Mulla oli tuossa viime kuussa erikoislaatuinen yhteenotto äidin kanssa. Se olisi tietenkin pitänyt käsitellä loppuun asti niin kuin aikuiset ihmiset, mutta käsittely jäi tekemättä. Sen jälkeen äiti on ollut koko ajan suorastaan epäilyttävän ystävällinen. Tuonut kukkia kahteen kertaan, tosin toisella kerralla kukat oli ukin naistenpäivän kunniaksi ostamia, tarjoutunut maksamaan kaikenlaista ja muutenkin aina puhunut ystävällisesti. Kaneistakaan ei ole mitään sanonut, vaikka niitä nyt on kaksi (sanoin, että se toinen on vaan ihan väliaikaisesti ihan vähän aikaa vaan...). Nyt se sitten pyysi mua lomalle. Joskus tässä keväällä, ihan vaan viikonlopuksi, hän maksaa. Saan itse vielä valita kohteen. Pietari-Rooma-akselilta. Vähän pelottaa.