Onpa taas päivät vierähtäneet. Mitään ei ole tapahtunut, enkä ole muistanut kirjoittaa... Kuitenkaan en ole ikinä ennen onnistunut pitämään päiväkirjaa edes tämän vertaa, että sikäli tämä blogi on melkoinen saavutus.
Tänään heräsin puoli yhdentoista maissa, nukuttuani viitisen tuntia. Odotan vieraita täksi päiväksi, ja oli pakko siivota. Tosin olen tiennyt heidän tulostaan jo puolitoista viikkoa, mutta motivaatiovammastani johtuen en saa aikaiseksi mitään ennen kuin on pakko. Nyt kämppä on suhteellisen siisti, tiskit suurimmaksi osaksi tiskattu (ei aterimia, inhoan niiden tiskausta) ja akvaariokin pitkästä pitkästä aikaa ilo silmälle. Ihan kunnolla en vieläkään siivonnut, kaikki kaapit ja etenkin vaatehuone näyttävät siltä kuin niissä olisi räjäytetty pari jätesäkillistä vaatteita ja sekalaista romua. Ehkä nekin tästä vielä saan järjestykseen. Toistaiseksi tyydyn vain sulkemaan oven ja toivomaan parasta.
Siivoaminen, ja varsinkin tiskaaminen on kyllä jotenkin kieroutuneella tavalla terapeuttista. Siinä touhutessa tulee sellainen kumman levollinen olo, ja kunhan on päässyt vauhtiin, silmätkin aukenevat aivan uudella tavalla. Jotenkin sitä alkaa rekisteröimään kaikki ne tavarat jotka eivät ole lähellekään oikealla paikallaan. Kuten jouluinen kynttiläasetelma tiskipöydällä, puolitäydet siideripullot sängyn nurkassa (?!) ja rintaliivit kirjahyllyssä. En tiedä miksi se siivoamisen aloittamisen lykkääminen on sitten kuitenkin niin palkitsevaa. Tämä kun on kuitenkin siistinä erittäin mukava asunto. Vähän vielä raaka, esimerkiksi tauluja ei vielä ole seinillä, mutta hyviä energioita sinkoilee.
Siivottuani nautin pikakahvista Kuukausiliitteen parissa. Ihana se juttu siitä lehmästä Ugandassa. Ja niin kaunis lehmäkin, lehmät on kivoja eläimiä.
Tänään heräsin puoli yhdentoista maissa, nukuttuani viitisen tuntia. Odotan vieraita täksi päiväksi, ja oli pakko siivota. Tosin olen tiennyt heidän tulostaan jo puolitoista viikkoa, mutta motivaatiovammastani johtuen en saa aikaiseksi mitään ennen kuin on pakko. Nyt kämppä on suhteellisen siisti, tiskit suurimmaksi osaksi tiskattu (ei aterimia, inhoan niiden tiskausta) ja akvaariokin pitkästä pitkästä aikaa ilo silmälle. Ihan kunnolla en vieläkään siivonnut, kaikki kaapit ja etenkin vaatehuone näyttävät siltä kuin niissä olisi räjäytetty pari jätesäkillistä vaatteita ja sekalaista romua. Ehkä nekin tästä vielä saan järjestykseen. Toistaiseksi tyydyn vain sulkemaan oven ja toivomaan parasta.
Siivoaminen, ja varsinkin tiskaaminen on kyllä jotenkin kieroutuneella tavalla terapeuttista. Siinä touhutessa tulee sellainen kumman levollinen olo, ja kunhan on päässyt vauhtiin, silmätkin aukenevat aivan uudella tavalla. Jotenkin sitä alkaa rekisteröimään kaikki ne tavarat jotka eivät ole lähellekään oikealla paikallaan. Kuten jouluinen kynttiläasetelma tiskipöydällä, puolitäydet siideripullot sängyn nurkassa (?!) ja rintaliivit kirjahyllyssä. En tiedä miksi se siivoamisen aloittamisen lykkääminen on sitten kuitenkin niin palkitsevaa. Tämä kun on kuitenkin siistinä erittäin mukava asunto. Vähän vielä raaka, esimerkiksi tauluja ei vielä ole seinillä, mutta hyviä energioita sinkoilee.
Siivottuani nautin pikakahvista Kuukausiliitteen parissa. Ihana se juttu siitä lehmästä Ugandassa. Ja niin kaunis lehmäkin, lehmät on kivoja eläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti