Mikko taas kirjoitti mielenkiintoisen kommentin. En tiedä psykologiasta paljon mitään, joten jätän suosiolla tämän suppressio/repressio-kysymyksen tältä osin rauhaan. Luulen kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitat tuolla "hakusanojen" sekoittamisella. Minä uskoisin, että kyse olisi ennemmin siitä, että muistista löytyy (vaikka sitten sen seksi-hakusanan alta) kaksi eri lokeroa pettämiselle, se ensimmäinen ja helposti löytyvä, josta löytyy kaikki ne tuttavapiiristä ja kulttuurista kerätyt pettämiseen liittyvät tapahtumat, tunteet, asenteet, oletukset ja sitten se toinen lokero, johon on säilötty se oma pettämiskerta ja siihen liittyvät tapahtumat, jotka kyllä liittyvät myös siihen varsinaiseenkin pettämisen määritelmään, mutta kuitenkin koetaan jotenkin erilliseksi ja poikkeukselliseksi tapahtumaksi. Tyyliin "1. Pettäminen (yleinen)" ja "2. Pettäminen (henkilökohtainen)". Sitten kun kysytään pettämisestä, on helppoa puhua vain siitä ensimmäisen lokeron pettämisestä, ja "unohtaa" mainita siitä toisesta. Onkohan tässä taas mitään järkeä. Ei pitäisi puuttua psykologiaan kun ei siitä kerran mitään ymmärrä...
Tuo oli hyvä pointti, että henkisellä ja fyysisellä pettämisellä on evoluution kautta erilaisia merkityksiä miehille ja naisille. Vaikka kumpaakaan ei hyväksyisi, toinen varmaan tuntuu pahemmalta ja satuttaa vielä vähän syvemmältä. Toisaalta, voisi kuvitella että kun ehkäisyn käyttö on niin yleistä, fyysinenkin pettäminen olisi muuttunut entistä "henkisemmäksi" niin miehillä kuin naisilla. Käytännössä henkistä ja fyysistä pettämistä on muutenkin vaikea erottaa toisistaan. Toisesta haaveileminen voi pysyä haaveen tasolla vain olosuhteiden pakosta (ei ole rohkeutta tehdä aloitetta tai haaveiden kohde ei vastaa tunteisiin), ja seeksi ilman mitään tunnetta taitaa olla aika harvinainen ilmiö. En millään löydä nyt yhtä artikkelia, jossa esitettiin, että seksiaddiktit saattaisivatkin olla riippuvaisia siitä ihastumisen huumaavasta tunteesta, eivätkä niinkään seksistä. No jaa, kun en löydä lähdettä, en pysty tuota paremmin perustelemaan. Tässä oli kuitenkin yksi toinenkin artikkeli siitä rakastumisen huumasta.
[Kaikesta huolimatta anonyymi ja turhanpäiväinen gallup molemmille tämän blogin lukijoille: Jos partnerisi kertoisi pettäneensä sinua, kumman kaltainen mielikuva tulisi ensimmäisenä mieleesi; hän sängyssä jonkun toisen kanssa vai hän umpirakastuneena pitämässä toista kädestä ja hukkumassa tämän silmiin? Entä jos itse koitat pysyä uskollisena, kumpaa tilannetta pitäisit hälyyttävämpänä: sitä, että vaikka yksin baarissa ollessasi huomaat kiihottuvasi vieraista ihmisistä ja haaveilevasi jonkun mukaan lähtemisestä, vai sitä että alat pitää vaikkapa työkaveria yhtäkkiä uskomattoman kiinnostavana ja kiehtovana ihmisenä, etkä meinaa saada häntä mielestäsi edes kotona? Kumpi on todennäköisempi tilanne?]
Tuosta vieraan miehen jälkeläisten tappamisesta vielä. Sen motiivinahan kaikilla lajeilla on vähentää kilpailua ja parantaa omien jälkeläisten asemaa (sen lisäksi, että imettämisen loppuminen mahdollistaa naaraan hedelmöittymisen). Luulisi, että tuollainen käyttäytyminen olisi karsiutunut viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat asua suuremmissa yhteisöissä, joissa kaikki eivät enää tunteneet toisiaan eivätkä ainakaan olleet sukulaisia. Ihmisten reviirit menivät lomittain, lapset leikkivät keskenään ja varmaan kaukanakin vanhemmistaan. Yhteiselämä ei onnistuisi, jos joku hullu tappaisi kaikki muut paitsi omat lapsensa. Toisaalta, ihmisyhteisöt ovat rakentuneet perheyhteisöistä. Perheyhteisössä ei ole tapana eikä järkevää tappaa sukulaisten lapsia. Yhteisöjen laajetessa sukulaisuuden rinnalle tuli muita yhdistäviä siteitä, ja ulkopuolisen määritelmä muuttui. Muukalaisvihahan ei ole hävinnyt maailmasta, ja joskus se purkautuu lapsiinkin. Yksinäisestä lapsesta on kuitenkin usein vaikeaa tietää, mihin yhteisöön hän kuuluu. Siksi ehkä evoluutionkin kannalta on ollut järkevää suhtautua vähintään neutraalisti tuntemattomiinkin kakaroihin. Tuntemattomiin aikuisiin on perusteltua suhtautua epäluuloisemmin ja jopa vihamielisesti. Ja kun ne lasten ominaisuudet, jotka vaikuttavat hellyyttävästi aikuisiin, ovat vielä niin universaaleja: iso pää, lyhyet raajat, pullea vartalo, isot silmät... ja vielä se tuoksu, josta tuolla aiemmin olikin puhetta. Minusta ihminen sukupuolesta riippumatta on enemminkin ohjelmoitu hoivaamaan kaikkia lapsia kuin vahingoittamaan niitä.
Muistui tuosta Mikon keräilijä-metsästäjä-yksinkertaistuksen kyseenalaistamisesta ja kaikesta tästä vauvajutusta mieleen vielä tällainen artikkeli (nämä tieteen popularisoinnit on mukavia, kun ei tarvitse selvitellä itse taustoja). Siinä kerrotaan mm. miten isyys vaikuttaa mieheen ja millaisia hormonaalisia muutoksia se aiheuttaa. Asiat eivät tosiaan ole niin yksinkertaisia, että olisi mahdollista vetää mitään kovin selkeitä rajoja miesten ja naisten maailmojen välille, tyyliin väkivaltainen metsästäjä ja hoivaava pesänrakentaja.
Tuo oli hyvä pointti, että henkisellä ja fyysisellä pettämisellä on evoluution kautta erilaisia merkityksiä miehille ja naisille. Vaikka kumpaakaan ei hyväksyisi, toinen varmaan tuntuu pahemmalta ja satuttaa vielä vähän syvemmältä. Toisaalta, voisi kuvitella että kun ehkäisyn käyttö on niin yleistä, fyysinenkin pettäminen olisi muuttunut entistä "henkisemmäksi" niin miehillä kuin naisilla. Käytännössä henkistä ja fyysistä pettämistä on muutenkin vaikea erottaa toisistaan. Toisesta haaveileminen voi pysyä haaveen tasolla vain olosuhteiden pakosta (ei ole rohkeutta tehdä aloitetta tai haaveiden kohde ei vastaa tunteisiin), ja seeksi ilman mitään tunnetta taitaa olla aika harvinainen ilmiö. En millään löydä nyt yhtä artikkelia, jossa esitettiin, että seksiaddiktit saattaisivatkin olla riippuvaisia siitä ihastumisen huumaavasta tunteesta, eivätkä niinkään seksistä. No jaa, kun en löydä lähdettä, en pysty tuota paremmin perustelemaan. Tässä oli kuitenkin yksi toinenkin artikkeli siitä rakastumisen huumasta.
[Kaikesta huolimatta anonyymi ja turhanpäiväinen gallup molemmille tämän blogin lukijoille: Jos partnerisi kertoisi pettäneensä sinua, kumman kaltainen mielikuva tulisi ensimmäisenä mieleesi; hän sängyssä jonkun toisen kanssa vai hän umpirakastuneena pitämässä toista kädestä ja hukkumassa tämän silmiin? Entä jos itse koitat pysyä uskollisena, kumpaa tilannetta pitäisit hälyyttävämpänä: sitä, että vaikka yksin baarissa ollessasi huomaat kiihottuvasi vieraista ihmisistä ja haaveilevasi jonkun mukaan lähtemisestä, vai sitä että alat pitää vaikkapa työkaveria yhtäkkiä uskomattoman kiinnostavana ja kiehtovana ihmisenä, etkä meinaa saada häntä mielestäsi edes kotona? Kumpi on todennäköisempi tilanne?]
Tuosta vieraan miehen jälkeläisten tappamisesta vielä. Sen motiivinahan kaikilla lajeilla on vähentää kilpailua ja parantaa omien jälkeläisten asemaa (sen lisäksi, että imettämisen loppuminen mahdollistaa naaraan hedelmöittymisen). Luulisi, että tuollainen käyttäytyminen olisi karsiutunut viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat asua suuremmissa yhteisöissä, joissa kaikki eivät enää tunteneet toisiaan eivätkä ainakaan olleet sukulaisia. Ihmisten reviirit menivät lomittain, lapset leikkivät keskenään ja varmaan kaukanakin vanhemmistaan. Yhteiselämä ei onnistuisi, jos joku hullu tappaisi kaikki muut paitsi omat lapsensa. Toisaalta, ihmisyhteisöt ovat rakentuneet perheyhteisöistä. Perheyhteisössä ei ole tapana eikä järkevää tappaa sukulaisten lapsia. Yhteisöjen laajetessa sukulaisuuden rinnalle tuli muita yhdistäviä siteitä, ja ulkopuolisen määritelmä muuttui. Muukalaisvihahan ei ole hävinnyt maailmasta, ja joskus se purkautuu lapsiinkin. Yksinäisestä lapsesta on kuitenkin usein vaikeaa tietää, mihin yhteisöön hän kuuluu. Siksi ehkä evoluutionkin kannalta on ollut järkevää suhtautua vähintään neutraalisti tuntemattomiinkin kakaroihin. Tuntemattomiin aikuisiin on perusteltua suhtautua epäluuloisemmin ja jopa vihamielisesti. Ja kun ne lasten ominaisuudet, jotka vaikuttavat hellyyttävästi aikuisiin, ovat vielä niin universaaleja: iso pää, lyhyet raajat, pullea vartalo, isot silmät... ja vielä se tuoksu, josta tuolla aiemmin olikin puhetta. Minusta ihminen sukupuolesta riippumatta on enemminkin ohjelmoitu hoivaamaan kaikkia lapsia kuin vahingoittamaan niitä.
Muistui tuosta Mikon keräilijä-metsästäjä-yksinkertaistuksen kyseenalaistamisesta ja kaikesta tästä vauvajutusta mieleen vielä tällainen artikkeli (nämä tieteen popularisoinnit on mukavia, kun ei tarvitse selvitellä itse taustoja). Siinä kerrotaan mm. miten isyys vaikuttaa mieheen ja millaisia hormonaalisia muutoksia se aiheuttaa. Asiat eivät tosiaan ole niin yksinkertaisia, että olisi mahdollista vetää mitään kovin selkeitä rajoja miesten ja naisten maailmojen välille, tyyliin väkivaltainen metsästäjä ja hoivaava pesänrakentaja.
7 kommenttia:
Ostin täälläkin mainitun kirjan Rakkauden evoluutio. Ei parhaiten kirjoitettu esitys näistä asioista, mutta varsin seikkaperäinen. Kirjan mukaan David Buss esitti ensimmäisenä kaksoistrategian ja siinä olevan sukupuolten välisen eron 1992. Se perustui havaintoon, että miehet suostuvat seksisuhteeseen myös oman "tasonsa" alapuolella. Naiset taas lähinnä vain oman "tasonsa" yläpuolella.
Esität, että pelkkiä seksisuhteita ei juuri ole. Et ole ilmeisesti koskaan ollut ison firman pikkujouluissa? Varmasti seksissä on aina jotain tunteita mukana. Samaan tapaan kuin melkein kaikessa inhimillisessä toiminnassa, vaikka siinä kun juon kupillisen kahvia. Huuma on seksisuhteissa kuitenkin aika lyhytaikaista.
Minua epäilyttää päätelmäsi, että ehkäisy olisi tehnyt fyysisestä pettämisestä henkistä. Minusta ihmiset tässä vain toistavat ikiaikaista geeneihin koodattua ohjelmaa. Evoluutio ei ole mitenkään kyennyt sopeuttamaan ihmistä vielä kondomien kaltaisiin keksintöihin. Jos perimämme joskus sopeutuu kondomeihin, tulos voi olla päinvastainen kuin esität. Pettäjällehän on biologisessa mielessä tärkeää nimenomaan saada toinen/tulla itse raskaaksi. Muutenhan pettäminen olisi turhaan otettu riski.
Mikään näistä asioista ei tietenkään ole missään nimessä tietoista. Paitsi tietysti nyt kun tästä keskustelemme.
Mainitsin aiemmin monogaamiseksi oletetusta mutta varsinaiseksi pettäjäksi paljastuneesta lintulajista. Yksi tällainen on kirjan mukaan kirjosieppo.
Gallup-vastaus: fyysinen pettäminen molemmissa. Jälkimmäisessä siksi, että uskon pystyväni kontrolloimaan rakastumisen paremmin ja pitämään sen kurissa.
Yksi mielenkiintoinen huomio Rakkauden evoluutiossa on se, että lyhyen ja pitkän tähtäimen strategioiden esiintymisen suhde vaihtelee kulttuureittain. Tämä oli ainakin minulle uusi tieto.
Ai, ehdit jo ostamaan kirjan. Löytyyköhän noita terra cognitan kirjoja kirjastosta...
Kyllä minä uskon että pelkkiä seksisuhteita hyvinkin on olemassa. En väitä että se niihin liittyvä tunne olisi välttämättä rakkautta. Jotain ihastumisen huumaa kai yleensä kuitenkin, paitsi silloin kun seksiä käyttää vain välineenä.
Taas tämä eri tietoisuuden tasoista puhuminen :). Ei geenit tietenkään ole tietoisia ehkäisystä, mutta ihmiset on. Vaikka taipumus täyttää maa ja pettää kumppania olisikin geeneissä, useimmat pettäjät varmaankin ovat tyytyväisiä, kun tuloksena ei olekaan lapsia. Ja vaikka perimä ohjaisikin ihmisten käyttäytymistä, jokainen voi ihan itse silti päättää pettääkö vaiko eikö. Jos pelkän seksisuhteen ainoa tarkoitus olisi lisääntyminen, kortsu varmaan jäisi vielä useammalta käyttämättä. Ja mitä ne muut motiivit voisivat olla? Vaikka juuri sen huumaavan rakastumisen ja himon tunteen kokeminen, jota vakiokumppaninsa kanssa ei ehkä enää tunne, seikkailunhalu, joidenkin salaisten fantasioiden toteuttaminen, tarve tulla hyväksytyksi/rakastetuksi jne...
Ai niin, jäi tuo kortsujuttu selittämättä loppuun asti. Eli siis koska ehkäisyn takia kyse ei ole enää (tietoisella tasolla) lisääntymisestä, joutuu pettäjä selittämään tekemisensä itselleen jotenkin muuten. Tai ehkä menen tässä vähän liian pitkälle, onhan toki mahdollista, että pettäminen tapahtuu täysin impulsiivisesti ilman minkäänlaista järkeilyä tai todellista motiivia pelkän geneettisen automaattipilotin ohjaamana.
Kannattaa lukea se artikkeli Bypassing the Will ennen kuin keskustelemme enempää vapaasta tahdosta. Oma käsitykseni on nykyään, että olemme melkein kaikki melkein koko ajan tietyssä mielessä geneettisen ja kulttuurisen automaattipilotin ohjauksessa. Silti meidän olisi mahdollista pyristellä siitä irti. Se vaatii kuitenkin kovaa työtä. Kyse on vähän vastaavasta kuin alkoholismissa.
Erinomainen blogi. Nyt vain kainosti kehun, ehkä jatkossa kommentoinkin.
Kiitoksia urogallus, kommentoi vaan rohkeasti ;).
Mikko: Bypassing the Will on työn alla. Aivot on vaan ruosteessa, ihmeelliseksi tankkaukseksi menee lukeminen ja kestää ja kestää... Nyt olen puolessa välissä, että ehkä se siitä vielä tämän vuoden puolella. Palataan asiaan sitten.
Lähetä kommentti