Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam
Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam
Mökki ja loma kutsuu, ainakin muutamaksi päiväksi. Itse asiassa neljän tunnin päästä pitäisi jo olla juna-asemalla, eikä mulla ole edes lippua. Enkä ole pakannut, tiskannut, siivonnut kämppää, kastellut kukkia (ai niin pitää istuttaa se yksi rehu isompaan ruukkuun..), siivonnut akvaariota, laittanut ruokaa, tyhjentänyt pesukonetta, enkä edes etsinyt matkalaukkua tai mitään vastaavaa kassia mihin tunkea vähän vaatteita ja koiralle paljon ruokaa. Ajattelin repäistä ja olla ostamatta lippua makuuvaunuun (yöjuna nääs). Jos koiran kanssa on liikenteessä, niin pitäisi kuitenkin ostaa sellanen yksityishytti ja sehän tietysti maksaa. Opiskelijaeduilla istumapaikka on niiin paljon halvempi, ja onhan se jännittävämpikin.
Matkustaminen on ihanaa. Mitä tuntemattomampi määränpää ja epämääräisempi matkasuunnitelma, sitä parempi. Taitaa olla jonkin näköinen elämänfilosofia tuo. Joka tapauksessa junamatkat on ihania. Juna-asemalla odotellessa minulla on aina sellainen kevyt ja optimistinen olo. Ja typerä virne naamalla. Joskus muutama vuosi sitten ajattelin (taisi olla Pasilan asemalla) että jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Ja junassa, ah junassa voi sitten rauhassa levittäytyä tavaroineen paikalleen, tehdä oman pesän ja sitten vain odottaa. Niin ja kuunnella musiikkia! Läppäri taitaa lähteä lomalle mukaan, vaikka nettiin ei pääsekään. Harmi, että kuulokkeet on häviksissä/rikki. Täytyy koittaa vielä tässä kaivella laatikoita, josko jostain löytyisi toiset. Vaikka mökillä mielellään kuuntelisi vaan Metsäradioita. Ai niin ja pitäisi ostaa cameraan battereita. Ne on ihan aina lopussa. Ja kavereitakin pitäisi vielä tulla kylään.
Kaapo-kani lähti eilen kotiinsa. Koira oli ihan musertunut. Se oli epäilemättä rakastunut siihen kaniin. Minä en ollut niinkään, vaikka ihan kiva kani se oli, ja sievä kuin mikä. Omistajansa toivat sangriaa tuliaisiksi. Ehkä tarjoan sitä tänä iltana kavereille.
Nyt pitää alkaa tehdä jotain. Palaan blogin pariin luultavasti joskus vajaan viikon päästä!
Matkustaminen on ihanaa. Mitä tuntemattomampi määränpää ja epämääräisempi matkasuunnitelma, sitä parempi. Taitaa olla jonkin näköinen elämänfilosofia tuo. Joka tapauksessa junamatkat on ihania. Juna-asemalla odotellessa minulla on aina sellainen kevyt ja optimistinen olo. Ja typerä virne naamalla. Joskus muutama vuosi sitten ajattelin (taisi olla Pasilan asemalla) että jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Ja junassa, ah junassa voi sitten rauhassa levittäytyä tavaroineen paikalleen, tehdä oman pesän ja sitten vain odottaa. Niin ja kuunnella musiikkia! Läppäri taitaa lähteä lomalle mukaan, vaikka nettiin ei pääsekään. Harmi, että kuulokkeet on häviksissä/rikki. Täytyy koittaa vielä tässä kaivella laatikoita, josko jostain löytyisi toiset. Vaikka mökillä mielellään kuuntelisi vaan Metsäradioita. Ai niin ja pitäisi ostaa cameraan battereita. Ne on ihan aina lopussa. Ja kavereitakin pitäisi vielä tulla kylään.
Kaapo-kani lähti eilen kotiinsa. Koira oli ihan musertunut. Se oli epäilemättä rakastunut siihen kaniin. Minä en ollut niinkään, vaikka ihan kiva kani se oli, ja sievä kuin mikä. Omistajansa toivat sangriaa tuliaisiksi. Ehkä tarjoan sitä tänä iltana kavereille.
Nyt pitää alkaa tehdä jotain. Palaan blogin pariin luultavasti joskus vajaan viikon päästä!
2 kommenttia:
Miltä koira näyttää musertuneena?
Niin tosiaan, se että koira näyttää joltain, ei tietenkään tarkoita että se myös olisi sitä, mutta musertuneen näköisenä minun koirani kiersi huoneesta toiseen aikansa vikisten (kania etsien), kunnes kävi eteiseen makaamaan minua kulmain alta tuijotellen ja oli heti lähdössä ulos (kanin perään) kun satuin jotenkin elehtimään ovea kohti. Suluissa olevat omia antropomorfisia oletuksiani.
Sen kiihkeästä käyttäytymisestä ennen kanin lähtöä päättelin että se koki suuria tunnekuohuja, vaikka se kanin lähdettyä muuttuikin selvästi passiivisemmaksi. Sanoinko että koira oli rakastunut? Taisin sanoa. Saattoi olla myös saaliinhimoa. Kanin lähdettyä se näytti kokevan ainakin pettymystä, ehkä jopa epätoivoa.
Lähetä kommentti