Ehdottomasti pitäisi siivota ja pestä pyykkiä ja tiskata. Sitten kun olen rikas, palkkaan jonkun kotiapulaiseksi. Tai apulainen on varmaan väärä sana, koska se viittaa siihen että apulaisen palkkaaja tekee itsekin jotain, joten ehkä kotiorja olisi osuvampi. Olisi se kyllä aika kummallista, jos täällä olisi joku ihminen järjestelemässä tavaroita ja keräilemässä vaatteita lattialta. Sen pitäisi sitten olla sellainen kotiorja, joka pysyy poissa silmistä. Ihan huomaamatta vain siivoilisi. Sitä varten pitäisi kyllä olla isompi lukaali. Kaksiossa on vaikea olla näkymätön.
Asiasta kolmanteen, löysin mökiltä nelisenkymmentä vuotta vanhan kirjan, written by John Lennon. Kummallinen kirja nimeltä John Lennon: Panee omiaan. Tai John Lennon: John Lennon panee omiaan, tai ehkä vain John Lennon panee omiaan, vaikea sanoa. Siinä on piirustuksia ja lyhyitä novelleja, runoja ja näytelmän pätkiä. Seuraa novelli:
Osittain Kuuno
Olipa kerran mies joka oli osittain Kuuno - ja hänellä oli elämäntehtävä. "Minä olen osittain Kuuno", hänellä oli tapana ähkäistä aamuisin, mikä on jo paljon. Aamiaspöydässä hän sitten taas sanoi "Minä olen osittain Kuuno", mikä aina huolestutti Bettyä. "Sinä olet työsi orja Kuuno", ääni sanoi hänelle kun hän oli matkalla töihin, ja se olikin neekerirahastaja. "Kelpaa sun puhua!" Näin tapasi tuumia Kuuno, hän kun ei ollut tietoinen rotuongelmasta.
Osittain Kuuno oli lipeäkielinen kauppamakustaja, mikä aina huolestutti Maryä. "Musta tuntuu että mulla ei nyt oo lipun hintaa, veikkoseni", sanoi Kuuno, oivaltamatta. "Ulos täst bussista sitten", sanoi Basubuuu äänellä joka ei jyvää enteillyt, se kun ei oivaltanut oturongelmaa itsekään oikein. "Hyvä on", sanoi osittain Kuuno nöyrästi tahtomatta ketään loukata. "Mutta antaisitko sinä tyttäresi mennä naimisiin sellaisen kanssa?" ääni kuului sanovan, kun Kuuno hyppäsi bussista kuin palava kaatumatautinen.
John Lennon
Liittyihän se tavallaan tuohon kotiapulaiskysymykseenkin, kotiapulaisenikin kun luultavasti olisi työnsä orja, kuten osittain Kuuno. Ja rotuongelmakin lienee ajankohtainen asia myös tulevaisuudessa...
3 kommenttia:
Luultavasti sähläsin äsken joten haastan sinut uudelleen.
Onko tuo nyt se kirja jossa on väritetty nainen joka laulaa väritettyä laulua? :D
Ei taida olla.. Tällasen liikuttavan runon/laulun sieltä tosin löysin:
Mä yksin istuin
Mä yksin istuin alla puun,
nöyrästi lihoin piennä.
Ja pikku nainen lauleli
en nähnyt missä vielä.
Mä katsoin, katsoin taivaalle,
tuon äänen löytää koin.
Oi ihme ihme, missä missä,
missä on nainen hoi.
"No tule, tule vihdoinkin"
mä humppaisesti huusin.
"Sä tossa puussa piiloilet."
Mut ei se sieltä tullu.
Niin vieno laulu turrutti
mut uneen pitkän tovin
mä heräsin ja tuijotin -
ei mitään, surin kovin.
Sit pikkuisella oksalla
mä näin kun näinkin mitä,
mä pienen paksun possun näin:
se laulelikin sitä.
"Mä luulin sua naiseksi"
mä nauraa hihittelin -
ja ihme! nainen lentoon nous
ja poispäin vipatteli.
Lähetä kommentti