Miksi Dorothy Wordsworth ei ole yhtä kuuluisa kuin hänen veljensä

"Kuljin yksinäisenä kun...
Ne ovat ylälaatikossa, William,
sukkiesi alla -
Kuljin yksinäisenä kuin -
Ei, ei siinä laatikossa, ylimmässä.
Vaelsin yksikseni -
No hyvä, käytä niitä, jotka löydät.
Ei, älä näe liikaa vaivaa, kultaseni,
minä tulen."

"Eräänä päivänä kuljeskelin
yksinäisenä kuin pilvi -
Pehmeäksi keitettyinä, kyllä, kultaseni,
Kuten ennenkin, kolme minuuttia -
Kuin pilvi, kun yllättäen -
Kuulehan, minä sanoin, että minä keitän sen,
Odota nyt hetki,
Hyvä on, minä tulen."

"Eräänä päivänä olin kävelyllä
Kun näin tämän kukkien paljouden -
- Se ei voi olla liian kova, keitin sitä kolme minuuttia.
- No, laita vähän voita siihen.
- Näin tämän narsissien kultaisen meren
Kun oli kävelyllä eräänä -"

"Oh, sinun siis tekee mieli lähteä kävelylle, William.
Hyvä on, minä tulen.
Se on hyllyllä. Hattusi alla.
Otan mukaan muistiinpanovälineeni, eikö niin,
Jos tahdot sanella jotakin."

Lynn Peters

Lynn Petersin näkemys kuuluisan runoilijan William Wordsworthin sisaresta Dorothystä oli minusta niin... hauska? Koskettava? Tuttu? Tarkkanäköinen? Omaperäinen? Ei sittenkään? Pakko oli joka tapauksessa jakaa se teidänkin kanssanne*. Ja tässä Williamin runo:

Vaelsin halki maisemain

Vaelsin halki maisemain
kuin pilvi yksin kulkien,
silmiini äkkiä kun sain
narsissiryhmän kultaisen.
Juurella puiden tuulisten
ne värisivät tanssien.

Kuin linnunrata helottaa
öin tähtiryhmin tuhansin,
niin reunustivat poukamaa
ne rivein päättymättömin:
vain vilkaisten jo tuhat näin
tanssissa lainehtivin päin.

Vesikin tanssi, kipunoi
iloa, vaikka vähempää:
vain ilon runoilijaan voi
tuo vilkas seura virittää.
Katsoin ja katsoin - mutta en
näyn merkitystä tiennyt sen.

Kun lepään mielin miettivin
tai tyhjin, nyt se leimahtaa
sisäiseen silmään, josta vain
ilonsa yksinolo saa;
ilolla täyttyy sydänkin
ja tanssii lailla narsissin.

William Wordsworth

*: toinen syy oli etten jaksa kirjoittaa muuta, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi.