En tiedä vielä, miten marginaalinen teoria MAT todellisuudessa on. En tiedä onko kukaan kulttuuriantropologi tai vastaava siihen tarttunut, ja todistanut sen joko oikeaksi tai vääräksi. Minä en ole minkään alan korkeastikoulutettu tutkija (vielä), enkä tiedä millä perustein ja tekniikoin alan piirissä tutkimusta tehdään. Minä täällä säädän ihan omalla tyylilläni. Vaikka olen vasta omien tutkimuksieni alussa, voin todeta seuraavaa:
Markkina-arvoteoria sellaisena, kuin se täällä kuvataan, voi olla ihan toimiva, joskin vain suuntaa-antava teoria ihmissuhteiden muodostumisesta. Lähtökohtana on, että ihminen pyrkii jonkinlaiseen seksuaalis-romanttisväritteiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa, mutta ei sattumanvaraisesti kenen kanssa tahansa. Tehdessään tätä valintaa, yksilö arvottaa muita ihmisiä näiden ominaisuuksien perusteella. Parisuhteen alkaminen tietyn kumppanin kanssa on tietoinen valinta (oli se taho sitten suhteen muodostavat yksilöt tai heidän vanhempansa tms.).
On joitakin kulttuurisidonnaisia (evolutiivisiäkin) yleisvaatimuksia, joiden perusteella yksittäiset henkilöt valitsevat kumppaninsa. Siitä seuraa, että ne henkilöt, jotka nuo vaatimukset parhaiten täyttävät, ovat keskimääräisesti halutumpaa seuraa kuin ne, jotka niitä eivät täytä. Kysynnän ja tarjonnan lain perusteella heidän suhteellinen ja/tai absoluuttinen markkina-arvonsa on siten korkeampi. Heillä on siis mahdollisuudet valita kumppaninsa suuremmasta joukosta halukkaita. Jos käsitellään heterosuhteita, on naisten suhteellinen markkina-arvo keskimäärin hieman miesten vastaavaa suurempi, sillä maailman sukukypsästä väestöstä enemmistö on miehiä, ja siten naisilla keskimäärin olisi enemmän valinnanvaraa ja valtaa parisuhdepelissä.
Markkina-arvoteoria ei kuitenkaan määrittele noita kyseisiä kumppanilta haluttuja ominaisuuksia, eikä ota niihin muutenkaan kantaa. Se ei myöskään ota kantaa siihen, miten ja millä perustein yksittäisten ihmisten tulisi parinmuodostuksessa toimia. Se ei myöskään väitä, että enemmän suosittu henkilö lopulta onnistuisi ihmissuhteissaan vähemmän tavoiteltua paremmin. MA-teoria on myös liian yksinkertainen selittääkseen yksittäistapauksia käytännössä, sillä eri henkilöt tulkitsevat ja painottavat noita kulttuurisidonnaisia parisuhdestandardeja eri tavoin, ja niiden lisäksi käyttävät omaa harkintaa ja henkilökohtaisia mieltymyksiään valintansa perusteena. Lisäksi kaikki pariutumishaluiset ihmiset eivät mm. maantieteellisistä syistä pääse vapaasti tekemisiin toistensa kanssa, mikä aiheuttanee paikallisia poikkeamia teoriankin tasolla.
Jatkan asiaan perehtymistä joku toinen päivä :P... Nyt vaikuttaa siltä, että tällaisella teorialla ei ole mitään kiinnostavia käytännön sovelluksia, sillä muuttujia on niin monia, eikä siihen siksi kannattaisi tuhlata enempää aikaansa.
Markkina-arvoteoria sellaisena, kuin se täällä kuvataan, voi olla ihan toimiva, joskin vain suuntaa-antava teoria ihmissuhteiden muodostumisesta. Lähtökohtana on, että ihminen pyrkii jonkinlaiseen seksuaalis-romanttisväritteiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa, mutta ei sattumanvaraisesti kenen kanssa tahansa. Tehdessään tätä valintaa, yksilö arvottaa muita ihmisiä näiden ominaisuuksien perusteella. Parisuhteen alkaminen tietyn kumppanin kanssa on tietoinen valinta (oli se taho sitten suhteen muodostavat yksilöt tai heidän vanhempansa tms.).
On joitakin kulttuurisidonnaisia (evolutiivisiäkin) yleisvaatimuksia, joiden perusteella yksittäiset henkilöt valitsevat kumppaninsa. Siitä seuraa, että ne henkilöt, jotka nuo vaatimukset parhaiten täyttävät, ovat keskimääräisesti halutumpaa seuraa kuin ne, jotka niitä eivät täytä. Kysynnän ja tarjonnan lain perusteella heidän suhteellinen ja/tai absoluuttinen markkina-arvonsa on siten korkeampi. Heillä on siis mahdollisuudet valita kumppaninsa suuremmasta joukosta halukkaita. Jos käsitellään heterosuhteita, on naisten suhteellinen markkina-arvo keskimäärin hieman miesten vastaavaa suurempi, sillä maailman sukukypsästä väestöstä enemmistö on miehiä, ja siten naisilla keskimäärin olisi enemmän valinnanvaraa ja valtaa parisuhdepelissä.
Markkina-arvoteoria ei kuitenkaan määrittele noita kyseisiä kumppanilta haluttuja ominaisuuksia, eikä ota niihin muutenkaan kantaa. Se ei myöskään ota kantaa siihen, miten ja millä perustein yksittäisten ihmisten tulisi parinmuodostuksessa toimia. Se ei myöskään väitä, että enemmän suosittu henkilö lopulta onnistuisi ihmissuhteissaan vähemmän tavoiteltua paremmin. MA-teoria on myös liian yksinkertainen selittääkseen yksittäistapauksia käytännössä, sillä eri henkilöt tulkitsevat ja painottavat noita kulttuurisidonnaisia parisuhdestandardeja eri tavoin, ja niiden lisäksi käyttävät omaa harkintaa ja henkilökohtaisia mieltymyksiään valintansa perusteena. Lisäksi kaikki pariutumishaluiset ihmiset eivät mm. maantieteellisistä syistä pääse vapaasti tekemisiin toistensa kanssa, mikä aiheuttanee paikallisia poikkeamia teoriankin tasolla.
Jatkan asiaan perehtymistä joku toinen päivä :P... Nyt vaikuttaa siltä, että tällaisella teorialla ei ole mitään kiinnostavia käytännön sovelluksia, sillä muuttujia on niin monia, eikä siihen siksi kannattaisi tuhlata enempää aikaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti