Maalarinvalkoista

Meillä on tällainen kiva, uusi talo. On asuttu tässä nyt vuosi. Sisällä kaikki seinät on valkoisia, ja muodin mukaisesti vastapainona on tietenkin mustaa ja harmaata, niin kuin varmaan kaikissa uusissa asunnoissa tällä vuosikymmenellä. Aika kolkko tunnelma niistä tietenkin tietenkin tulee, tai ainakin tuli silloin kun uutuuttaan kiiltelivät.

Nyt kun täällä on jo jonkun aikaa asuttu ja eletty, alkaa kaikenlaiset alkuperäiset tunnelmat ja suunnitelmatkin unohtua. Tavarat on aikanaan kannettu sisään, väliaikaisia ratkaisuja on tehty ja nehän sitten tietenkin on enimmäkseen jääneet. Sisustus on funktionaalista ja tarpeen sanelemaa. Sitten on tietysti tämä iänikuinen sotku, joka aina palaa samanlaisena takaisin kaikesta siivoamisesta huolimatta. Tavaraa kertyy nurkkiin ja pöydille, lattiallekin näköjään.

Nyt en enää näe tätä asuntoa samalla tavalla kuin silloin kun tähän muutettiin. On kivoja näkymiä, jotka huomaan, sitten on sellaisia unohdettuja nurkkia, paljaita tai täyteen ahdettuja, joihin en edes enää katso. Ne kivatkin näkymät on silti keskeneräisiä, verhoja puuttuu ja tauluja ei ole ainakaan oikeilla paikoillaan. En tiedä onko ne valkoiset seinät yhä kolkot, on kai ne kun ei niille ole paljon mitään tehty, mutten silti niitä näe enää samalla tavalla. Tumma takka on hävinnyt ahdistamasta keskeltä olohuonetta johonkin, minne lie. Samaan paikkaan varmaan mihin ripustamattomat pyyhekoukut ja vessapaperirullatelineetkin.

Meillä on onneksi jonkin verran vanhoja esineitä. No, toki useimmat esineet meillä on nimenomaan käytettyjä, mutta on joitain ihan oikeasti vanhoja ja oikeasti patinoituneitakin. On mummojen tekemiä räsymattoja ja ryijyjäkin on, ne on taas muotia kuulemma. Näistä vanhoista tavaroista tulee omanlaisensa tunnelma. Uusista asioista, kuten tauluteeveestä, huurretuista lasiovista ja valkoisesta melamiinista taas sitten omanlaisensa.

Sisustusinspiraatiota tulee aina pienissä erissä sitä mukaa, kun hetken koti pysyy siistinä. Nyt en jaksa, olen ollut flunssassa ja kaikenlaista kiirettä on ollut. Jos sitä nyt pyykkikasat viikkaisi pois ja veisi nurkista pyörimästä kierrätäyspaperit, pahvit, tölkit ja tyhjät pullot. Mutta jospa jo sitten ensi viikonloppuna jaksaisi jotain suurempaa raivausta tehdä ja pestä vaikka ikkunat. Sitten voisikin ihmetellä sitä verhojen puutetta ja miettiä mihin niitä muutamia vielä paikkaansa odottavia tauluja laittaisi.

Ja ehkä pääsiäisvitsatkin jo joutavat mennä... Ja jouluvalot...