Jossain sanottiin, että viisivuotiaista lapsista puolet valehtelevat. En tiedä sitten tarkoittaako se, että viisivuotiaista puolet valehtelevat tarkoitushakuisesti vai että viisivuotiaista kerta kaikkiaan vain puolet osaa valehdella. Joka tapauksessa minusta tuntuisi siltä, että valehtelu on kulttuurievoluution tuote. Toisaalta on esimerkkejä eläinten, etenkin ihmisapinoiden, käyttämistä suunnitelmallisista hämäysyrityksistä hyötymistarkoituksessa, eli valehtelusta. Kulttuurievoluutiota voi kyllä tapahtua myös muilla kuin ihmisillä.

Valehtelu ja totuuden vääristeleminenhän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus ihmiskunnassa. Selvästi siis tehokas strategia elämässä ja etenkin parisuhteissa. Tai oikeastaan koska uskollisuuden vaatimus on niin yleinen standardi parisuhteissa ja kun kuitenkin omien geenien yleistymisen kannalta oleellista olisi nimenomaan olla uskoton, tässä ristiriidassa parhaiten selviävät ne, jotka pystyvät valehtelemaan ja pitämään kumppaninsa siinä uskossa, että on itsekin uskollinen ja saavat vielä vakuutettua tämänkin pysymään uskollisena. Valehtelun yleistymistä tukee sekä luonnon- että sukupuolivalinta, ja se luultavasti on yleistynyt sekä bioloisen evoluution, että kulttuurievoluution kautta.

Valehtelu ei ole silti vastaus kysymykseen, onko olemassa sellainen ominaisuus, joka aiheuttaa mm. sen ettei kyseisen ominaisuuden kantaja tajua sen olemassa oloa. Moraalittomuus ja itsensä hämääminen olisivat yhdessä sellaisia ominaisuuksia. Käyttäytyisi moraalittomasti, mutta kuitenkin tiedostaisi moraalin olemassa olon, jotta saisi uskoteltua itselleen ettei tosiasiassa tee mitään väärin ja jotta pystyisi myös peittämään käyttäytymistään muilta. Äh. En tiedä.