perjantai 14. heinäkuuta 2006

Pahoja mansikoita ja cafe lattea*

Kävin vihdoin lääkärillä. Tai siis terveydenhoitajalla. Minulla on kuulema virustauti, joka menee ohi. Jos ei mene ohi, pitää mennä takaisin lääkäriin. Siis terveydenhoitajalle. Ei kai siinä mitään, jos ei voi auttaa niin ei voi auttaa, on pakko kärsiä vaan. Äänikin on jo aika huolella mennyt (valivali).

Oli taas mielenterveellistä herätä aikaisin ja päästä liikkeelle ajoissa. Tätä pitäisi tehdä useammin. Olenko sanonut tuon ennenkin? Olenko sanonut tuonkin ennenkin? Ostin kaupungilta samalla mansikoita, mutta harmin paikka, ne oli pahoja ja kalliita. Toinen harmillinen juttu kävi myös: palkka tuli, mutta ei niin paljoa kuin kuvittelin, ja kolmanneksi töistä taas soitettiin ja tarjottiin viikonlopuksi töitä, mutta jouduin selittämään miten olen ollut viikon kipeä ja bla bla blaa ja samalla mietin että en mä ehkä ihan NIIN kipee ole ettenkö voisi tuplapalkalla tulla töihin... Mutta siis, jätin työt tällä kertaa varmuuden vuoksi väliin. En kaipaa keuhkokuumetta. Ja sitten äiti soittaa mökiltä heti perään ja kertoo että eihän virustaudit mene pahemmaksi vaikka eläisikin normaalia elämää, että oisit mennyt vaan töihin.

Muuten on ihan hyvin päivä pyörähtänyt käyntiin. Nyt voisi syödä aamupalaa ja juoda kahvia (sokerilla ja runsaalla maidolla). Maitokahvista tulee aina mieleen Rooma. Olen jostain syystä alkanut juoda kahvia, aikaisemmin en juurikaan voinut sitä juoda, kun kofeiini aiheutti hirveää stressiä. Se oli kamalaa. Luulin, että stressi johtui siitä työpaikasta, kunnes ymmärsin olla juomatta sitä isoa ämpärillistä kahvia joka aamu työn lomassa, ja johan helpotti. Nyt vapaalla ei ole pienestä kofeiiniahdistuksesta ja käsien tärinästä niin haittaa. Sitä tuskin huomaa laiskottelun lomassa. Muuten, ennen tuota työpaikkaepisodia huomasin, että kahvi yhdistettynä hevimetalliin kovalla volyymilla aiheuttaa samaa kohdistumatonta hermostuneisuutta, tärinää ja verenpaineen nousua. Pitää olla vähän varovainen sekakäytön kanssa. Muutenkin täytyisi yrittää vaihtaa kahvia ennemmin vaikka teehen (jota on edelleenkin vaikka kuinka ja monta lajiketta varastossa). On helppo nimittäin nähdä mihin tämä kahvinjuonti hallitsemattomana johtaa: ensin tavallisen kahvin kautta pikku hiljaa espressoon, tuplaespressoon ja siitä energiajuomiin ja... lopulta kofeiinitabletteihin. Viimeistään energiajuomat on lopun alkua.

Minulla piti olla jotain hauskaakin kerrottavaa, mutta unohdin sen jo. Sen sijaan kerron teille dialogin, jonka satuin lukemaan Calvin&Hobbesista tänä aamuna (tuttavallisemmin tietenkin Lassi ja Leevi, mutta koska tämä on englanniksi, on nimikin oltava englanniksi). Siinä isä on juomassa iltakahviaan (vai teetä?) rappusilla katsellen kaunista ja värikästä auringonlaskua. Calvinilla on kysymyksiä maailmasta, mutta isän selitykset eivät aina ole sieltä tieteellisesti oikeaoppisimmasta päästä.

Calvin: "Dad, how come old photographs are always black and white? Didn't they have color film back then?"
Dad: "Sure they did. In fact, those old photographs ARE in color. It's just the WORLD was black and white then."
Calvin: "Really?"
Dad: "Yep. The world didn't turn color until sometime in the 1930's, and it was pretty grainy color for a while, too."
Calvin: "That's really weird."
Dad: "Well, the truth is stranger than fiction."
Calvin: "But then why are old PAINTINGS in color?! If the world was black and white, wouldn't artists have painted it that way?"
Dad: "Not necessarily. A lot of great artists were insane."
Calvin: "But... But how could they have painted in color anyway? Wouldn't their paints have been shades of gray back then?"
Dad: "Of course, but they turned colors like everything else did in the '30s."
Calvin: "So why didn't old black and white photos turn in color too?"
Dad: "Because they were color pictures of black and white, remember?"


Bill Watterson, The Indispensable Calvin and Hobbes

Tässä voi sitten ihmetellä itsekseen miten ihmiselle voi syöttää vaikka mitä, jos osaa hyvin perustella, ja sitä onko maailma vieläkään muuta kuin mustavalkoinen. Onneksi tarina jatkuu vielä yhden ruudun verran, jossa Calvin istuu puussa torkkuvan Hobbesin viereen:

Calvin: "The world is a complicated place, Hobbes."
Hobbes: "Whenever it seems that way, I take a nap in a tree and wait for dinner."

Kiitos, Hobbes, tästä on hyvä jatkaa.


*Oikeasti en juo lattea, vaan ihan tavallista kahvia johon on kaadettu runsaasti maitoa sekaan. Oikeassa latessa maito olisi lämmitetty ja osa siitä olisi vaahdotettu, ja lisäksi kahvin pitäisi olla espressoa ja se pitäisi kaataa lasiin yhtä aikaa maidon kanssa... Niin kauan kuin minulla ei ole henkilökohtaista baristaa tätä tekemässä, en jaksa vaivautua.

Ei kommentteja: