Tämä päivä alkoi hyvin (taas vaihteeksi). Ensimmäiseksi huomasin, että netti toimii, modeemissa paloi se DSL/PPP-valo. Menin suoraan lukemaan Brimin blogia, ja päivä sen kuin parani. Brimille voimia pelastaa itsensä. Tuskin on mitään muuta tietä.
Aamukävelylle suuntasin koiran kanssa meille tuttuun peikkometsään. Oli hauskaa, kunnes koira säntäsi erään kuusen alle kieriskelemään epäilyttävän ihastuksissaan, niin että havunneulaset ja sammal vain pöllysi. Varoituskellojen pitäisi muutenkin alkaa soida aina kun tuo eläin osoittaa kiinnostusta mihinkään muutamaa sekuntia kauempaa. Yleensä se on silloin löytänyt myrkkysyötin, jonkun mädäntyneen raadon tai jonkun muun yhtä syötäväksi kelpaamattoman aarteen, joka tietenkin on sekunnin murto-osassa matkalla alas sen ruoansulatuskanavaa. Tällä kertaa täyshälytyksen laukaisi vessapaperi. Hirveän huudon säestämänä sain koiran pois sieltä kuusen alta, ja niinhän siinä kävi, että sen vasen kylki ja korva oli aivan paskassa. Ihmisulosteessa toisin sanoen. Koira itse oli silminnähden tempaukseensa tyytyväinen, ja laukkasi muutaman kunniakierroksen metsässä sillä aikaa, kun minä kokosin itseäni. Ei muuta, kuin reippaasti kotia kohti... Joka lätäkön kohdalla teki mieli heittää koira kyljelleen sinne ja vähän huljuttaa, mutta koira ei tietenkään tänään osoittanut mitään uimahaluja. Parhaani mukaan koitin pysyä tuulen yläpuolella, ja puolessa välissä matkaa alkoi jo naurattaa. Onneksi ei tullut kuitenkaan tuttuja vastaan. Päässä soi Zen Cafén Paskainen koira.
Kotona koira suihkuun, tiukka ote kuonosta ja suihku täysille. Shampoota suoraan purkista niskaan (vaikka ohjeessa käsketään laimentamaan) ja paljon huuhtelua kovalla paineella. Puhdistuihan se.
Tänään ajattelin katsoa leffoja, niin kuin olen nyt parina päivänä tehnytkin. Kun en ole päässyt nettiin, menin lainaamaan Filmtownista seittemän leffaa seittemäksi päiväksi seittemällä eurolla. Nyt olen katsonut korealaisen Viisi vuodenaikaa, ranskalaiset Sex is Comedy ja Romance ja amerikkalaisen Man on the Moonin. Kaikki oli hyviä. Hyvän elokuvan perusvaatimuksena on hyvä tarina, mutta yhtä tärkeää on se, että teoksesta löytyy joku peruste sille, miksi se tarina piti kertoa juuri elokuvana. Miksei romaanina, novellina, maalauksena, veistoksena, videoinstallaationa, piirustuksena, valokuvana... Vielä on katsomatta ainakin 21 grammaa ja islantilainen Meri, ja joku muukin, mutten muista enää mikä. 21 gramssia odotan innolla, pidin sen ohjaajan, Alejandro González Inárritun Amores Perros-leffasta. Minulla ei ole monta DVD:tä itselläni, Amores Perros on yksi niistä. Ostin ennen näiden seitsemän lainaamista vielä kaksi uutta, Unelmien sielunmessun ja Sidewaysin. Sideways on näistä se mukava, pieni elokuva jossa juodaan viiniä ja ollaan piknikillä, ja Unelmien sielunmessu se shokeeraava, inhorealistinen ja kantaaottava.
Menenpä tästä katsomaan leffoja.
Aamukävelylle suuntasin koiran kanssa meille tuttuun peikkometsään. Oli hauskaa, kunnes koira säntäsi erään kuusen alle kieriskelemään epäilyttävän ihastuksissaan, niin että havunneulaset ja sammal vain pöllysi. Varoituskellojen pitäisi muutenkin alkaa soida aina kun tuo eläin osoittaa kiinnostusta mihinkään muutamaa sekuntia kauempaa. Yleensä se on silloin löytänyt myrkkysyötin, jonkun mädäntyneen raadon tai jonkun muun yhtä syötäväksi kelpaamattoman aarteen, joka tietenkin on sekunnin murto-osassa matkalla alas sen ruoansulatuskanavaa. Tällä kertaa täyshälytyksen laukaisi vessapaperi. Hirveän huudon säestämänä sain koiran pois sieltä kuusen alta, ja niinhän siinä kävi, että sen vasen kylki ja korva oli aivan paskassa. Ihmisulosteessa toisin sanoen. Koira itse oli silminnähden tempaukseensa tyytyväinen, ja laukkasi muutaman kunniakierroksen metsässä sillä aikaa, kun minä kokosin itseäni. Ei muuta, kuin reippaasti kotia kohti... Joka lätäkön kohdalla teki mieli heittää koira kyljelleen sinne ja vähän huljuttaa, mutta koira ei tietenkään tänään osoittanut mitään uimahaluja. Parhaani mukaan koitin pysyä tuulen yläpuolella, ja puolessa välissä matkaa alkoi jo naurattaa. Onneksi ei tullut kuitenkaan tuttuja vastaan. Päässä soi Zen Cafén Paskainen koira.
Kotona koira suihkuun, tiukka ote kuonosta ja suihku täysille. Shampoota suoraan purkista niskaan (vaikka ohjeessa käsketään laimentamaan) ja paljon huuhtelua kovalla paineella. Puhdistuihan se.
Tänään ajattelin katsoa leffoja, niin kuin olen nyt parina päivänä tehnytkin. Kun en ole päässyt nettiin, menin lainaamaan Filmtownista seittemän leffaa seittemäksi päiväksi seittemällä eurolla. Nyt olen katsonut korealaisen Viisi vuodenaikaa, ranskalaiset Sex is Comedy ja Romance ja amerikkalaisen Man on the Moonin. Kaikki oli hyviä. Hyvän elokuvan perusvaatimuksena on hyvä tarina, mutta yhtä tärkeää on se, että teoksesta löytyy joku peruste sille, miksi se tarina piti kertoa juuri elokuvana. Miksei romaanina, novellina, maalauksena, veistoksena, videoinstallaationa, piirustuksena, valokuvana... Vielä on katsomatta ainakin 21 grammaa ja islantilainen Meri, ja joku muukin, mutten muista enää mikä. 21 gramssia odotan innolla, pidin sen ohjaajan, Alejandro González Inárritun Amores Perros-leffasta. Minulla ei ole monta DVD:tä itselläni, Amores Perros on yksi niistä. Ostin ennen näiden seitsemän lainaamista vielä kaksi uutta, Unelmien sielunmessun ja Sidewaysin. Sideways on näistä se mukava, pieni elokuva jossa juodaan viiniä ja ollaan piknikillä, ja Unelmien sielunmessu se shokeeraava, inhorealistinen ja kantaaottava.
Menenpä tästä katsomaan leffoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti