Takaisin sivistyksen pariin. Pohjois-Karjala ei näyttänytkään kauneimpia kasvojaan, satoi ja oli kylmä. Mutta niin kai ihan joka paikassa muuallakin, että sikäli samapa tuo missä ne sadepäivät vietin. Junamatkatkin meni ihan kivasti, menomatkalla juna seisoi Pieksämäellä yön valoisina tunteina ja me koiran kanssa sillä aikaa tutustuttiin Pieksämäen lauantaiyöulkoilmaelämään. Olihan siellä ihmisiä liikkeellä. Pahoitteluni vielä sille pariskunnalle, jonka öh.. hellää hetkeä puistonpenkillä kello kolme häiritsimme tahdittomasti paikalle törmäämällä ja kovaäänisesti haukkumalla. Toivottavasti saitte jatkaa rauhassa.
Joensuukin tuli entistä tutummaksi, kun jatkokyytiä piti odotella siellä sunnuntaiaamulla kaksi tuntia. Pakko oli kävellä vaikka yöunet jäikin väliin, ei olisi millään muuten pysynyt hereillä. Joensuu on jännä kaupunki. Tai en tiedä onko se erikoinen muihin Suomen saman kokoluokan kaupunkeihin verrattuna, mutta minusta se arkkitehtuuri keskustassa on jotenkin erikoista. Sellaista kevyttä. Ja mielikuvituksellisempaa kuin muualla. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että Joensuu on minulle kesäkaupunki ja katselen sitä niiden samojen ruusunpunaisten lasien läpi, joiden läpi nähtynä mökilläkin on aina kesä. Joka tapauksessa Joensuuhun voisin muuttaa ehkä jos pakko olisi.
Paluumatkalla kävi jännä juttu. Minulla ei ensinnäkään ollut paikkalippua, joten jouduin Jyväskylässä keräämään ylimitoitetut matkatavarani ja siirtymään kiltisti valtaamaltani paikalta paikkalipun omaavan tieltä. Löysin sellaisen neljän penkin paikan - tiedättehän, yksi penkkipari käännettykin ympäri niin että periaatteessa neljä toisensa tuntevaa ihmistä voisi siinä matkustaa mukavasti ja keskustella keskenään - jossa jo istui joku nainen. Ruvettiin siinä sitten juttelemaan, ja monen mutkan kautta kävi ilmi, että naisen täti on samalta paikkakunnalta kotoisin kuin äitini ja vielä samaa ikäluokkaa, ikäeroa vain kaksi vuotta. Kotiin päästyä kysyin sitten äidiltä kuulostiko nimi tutulta, ja kuulostihan se. Samoja kouluja käyneet ja toisen serkun kummin kaima oli toisen naapurin siskon pojan kaupassa töissä jne. Maailma on pieni. Ja kumma miten pienillä paikkakunnilla ihmiset muistaa kaiken.
Mökilläkin ollessani kävin paikallisten sukulaisten kanssa hautausmaalla, ja niin se emäntäkin vaan jutteli: "Nuokin kolome kuoli juhannuksena kun se mies puukotti nämä ja palotteli tämän yhen ja hautas suohon ja sitten tämän sisko on nyt sen kanssa naimisissa ja niillä on lapsikin ja tuossa sitten on sen Möttösen Jaskan veli vai serkkuko se nyt oli, ei kyllä se veli oli, asuvat siinä radanvarressa ja sitten on tämä opettajapariskunta, se oli iso mies tuo Kaarlo, mie muistan sen ekan koulupäivän kun pelästyin sitä ja niin mie juoksin koko matkan kottiin, ja katopa kun on orvokit vähän paleltuneet, pitäsi uusi hautakivikin tähän, kattokaapa tätä, onko tuo kivi teiän mielestä sieltä louhokselta muka, mie en kyllä usko että nuin isoa sieltä ois löytyny hautakiveks..." Ja kun tulee eläviä tuttuja tuomaan kukkia omien sukulaistensa haudalle, niin jutellaan: "Terve, tulitko rehveille? Hiljaisia ovat nämä täällä. Mistä ostit nuin sievät neilikat?"
Maalaiset on ihania. Nuoriso on kyllä ihan samanlaista joka kunnassa. Esimerkiksi: mistä tietää että Louis Vuitton -laukku on feikki? Jos se tulee vastaan seiskaluokkalaisen tytön kainalossa joko Viinijärven kylän ainoan S-marketin parkkiksella tai Hesassa steissillä niin se ON feikki.
Joensuukin tuli entistä tutummaksi, kun jatkokyytiä piti odotella siellä sunnuntaiaamulla kaksi tuntia. Pakko oli kävellä vaikka yöunet jäikin väliin, ei olisi millään muuten pysynyt hereillä. Joensuu on jännä kaupunki. Tai en tiedä onko se erikoinen muihin Suomen saman kokoluokan kaupunkeihin verrattuna, mutta minusta se arkkitehtuuri keskustassa on jotenkin erikoista. Sellaista kevyttä. Ja mielikuvituksellisempaa kuin muualla. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että Joensuu on minulle kesäkaupunki ja katselen sitä niiden samojen ruusunpunaisten lasien läpi, joiden läpi nähtynä mökilläkin on aina kesä. Joka tapauksessa Joensuuhun voisin muuttaa ehkä jos pakko olisi.
Paluumatkalla kävi jännä juttu. Minulla ei ensinnäkään ollut paikkalippua, joten jouduin Jyväskylässä keräämään ylimitoitetut matkatavarani ja siirtymään kiltisti valtaamaltani paikalta paikkalipun omaavan tieltä. Löysin sellaisen neljän penkin paikan - tiedättehän, yksi penkkipari käännettykin ympäri niin että periaatteessa neljä toisensa tuntevaa ihmistä voisi siinä matkustaa mukavasti ja keskustella keskenään - jossa jo istui joku nainen. Ruvettiin siinä sitten juttelemaan, ja monen mutkan kautta kävi ilmi, että naisen täti on samalta paikkakunnalta kotoisin kuin äitini ja vielä samaa ikäluokkaa, ikäeroa vain kaksi vuotta. Kotiin päästyä kysyin sitten äidiltä kuulostiko nimi tutulta, ja kuulostihan se. Samoja kouluja käyneet ja toisen serkun kummin kaima oli toisen naapurin siskon pojan kaupassa töissä jne. Maailma on pieni. Ja kumma miten pienillä paikkakunnilla ihmiset muistaa kaiken.
Mökilläkin ollessani kävin paikallisten sukulaisten kanssa hautausmaalla, ja niin se emäntäkin vaan jutteli: "Nuokin kolome kuoli juhannuksena kun se mies puukotti nämä ja palotteli tämän yhen ja hautas suohon ja sitten tämän sisko on nyt sen kanssa naimisissa ja niillä on lapsikin ja tuossa sitten on sen Möttösen Jaskan veli vai serkkuko se nyt oli, ei kyllä se veli oli, asuvat siinä radanvarressa ja sitten on tämä opettajapariskunta, se oli iso mies tuo Kaarlo, mie muistan sen ekan koulupäivän kun pelästyin sitä ja niin mie juoksin koko matkan kottiin, ja katopa kun on orvokit vähän paleltuneet, pitäsi uusi hautakivikin tähän, kattokaapa tätä, onko tuo kivi teiän mielestä sieltä louhokselta muka, mie en kyllä usko että nuin isoa sieltä ois löytyny hautakiveks..." Ja kun tulee eläviä tuttuja tuomaan kukkia omien sukulaistensa haudalle, niin jutellaan: "Terve, tulitko rehveille? Hiljaisia ovat nämä täällä. Mistä ostit nuin sievät neilikat?"
Maalaiset on ihania. Nuoriso on kyllä ihan samanlaista joka kunnassa. Esimerkiksi: mistä tietää että Louis Vuitton -laukku on feikki? Jos se tulee vastaan seiskaluokkalaisen tytön kainalossa joko Viinijärven kylän ainoan S-marketin parkkiksella tai Hesassa steissillä niin se ON feikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti