Huomasinpa miten sisäinen luonnontieteilijäni pääsi haukkaamaan happea ja villiintyi. Kun tarkoitus oli olla humaani ja avoin, aloinkin puhua simpansseista ja päädyin tällaiseen lauseeseen: "naiset haluavat lasten siittäjäksi sen voitokkaan uroksen, mutta isäksi miehen jolla on muita ominaisuuksia."
Ei näin.
Ei ollut tarkoitukseni yleistää eikä yksinkertaistaa näin rankasti mitään.
Ei näin.
Ei ollut tarkoitukseni yleistää eikä yksinkertaistaa näin rankasti mitään.
5 kommenttia:
Reaktiosi on luonnollinen ja odotettava. Mieti tarkkaan, mistä vastareaktiosi johtuu. Kuulisin mielelläni lisää siitä, miten se tapahtui.
Helpottaa varmaankin, jos ajattelee näitä pikemminkin todennäköisyyksinä kuin yleistyksinä sukupuolesta. Eikä ole mitenkään välttämätöntä, että erot olisivat geneettisiä. On vain tarkkailtava ihmisten käyttäytymistä ja mietittävä, onko päätelmä ristiriidassa todellisuuden kanssa vai ei.
Johtopäätöksestä ei edes seuraa väistämättä jotain täydellistä moraalin rappiota. Frans de Waal kirjoitti, että meidän on tunnustettava eläimellisyytemme elääksemme ihmisiksi. Ihminen kykenee reflektioon ja sitä kautta kontrolloimaan tekemisiään. Vaikka se onkin paljon haastavampaa kuin mitä yleensä kuvittelemme.
Ai ai, tekeepä mieleni siteerata itseäni:
Naisten haluttomuus myöntää partnerinvalintaansa säätelevien lakien apinamaista armottomuutta on taas yksi esimerkki tästä. Kaikki rakkaus- ja kemiapuhe on tarkoitettu kätkemään synkät markkinateoreettiset tosiasiat. Kuitenkin nyky-yhteiskunnassa, jossa tällaiseen läpätykseen helposti uskotaan, nuorille miehille on jonkun kerrottava suorin sanoin, että nainen on naarasapina, joka valitsee uroksekseen Grokin, koska Grokilla on lauman suurin nuija. Kreegah, bundolo!
Hmm. Ei se ihmisen eläimellisyyden myöntäminen tässä niinkään ole se mikä minua ärsyttää tai aiheuttaa vastareaktioita. Se tuska tulee siitä, että tunnen olevani käsityskykyni (tai ainakin ilmaisukykyni) äärirajoilla näitä asioita pohtiessani. Ja sitten kun takerrun jonkun kommenttiin, käy juuri niin kuin pelkäsinkin, eli unohdan oman kantani ja lähtökohtani, ja sen seurauksena sanon tiettyjä asioita vain siksi, että yritän liikaa. Se on turhauttavaa.
Puhe kemiastahan nimenomaan ON sen myöntämistä, että biologia puuttuu asiaan. Mistä se kemia muka syntyisi muusta kuin vaistoista ja biologiasta?
Mitä Mollan oivallukseen tulee, olen lukenut monilta biologeilta saman havainnon ja se kuulostaa täysin uskottavalta.
Joudun kamppailemaan samojen asioiden kanssa jatkuvasti. Tunnun olevani käsityskykyni äärirajoilla. Tuntuu pahalta kyseenalaistaa oletuksiaan ja maailmankuvaansa.
Kiinnostuin näistä asioista ensimmäistä kertaa luettuani kirjan Selfish Gene (Dawkins). Sain kirjasta todella vahvan vastareaktion. Kirjoitin jopa muistiinpanoihini, että kirjan periaate on typerä, koska sillä voi todistaa jopa ristiriitaisia tuloksia. Kuten sen, että naiset haluavat samaan aikaan parhaat mahdolliset geenit sekä vakaan ja turvallisen puolison.
Ehkä vuosi myöhemmin aloin huomaamaan muutamien omituisten henkilökohtaisten kokemusten kautta, että molemmat pitävät paikkansa. Päädyin omien pohdintojeni seurauksena siihen, että ihmisillä on kaksoisstrategiani. Kehitelmäni ei tietenkään ollut kovin elegantti.
Tämä sai kiinnostumaan ihmisten seksuaalistrategioista (Baker: Sperm Wars) ja primatologiasta (de Waal yms.). Huomasin, että monet tutkijatkin olivat päässeet samanlaisiin johtopäätöksiin. Esimerkiksi J.P. Roos ja Elina Haavio-Mannila, joita pidetään kuitenkin aika tavallisina tutkijoina.
Näiden asioiden miettiminen on hankalaa, koska asiat ovat epäintuitiivisia. Lisäksi sillä on luultavasti ainakin väliaikaisesti kyynistäviä seurauksia. Tieto lisää tuskaa. Minulla on aavistus siitä, että ihmisilllä on geneettisiä ominaisuuksia, jotka estävät ihmistä ymmärtämästä näitä asioita.
Lähetä kommentti