Välillä on kiva lukea vanhoja tekstejä täältä ja ihmetellä kuka ne on kirjoittanut. Sitä luulee, että muistaa, mutta ei muista. Hauskinta on tietysti se, että niitä on myös kommentoitu ja kommentteja voi vielä lukea. Kiitos teille kaikille kommentoijille. En ole ikinä pitänyt mitään päiväkirjaa tai muuta näin pitkään. Enkä olisi pitänyt tätäkään, jos ei olisi tätä yhteisöllistä momenttia mukana.
Nyt on kesäkuun loppu jo melkein, ja blogin kirjoittamisen aloitin näköjään huhtikuussa 2006. Vuosipäivä on siis mennyt jo aikaa sitten ohi, mutten sitä ole oikein tajunnut. Jos en sitten ole unohtanut, että olen siitä huhtikuussa kirjoittanut. Sekin on hyvin mahdollista. En jaksa tarkistaa.
Menen nyt juomaan kahvia ja lukemaan Coelhon Alkemistia. Kaikki muut on varmaan sen jo lukeneet, mutta minä vasta edellispäivänä ostin sen. Ostin myös Econ Ruusun nimen, joka sekin olisi pitänyt olla jo lukion ekalla luettuna. Mutta kuka näistä jaksaa kilpailla?
Nyt on kesäkuun loppu jo melkein, ja blogin kirjoittamisen aloitin näköjään huhtikuussa 2006. Vuosipäivä on siis mennyt jo aikaa sitten ohi, mutten sitä ole oikein tajunnut. Jos en sitten ole unohtanut, että olen siitä huhtikuussa kirjoittanut. Sekin on hyvin mahdollista. En jaksa tarkistaa.
Menen nyt juomaan kahvia ja lukemaan Coelhon Alkemistia. Kaikki muut on varmaan sen jo lukeneet, mutta minä vasta edellispäivänä ostin sen. Ostin myös Econ Ruusun nimen, joka sekin olisi pitänyt olla jo lukion ekalla luettuna. Mutta kuka näistä jaksaa kilpailla?
7 kommenttia:
Minä en ole lukenut kumpaakaan. Mutta minä olenkin sivistymätön moukka.
Noh, ei sekään kovin sivistynyttä ole, että ostaa topsellereitä (hah) Akateemisen pokkarihyllystä, ja vielä 20% alennuksella. Mutta ei pidä judge book by it's cover, sisältö on se mikä counts.
Mäkään en ole lukenut noita. Kun mä jään usein koukkuun johonkin tiettyyn hyväksi havaitsemaani kirjailijaan. Sitten mulle tulee niitä kausia, että luen pelkästään Waltaria tai Irvingiä tai Bukowskia tai Gabriel Garcia Marquezia (enkä oikein vieläkään tiedä, mikä noista on sen sukunimi ;)). No joka tapauksessa. Se on siis johtanut siihen, että kirjasivistykseni on aika rajoittunutta.
Mutta ton Ystäväni Owen Meanyn olen lukenut. Se oli hyvä. Muistaakseni. Korjatkaa jos olen väärässä. (Eh?)
Minä ostin Coelhon Alkemistin taannoin myös alesta. Luin sen ja tulin siihen lopputulokseen ettei se ollutkaan niin maailmojasyleilevän nerokas kirja, koska olin ollut sitä mieltä jo aiemmin.
Itse asiassa koska kirja oli niinkin paljon omaa mielipidettäni lähellä, oli se melkein kuin olisi hykerrellyt omille jutuilleen ja veljet, se jos mikä on omahyväistä.
Näin ollen koska olen omahyväinen kusipää, en ole lainkaan sen tyyppinen kuin Paulo Coelho, ja siksi ajatuksensa eivät oikeasti ole minun ja siksi minulla ei ole mitään syytä tuntea itseäni tyytyväiseksi, jolloin minun tulisi tehdä kirjan avulla parannus, mutta sitten...
Äh. You get the point. Tai oikeastaan ei niinkään, koska pointtia ei tälläkään kertaa ole. Hätsätää.
Flegmaatikko: Enpä ole tuota kirjaa lukenut. Liekö tarpeenkaan, kun nyt kerran tuo testi kertoi, että olen itse se kirja. Mutta kyllä se varmaan on hyvä, jos sinusta kerran tuntui siltä, ja varsinkin kun se olen nyt sitten virallisesti minä itse.
Tuomas: [juonipaljastuksia] Arvasitko, ettei siellä pyramiideilla mitään ole? Musta se oli vähän its. selvä juoni, jotenkin. Ehken ymmärtänyt sitä kaikessa symbolisuudessaan. Aavikolle pääsemiseen asti se oli ihan hauska, sen jälkeen turhan rautalangasta väännetty. Liikaa juttua jumalista ja muuta. Sitäkään en tajunnut, miksi se lyijyn muuttaminen kullaksi kirjaimellisesti ja sen aarteen löytäminen oli niin tärkeetä. Olisin odottanut sellaista loppua, ettei se aarre ole mikään todellinen, vaan niinku joku viisastuminen niinku pelkästään, mut ei. [/juonipaljastuksia]
Kirjan loppumainostuksissa (joita ei IMHO pitäis olla olemassakaan, ei missään kirjassa) sitä joku oli verrannut Pikku Prinssiin. Tykkään Pikku Prinssistä enempi kyl. Ei voi mittään, sori PC.
Niin, ehkä se rautalanka oli se miksi ihmiset siitä vaikuttuivat. "Tässä idea, vaikutu tästä!" "Oooh!"
Täytyy myös muistaa, että joidenkin ihmisten mielestä Da Vinci -koodi oli yksi merkittävimmistä teologisista romaaneista, ehkä juuri siksi että kirjalliselta tasoltaan se muistuttaa jokseenkin Viisikkoa ja on siksi tarpeeksi yksinkertainen pienimmän yhteisen nimittäjän tajuttavaksi.
Ai ai ai kun taas saa kertoilla näkemyksiään mainstreamproosasta ja kyllä hulahtaa taas kuset päähän kun on itse niin pirun illentenktueltti.
Mainstreamissa on turvallista olla, oli inlentektuelli eli ei.
Nauratti vähän kun Ruusun nimessä oli (ainakin) yksi kappale, joka olisi voinut olla suoraan Alkemistista. Maailman sielu selvästi puhui minulle juuri sen hyllyn kohdalla, jolle joku toinen oli elämän tietään seuratessaan asettanut Econ ja Coelhon vierekkäin. Maailman sielu oli järjestänyt asiat niin, että olin juuri saanut rahaa, joten sekin kävi hyvin. Ja oli tietty vielä se ale, mikä oli merkki.
Lähetä kommentti