Ärsyttäviä asioita

Moni asia tietysti ärsyttää, mutta eniten ehkä ne pienenpienet pikkujutut, joita tavallisessa elämässä tulee vastaan. Kuten esimerkiksi Valiojäätelöpakkausten avausmekanismi. En voi käsittää. En millään. Tarkoitan siis niitä ihan viattomilta näyttäviä litran ja puolentoista litran pakkauksia, niitä mukatavallisia. Systeemi ilmeisestikin toimisi ideaalitilanteessa niin, että ensin näperretään kolmelta sivulta useita pahvinpaloja katkoviivoja pitkin repien irti ja - voilá! - pakkauksen kansi aukeaa nätisti ja jotenkin mysteerisesti myös uudestaansulkeutuu suht tiiviisti. Vaan minen osaa. Nyt olen tyytynyt yksinkertaisesti repimään yhden pään jotenkin auki ja kaivamaan lusikalla jäätelöä ja sitten kun ei enää yllä, avaan toisen sivun. Viimeistään siinä vaiheessa koko paketti leviää käsiin.

Toinen tänäänkin ärsyttänyt asia on pullojen särkeminen. Jos on oltava jossain luonnon helmassa tai tien varressa silloin kun pullo tyhjenee, niin pakkoko se on sen jälkeen paiskata rikki johonkin kiveen?! Kyllä minä sen ymmärrän että tyhjä Leijona-pullo helposti lipsahtaa sormien välistä, mutta lähes yhtä helposti sen laskisi maahan hieman vähemmällä voimalla. Joku opiskelija tai eläkeläinen tai kehitysvammainen tai pitkäaikaistyötön tai pitkäaikaissairas sen voisi siitä sitten kerätä ja kiikuttaa Alkoon uudelleen täytettäväksi. Huomattavasti vaikeampaa on kerätä sen pullon palasia lapsen jalanpohjasta tai koiran tassusta...

Kolmas asia, mikä ärsyttää, on avoimen parvekkeen oven kautta sisään tuleva tupakansavu. Mutta kai ihmisellä on oikeus polttaa omalla parvekkeellaan, että ei siitä sen enempää.