Ei ole mukava herätä avoimesta ikkunasta ei niin vaimeana kantautuvaan tasaiseen paukutukseen joka ikinen lomapäivän aamu [pakkoko sitä ikkunaa on sitten pitää auki jos niin paljon häiritsee (no on kun on niin kuuma eikä ole ilmastointilaitteita)]. Onkohan olemassa joku tukiryhmä tai terapiamuoto niille taajaman asukkaille, joilla on pakkomielle päivästä toiseen tampata mattojaan alkaen kello 07.59? Tästä taloyhtiöstä löytyisi muutamakin potilas, ei ehkä vapaaehtoisina, mutta pakkopaidassa. Anonyymit Aamumatontamppaajat. Sitten pitäisi olla myös vertaistukiryhmä maton tamppaajien läheisille ja naapureille, jossa saisi purkaa patoumia ilman väkivaltaa.
Ilman tällaista yhteiskunnan tukiverkkoa voi tapahtua kamalia asioita. Jonain päivänä saamme ehkä lukea iltapäivälehdistä, kuinka erään väkivaltaisessa maineessa olevan lähiön eräs väkivaltainen ja unettomuudesta kärsivä asukas (jonka parveke on aivan matontamppaustelineen yläpuolella) on raivostuneena hyökännyt pahaa-aavistamattoman siivoojan kimppuun, kun tämä on mennyt reipashenkisesti aamutuimaan tamppaamaan mattojaan. Uhri on kuristettu SINI-merkkisellä synteettisellä mattopiiskalla, ruumis kääritty mattoihin ja yritetty hävittää heittämällä Molok-biojätteenkeräysastiaan.
Jos näin surullisesti tulee tässä sairaassa yhteiskunnassa joskus käymään, niin tämä ei sitten ole tunnustus, koska minun parvekkeeni on kuudennessa kerroksessa ja aivan toisella puolen taloa kuin matontamppausteline. Uskoisin, että joku ensimmäisessä kerroksessa napsahtaa ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti