Arawn wrote:
"Kun on tullut puhe siitä, kuinka naiset ovat hupsuja valitessaan itselleen renttuja ja valintansa tehtyään ansaitsevatkin kaiken sen pashan, jonka rentulta saavat, olen huomauttanut, että ottavathan miehetkin juuri noita kusipäänarttuja. Eivätkö hekin sitten ansaitse kaiken pahan, minkä saavat? Sinun postauksesi selvitti asian mukavasti: eivät tietenkään, naisen syytähän se on edelleen, kun käyttäytyy huonosti ja piiskaa viatonta miesparkaa. Paitsi ehkä mies on vastuussa siitä, ettei laita naista nyrkin ja hellan väliin, kuten pitäisi, sillä muuten naiset käyttäytyvät hyvin huonosti... Minulle ei tosin tarkkaan selvinnyt, onko tämä vain pelimiesten kannattama ajatus vai komppaatko sinäkin tätä."
Kukaan ihminen, joka elää väkivaltaisessa parisuhteessa, ei ole ansainnut "kaikkea pahaa" vain sen takia, että on aikoinaan aloittanut suhteen pahoinpitelijänsä kanssa. Perhe- ja parisuhdeväkivallassa on tekijä ja uhri, ja vaikka taustalla olisi kuinka monimutkaisia ja traagisia kuvioita tahansa, mikään ei oikeuta toisen pahoinpitelyä. Pahoinpitely on rikos, ja syystäkin. Väkivallantekijä ON ITSE vastuussa itsestään, niin kuin jokainen järkevä olento. Jokainen ulkopuolinen, joka tietää pahoinpitelystä muttei tee mitään auttaakseen, on osaltaan vastuussa siitä. Uhri EI OLE vastuussa pahoinpitelystä, eikä ole hänen tehtävänsä koittaa hillitä ja olla ärsyttämättä toista ihmistä väkivallan pelossa.
Uhri on kuitenkin itselleen vastuussa omasta elämästään. Minä ymmärrän kyllä, että uhri on usein monellakin tapaa riippuvainen kiduttajastaan, eikä irtiotto tai avun hakeminen tapahdu helposti. Tätä on vaikea sanoa ilman että kuulostaa siltä kuin syyllistäisi uhria, mutta koitetaan: Tässä maailmassa on paljon pahoja ihmisiä, joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä. Jälkeen päin hakattuna ja itsetunto murskattuna ei paljoa lohduta, vaikka syyllinen saisikin lainmukaisen rangaistuksen. Vahinko on jo tehty, yksi ihminen on kärsinyt toisen takia, eikä mikään rangaistus korjaa sitä. Jokainen on itse vastuussa itsestään, eikä kenenkään pitäisi luopua oikeudestaan elää omaa elämäänsä. Vaikka kukaan muu koko maailmassa ei auttaisi, pitäisi ainakin yrittää pelastaa itsensä eikä jäädä odottamaan armoa, sillä sitä ei välttämättä ikinä tule.
Mitä tulee tuohon nyrkin ja hellan välissä olemiseen, niin ei, en minä sitä tarkoittanut, kun esitin, että pari- ja ystävyyssuhteissa on toivottavaa että altruistisesti pidetään silmällä toista osapuolta. Kukaan ei ole vastuussa kenestäkään toisesta (paitsi vanhemmat lapsistaan), mutta auttaminen ja maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä. Mitä järkeä ihmissuhteissa muuten olisi? Jos minä nyt vaikka alkaisin käyttää huumeita, niin toivoisin kyllä, että läheiseni tulisivat - vaikka vasten tahtoanikin - estämään minua vahingoittamasta itseäni. Samoin jos sanon jotain mitä en tarkoita, ja niin tekemällä loukkaan muita tai itseäni, ystäväni saisivat kyseenalaistaa sanomiseni ja auttaa minua taas ajattelemaan vähän kirkkaammin. Se ei ole sama asia kuin nyrkin ja hellan välissä oleminen, eikä sellaisen käytöksen päämäärä ole tuhota toista tai ajaa omia etuja.
Pelimiehillä totta kai on omat motiivinsa, ja niihin voi perehtyä siellä Käsikirjan sivuilla.
Arawn:
"Mitä välinpitämättömämmin ja ennalta-arvaamattomammin mies käyttäytyy naisen kanssa, mitä vähemmän hän tälle antaa, sitä enemmän nainen miestä haluaa. Ja sitten tietysti pari oikein ajoitettua sanaa tai elettä, ja nainen on jo selällään sängyssä. Se on pelkkää biologiaa." Tämä on minusta typeryyden huippu (tiedän, että lainaat Pelimiehiä tässä, sinne tämä kohdentuukin). Jos lähdetään biologian kannalle, nainen tarvitsee itselleen suojelijan ja isän jälkeläisilleen, menestyjän. Ei nyt mikään biologia voi ajaa naista valitsemaan miestä, joka on selkeästi EPÄVARMA sijoitus jälkeläisten kannalta! "
Tuosta lainauksesta jäi kaikki ne muut asiat alusta pois. Eli ei tietenkään nainen etsi sellaisia miehiä, jotka käyttäytyvät kaikkein vähiten hyvän isäkandidaatin lailla. Välinpitämättömyys ja ennalta-arvaamattomuus tarkoittavat tässä sitä, että mies ei kerjää naiselta huomiota. Nämä tosiaan oli pelimiesten omia teorioita, eikä minulla ole mitään syytä epäillä, etteikö niitä olisi käytännössä testattu. Ja vaikka ne olisivatkin pelkkiä teorioita, minusta ei vaikuta ollenkaan epäloogiselta etteikö naista viehättäisi enemmän itsevarma kuin arka mies. Tietenkään elämä ei ole näin yksinkertaista, ihmisessä on loputtomasti muitakin ominaisuuksia, joilla on merkitystä näissä asioissa. Jos esimerkiksi tilanne on sellainen, että tutustutaan ensin henkisiin ominaisuuksiin ennen kuin ollaan fyysisesti tekemisissä, on minusta hyvinkin mahdollista ohittaa nuo biologiset sukupuolivalinnan säätelymekanismit. Toisaalta on myös mahdollista, että pariskunta tuntee voimakasta vetoa toisiinsa sekä biologian, että psykologian puolesta. Olisiko silloin kyseessä sen "oikean" löytäminen?
Arawn:
"Yksi havaintoesimerkki naisen kummallisesta mielestä esitettiin suurin piirtein näin..."En ymmärrä, mitä kummallista seuranneessa naisen ajatusmaailmassa on. Kyllä nyt useimpia ihmisiä jää vaivaamaan se, jos joku tulee yhtäkkiä syyttä arvostelemaan ja vieläpä negatiivisesti. Melkein löisin vetoa, ettei keskivertomieskään ohittaisi moista pelkällä olankohautuksella."
Arawn:
"Olisi tietenkin typerää väittää, etteikö biologia vaikuttaisi ja paljon - mutta ei se nyt mikään ainoa vaikutin ole. JOs hajuteoria pitää paikkansa, mies saa käydä läpi kaikki ärsykkeet, mutta jos haju ei sovi naiselle, nainen jää kylmäksi. Biologisetkin teoriat ovat näemmä joskus ristiriidassa keskenään..."
Ei ole ainoa vaikutin ei, jossain vaiheessa ihmisestä riippuen järki yleensä astuu mukaan kuvioihin. Ja sen mukana tietysti kaikki sosiaaliset odotukset ynnä muut. Ei kukaan hullaannu ja mene naimisiin ja elä onnellisena elämänsä loppuun asti pelkkien feromonien tai oikein suoritettujen flirttauliikkeiden voimalla. Niin, minäkin olen tietoinen tästä "hajuteoriasta", ja asetan mielelläni oman voittoisa luolamies -teoriani sille alisteiseksi.
Arawn aiheesta naiset ja seksi:
"Jos tämä onnistuu muilta eläimiltä, miksei se muka onnistuisi muiltakin? Sitä paitsi, naiset ovat kautta historian joutuneet alistumaan seksiin, vaikka eivät olisi sitä halunneet."
Vaan kun minä uskon että sitä samaa biologista ihastumista tapahtuu muissakin lajeissa (kts. feromonit). Ja koska minä uskon evoluutioon, uskon myös että ne samat mekanismit löytyvät ihmisistäkin.
On totta, että historiallisesti katsoen naisten seksuaalisuus on ollut miesten määräämisvallan alla. Esihistoriallisesti katsoen, eli ennen ihmisiä kontrolloivien sosiaalisten rakenteiden aka kulttuurin aikaa, oli biologia kova sana. En tiedä miten kauas ajassa sitä varten täytyy matkustaa, mutta epäilemättä joskus on ollut aika, jolloin meidän esi-isämme ovat eläneet ilman selkeitä yhteisöllisiä ja eettisiä rajoitteita. Jos olen oikeassa siinä, että ihastumisen tunne olisi monille lajeille yhteinen ominaisuus, se tarkoittaa sitä, että se on hyvin alkukantainen tunne ja hyvin vähän järjen kontrolloitavissa. Ja sitten ne lajikohtaiset periaatteet, joiden mukaan valitaan sopivin kumppani, olisivat ihmisen tapauksessa lähtöisin niistä luolamiesajoista, jolloin vaikutusvaltaisin mies oli se voimakkain. Se vaatii adrenaliinia ja testosteronia. Ihan omaa olettamustani oli se, ettei siihen aikaan paljon ollut naisten ja miesten välistä romanttista kanssakäymistä, joten mihinkään rakkausrunoihin ei ollut aikaa, tarvetta tai mahdollisuuksiakaan. Siispä se primäärinen valinta tapahtui, ja tapahtuu edelleen, muilla perustein. Parhaiten vaikutusvaltaisimmat (tai tulevat vaikutusvaltaiset) miehet erottaneet naiset jatkoivat menestyksekkäimmin sukuaan, ja heidän jälkeläisiään me olemme.
Totta kai on mahdollista, että se kylän vahvin mies yksinkertaisesti otti sen naisen/ne naiset jotka halusi, jolloin mikään ihastuminen naisten puolelta ei ollut oleellista. Mutta jostain nykyihmisten käyttäytymismallitkin kumpuavat... No joo, ei tämä mikään vedenpitävä teoria ollut muutenkaan. Vaatii lisää säätöä.
Tiesitkö muuten, että erään tutkimuksen mukaan miehet tunnistavat vauvan tuoksun naisia tehokkaammin. Sen on oletettu johtuvan siitä, että metsältä takaisin kotikoloon palaava mies ei adrenaliinipöllyssään käsittelisi vauvaa liian kovakouraisesti. Jos vauvakin tarvitsee tällaisen suojamekanismin miestä vastaan, niin eikö se kerro aika paljon? Ei kovin hellää ja huomaavaista sakkia (ollut silloin kun tuo suojamekanismi kehittyi).
Arawn rentun määritelmästä:
"En ole koskaan yhdistänyt vaikutusvaltaisia miehiä "renttuihin". Minusta renttu on enemmän laitapuolen kulkija, kapakoissa viihtyvä muusikko tai vähintäänkin käytökseltään petollinen, väkivaltainen, täysin arvaamaton - kyllä hän tietysti voi olla menestynyt ja vaikutusvaltainen, mutta ei se ole edellytys. Minun on vaikea kuvitella esim. George Bushia tai Jorma Ollilaa "rentuiksi", mutta naisia ne jätkät saavat varmasti. Minusta olennaista onkin nimenomaan menestys eikä renttuus - menestynyt mies saa naistam, vaikka ei olisikaan renttu. Ja itse asiassa älykkäät naiset sijoittavat nimenomaan ei-renttuihin menestyjiin. Köyhän rentun nainut putoaa todennäköisemmin geenipoolista."
Renttu ei ole vaikutusvaltainen mies, mutta suhteessaan naisiin saattaa käyttäytyä kuin vaikutusvaltainen mies (atrappi eli avainärsykkeen keinotekoinen malli näin niin kuin yksinkertaistetusti). Menestynyt mies voi saada naisia, jos osaa käyttäytyä "charmikkaasti". Ei yleensä riitä, että sanoo: "Moi, olen toimitusjohtaja, vitun rikas ja nyt panettaa, mites ois?" Pointti tuossa renttuudessa ja pelimiestouhussa oli se, että mies käyttäytyy niin kuin naisia olisi vaivaksi asti ja että mies olisi taivaan lahja sille naiselle, joka hänet saa. Sillä mies viestittää vaikutusvaltaansa, ei sillä että esittelee uutta kelloaan ja kultahampaitaan (se viestii epätoivoa). Totean vielä pelimiesten eduksi, että siellä sivuilla kuvataan "ihannemiestä" myös sanalla "turvallinen". Missään vaiheessa ei vihjata fyysiseen väkivaltaan, eikä oikein henkiseenkään sen puoleen. Pelimiehellehän ei ole mitään iloa naisesta, joka ei ole vapaaehtoisesti hänen kanssaan. Pelimies kaipaa haastetta.
Arawn:
"Tuleekohan tämä ymmärtää niin, että VAIN nössöt arvostavat naista, kun taas perhettään "suojelemaan" kykenevät eivät koskaan arvosta naista?"
Se kohta, johon tuossa viittaat oli taas Miesten Käsikirjasta. Nössöllä tässä tarkoitetaan miestä, joka käyttäytyy epävarmasti ja sovittelevasti naisen seurassa. Nössö mies ei kiinnitä naisen seksuaalista huomiota, koska ei ole potentiaalinen perheensuojelija (esihistoriallisessa eli biologisessa mielessä). Potentiaalinen perheensuojelija on kova ja karski taistelijasotilas, joka ei epäröi hyökätä vihollisen kimppuun. Tällainen mies todennäköisemmin ei "ole kosketuksissa feminiiniseen puoleensa", eikä ole kovin rakastava ja hellä isähahmo. Onneksi tällaiset miehet ovat nykyään aika harvassa. Onneksi ihmiset eivät ole pelkästään hormonien ja feromonien johdatettavissa.
Arawn:
"Pelimies on siis oikeastaan manipuloiva psykopaatti. Katkera valinta naisille: otatko nössön vai psykopaatin - kumpikaan ei sinua onnelliseksi tee."
Manipuloiva kyllä. Tosin pelimiehiäkin on monenlaisia, ei kaikki johda tarkoituksella naisia harhaan, eikä tuossa Miesten käsikirjassa sitä neuvotakaan. Pelimiehisyys ja nössöys ei kanna muuta kuin sen aivan alkeellisimman biologiseen osuuden yli, sen jälkeen, kun puhutaan rakkaudesta, vaikuttavat muut ominaisuudet. Sekä pelimies että nössömies voi tehdä naisen onnelliseksi, vaikka voidaan myös keskustella siitä, riippuuko ihmisen onnellisuus toisista ihmisistä.
Arawn:
"Mutta, mitä tulee rentun kanssa oleviin naisiin, minusta niitä on kahdenlaisia: niitä, jotka tosiaan sekoittavat väärinkohtelun rakkauteen ja ovat rentun kanssa SIKSI, että tämä kohtelee naista huonosti - ja sitten on niitä, jotka ovat miesten kanssa siitä huolimatta, että nämä ovat renttuja. Miehellä on näille naisille joko jotain sellaista tarjottavaa, joka ajaa renttuuden ohi tai nainen ei enää uskalla lähteä pois, koska renttu on pelimiesmäisesti jyrännyt poloisen itsetunnon ja uskalluksen olemattomiin."
Nyt tarkoitat tässä rentulla naista huonosti kohtelevaa miestä. Ja olen taas samaa mieltä, paitsi että tuossa viimeisessä lauseessa pitäisi lukea vaikka junttimaisesti tai psykopaattisesti tai tunnevammaisesti tai julmuuttaan eikä pelimiesmäisesti.
Tästäpä tuli taas pelimiesten puolustuspuhe, vaikkeivät he mitään puolusteluja kaipaakaan. Eikä pelimiehiä omien sanojensa mukaan kiinnosta mitä joku nainen heistä ajatelee. Ja koko ajan kun puhun pelimiehistä, tarkoitan Miehen Käsikirjan kirjoittajia sekä niitä miehiä, jotka sitä lukevat ja sen mukaan toimivat. Minusta sen oppien toteuttaminen käytännössä ei edelleenkään ole hyvä idea.
Minä kirjoitan tästä aiheesta vielä joskus lisää, kunhan inspiraatio iskee. Laittakaahan taas kommenttia, olittepa sitten mitä mieltä tahansa!
Edit: Löysin ainakin toistaiseksi asialliselta vaikuttavan sivun, tsekatkaa.
18 kommenttia:
Pikaisena kommenttina tuohon löytämääsi sivuun, Osmo Tammisalo on kirjoittanut myös ihan kirjankin aiheesta, Rakkauden evoluutio. En ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta kuulemma ihan hyvää tekstiä.
Jotkut evoluutiopsykologit uskovat, että naaraat "haluavat" pentujensa siittäjäksi sen lauman johtajan, mutta puolisoksi (lasten suojelijaksi) jonkun luotettavamman uroksen. Laitoin "haluavat" lainausmerkkeihin, koska biologisissa malleissa ei oleteta tietysti mitään tietoista haluamista. Tämän oletetaan pätevän sitten ihmislajiinkin.
On ollut kiinnostavaa lukea tekstiä naiselta, joka uskaltaa pohtia näitä asioita uudesta näkökulmasta. Se on hyvin harvinaista. Pisteet siitä. Luultavasti sisarlauma laittaa vielä sinut ruotuun. Rohkeutta sen varalta.
Minua kiinnostaisi lukea ajatuksiasi siitä, miten olet päätynyt johtopäätökseen, ettei naisilla ja miehillä saa olettaa olevan mitään eroja. (Pahoittelut jos ymmärsin sanomasi väärin). Mainitsit tästä aiemmassa blogimerkinnässäsi, tosin taisit vähän peruuttaa edellisessä merkinnässä.
Sinänsä minusta on yhdentekevää ovatko erot geneettisiä vai sosiaalisia. Uskoisin, että erojen poistamiseksi ne on ensin kaivettava esiin ja esiteltävä valokeilassa. Vasta silloin voidaan miettiä, miten niistä päästään eroon. En usko erojen kieltämisen olevan kovin tehokasta sosiaalisten erojen hävittämiseksi.
Kiitos kommenteista. Luin juuri Veloenan kuumehuuruista kirjoitusta sanoista, estetiikasta, etiikasta ja kaikesta mahdollisesta, enkä vieläkään ihan ymmärrä miten maailmassa voi olla ihmisiä jotka tosiaan osaavat kirjoittaa noin hyvin... Siinä näkee omatkin kirjotukset ja ajatukset ihan uudessa valossa (huonompina) :D. Koitin vastata Mikon kommenttiin, ja sainkin jotain aikaiseksi, mutten kuitenkaan sitä mitä halusin sanoa. Taidan nyt mennä kävelylle ja suihkuun ja koittaa sitten taas miettiä.
Niin paitsi Mikko, tarkoititko tätä lausetta: "Toisaalta se sotii vahvasti sitä käsitystä vastaan, että molemmat sukupuolet ovat saman arvoisia ja omaavat samat (henkiset) ominaisuudet ja siksi sen edustajia voidaan keskimääräisesti arvioida samalla asteikolla ja heiltä voidaan keskimääräisesti vaatia yhtä paljon" ?
Siinä on ajatus- ja/tai kirjoitusvirhe. Minusta miesten ja naisten välillä on niin psykologisia kuin fysiologisiakin eroja, jotka taas johtuvat niin geneettisistä kuin sosiaalisistakin eroista. Ehkä pitäisi sanoa, että molemmille on annetty yhtä paljon, mutta eri muodoissa. Tai että ominaisuudet ovat jakautuneet eri tavoilla... Molemmat sukupuolet ovat yhtä paljon ihmisiä. Ja erojen lisäksi on yhtäläisyyksiä, mies ja nainen eivät ole toisensa vastakohdat.
Ilmaisu ei ole selkeimmillään. Joudun taas kirjoittamaan, että "palaan asiaan myöhemmin".
Asian voisi ehkä ajatella jotenkin näin: On olemassa tietyt perusinhimilliset ominaisuudet, jotka ovat yhteisiä sekä miehille että naisille, ja lisäksi joukko sosiaalis-kulttuurisesti tai geneettisesti sukupuolisidonnaisia ominaisuuksia. Vaatimukset muiden inhimillisestä kohtelusta ja ihmisiksi olemisesta perustuvat lähinnä ensin mainittuihin, joten miesten ja naisten pitäisi siinä suhteessa olla samalla viivalla. (Tässä yhteydessä lienee paikallaan tunnustaa, että on toisinaan itsekin tullut sorruttua siihen, että itse naisena vaatii ja odottaa hieman enemmän juuri saman sukupuolen edustajilta.)
Muuten piti kirjoituksistasi sanoa, että intosi ja kykysi perehtyä erilaisiin näkökulmiin vaikuttaa varsin lupaavalta ja olet hyvin onnistunut tarkastelemaan näitä asioita lankeamatta tyypilliseen tapaan sukupuolisodan juoksuhautoihin. Kadehdittavan hyvin osasit myös välttää itsetarkoituksellisen vastaan väittämisen ja puolustusasemiin jumittumisen Arawnin kohdalla (itse olen sortunut siihen virheeseen aivan liian monta kertaa). Valittavan usein asemasotaa käyvät vain näkevät tällaisen käsittelytavan sen toisen osapuolen puolustamisena, jolloin joutuukin sukupuolipetturuussyytösten kohteeksi.
Ja tämän kappaleen voisin allekirjoittaa täysin: Tämä pätee minun maailmassani niin miehiin kuin naisiinkin. Jokainen on itse vastuussa elämästään. Jos mies on itsensä kannalta tuhoisassa suhteessa, hänen on syytä itsensä takia joko tehdä asialle jotain tai lähteä. Jos nainen on itsensä kannalta tuhoisassa suhteessa, hänenkin on itsensä takia syytä joko tehdä asialle jotain tai lähteä. Jos mies omalla käytöksellään haittaa muiden ihmisten elämää, hänen pitäisi mennä itseensä ja katua ja parantaa tapansa. Jos nainen omalla käytöksellään haittaa muiden ihmisten elämää, hänen pitäisi niin ikään mennä itseensä ja katua ja parantaa tapansa.
Kirjontavehreitä pääsi lipsahtamaan eli valittavan pitäisi olla valitettavan. Jos omat kirjoituksesi joskus tuntuvatkin huonommilta vaikkapa Veloenan taituruuteen verrattuna, virheitä vilisevien kirjoitusteni lukemisella lienee täysin päinvastainen vaikutus. ;)
Muuten, yksi pieni teknisluontoinen toivomus: etenkin kun näyt päivittävän varsin usein, voisiko heti etusivulla olla näkyvissä useampi kirjoitus? Ei tarvitsisi klikkailla sivupalkista niin usein...
No niin, usko tai älä, mutta siinä mitä olin Mikolle kirjottamassa, oli juuri nuo samat sanat, eli "perusinhimilliset ominaisuudet". Ja se muukin oli sitä mitä itse yritin sanoa. Mutta en vieläkään ole ihan varma menikö se ajatus täysin noin, tai että onko se kokonaisuudessaan tuossa. "Vaatimukset muiden inhimillisestä kohtelusta ja ihmisiksi olemisesta perustuvat lähinnä ensin mainittuihin, joten miesten ja naisten pitäisi siinä suhteessa olla samalla viivalla."
Ehkä se on tuo "lähinnä" sana mitä mietin vielä. Yhteiset ominaisuudet ovat määritelmän mukaan kaikille ihmisille yhteisiä. Tuntuu, ettei niitä sitten loppujen lopuksi voi niin hirveästi olla. Ja että suurin osa ihmisen olemuksesta olisi riippuvainen siitä mihin sukupuoleen, mihin aikaan, mihin kulttuuriin, mihin maahan, mihin perheeseen, mihin kaveripiiriin, mihin kouluun, mihin harrastuksiin jne on sattunut osumaan. Onko sellaisia universaalisti ihmisiä yhdistäviä ominaisuuksia olemassa? Vai pitäisikö ihmisiä verrata johonkin muuhun kuin toisiinsa, vaikka sitten "keskimääräiseen" ihmiseen, että löytyisi sellaisia tekijöitä, jotka ovat jokaisessa ihmisessä? Vai pitäisikö sittenkin verrata ihanteelliseen ihmiseen? Ehkä johonkin jumalolentoon?
Ajatukset taas kiertää kehää, enkä muista enää mistä lähdin.
Molla: Tämä pätee minun maailmassani niin miehiin kuin naisiinkin. Jokainen on itse vastuussa elämästään. Jos mies on itsensä kannalta tuhoisassa suhteessa, hänen on syytä itsensä takia joko tehdä asialle jotain tai lähteä. Jos nainen on itsensä kannalta tuhoisassa suhteessa, hänenkin on itsensä takia syytä joko tehdä asialle jotain tai lähteä. Jos mies omalla käytöksellään haittaa muiden ihmisten elämää, hänen pitäisi mennä itseensä ja katua ja parantaa tapansa. Jos nainen omalla käytöksellään haittaa muiden ihmisten elämää, hänen pitäisi niin ikään mennä itseensä ja katua ja parantaa tapansa.
MK oli tämän kanssa samaa mieltä ja niin olen minäkin. Enkä itse asiassa kannata täydellistä uhri-ajattelua edes väkivallan ”uhrien” kohdalla. Tarkoitan siis sitä, että ei tulisi mieltää itseään liian uhriksi. Uhri on toisaalta pahan teon kohde, mistä tässä onkin kysymys, mutta toisaalta, uhria pidetään avuttomana, hän on nimenomaan objekti, ei subjekti. Ja tämä voi olla sikäli vahingollistakin, että loppujen lopuksi kukaan muu ei voi muuttaa lopullisesti uhrin elämää kuin uhri itse. Että kyllä, jokainen on ainakin jossain määrin vastuussa omasta elämästään, väkivallan uhrikin.
Mitä tulee tuohon nyrkin ja hellan välissä olemiseen, niin ei, en minä sitä tarkoittanut, kun esitin, että pari- ja ystävyyssuhteissa on toivottavaa että altruistisesti pidetään silmällä toista osapuolta.
Taidettiin puhua eri asioista, en minä tätä olettanutkaan...
Kukaan ei ole vastuussa kenestäkään toisesta (paitsi vanhemmat lapsistaan), mutta auttaminen ja maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä. Mitä järkeä ihmissuhteissa muuten olisi?
Itse asiassa, hiisi vieköön, pitäisi olla vastuussa muistakin, edes vähän. Kun porukka juuri ajattelee, että enhän MINÄ vastaa muiden tekosista, kukaan ei huomauta kellekään mitään eikä auta.
Tuosta lainauksesta jäi kaikki ne muut asiat alusta pois. Eli ei tietenkään nainen etsi sellaisia miehiä, jotka käyttäytyvät kaikkein vähiten hyvän isäkandidaatin lailla. Välinpitämättömyys ja ennalta-arvaamattomuus tarkoittavat tässä sitä, että mies ei kerjää naiselta huomiota.
Minä sain sen käsityksen, että ne tarkoittavat manipulaatiota ja tahallista, epävarmuutta herättävää käytöstä. Eihän nyt sellainen henkilö, joka ei kerjää huomiota, ole välttämättä ennalta-arvaamaton ja välinpitämätön. Välittävä ja jossain määrin ennalta-arvattavakin voi olla kerjäämättä huomiota.
Nämä tosiaan oli pelimiesten omia teorioita, eikä minulla ole mitään syytä epäillä, etteikö niitä olisi käytännössä testattu. Ja vaikka ne olisivatkin pelkkiä teorioita, minusta ei vaikuta ollenkaan epäloogiselta etteikö naista viehättäisi enemmän itsevarma kuin arka mies.
Totta kai. Mutta kun kyse on edelleen Pelimiehistä, joiden antama mieskuva on hyvin polaarinen: toisessa päässä ovat itsevarmat pelimiespsykopaatit, toisessa epävarmat tossut. Välimuotojen olemassaoloa ei mainita ja tossuja kannustetaan käyttäytymään pelimiespsykopaattisesti eli siis huijaamaan ja manipuloimaan.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että välimuodot ovat olemassa. Siellä ovat ne itsevarmat miehet, jotka eivät ole pelimiehiä eivätkä psykopaatteja, joiden ei tarvitse manipuloida naista kiinnostumaan vaan jotka ”luontaisesti” herättävät kiinnostusta eivätkä edes halua manipuloida.
Olen samaa mieltä kanssasi. Pelimiesten ohjekirjassa tätä käytettiin demonstroimassa sitä, miten tärkeää itsevarmuus on naisia iskettäessä.
Se on, totta. Mutta Pelimiesten lanseeraama itsevarmuus on jossain määrin huijattua itsevarmuutta. Iskutilanteessa voi nimittäin helpostikin huijata itsevarmaa, vaikka ei sitä todellisuudessa olisi.
Pelimiehet käyttävät tätä taktiikkaa, kiusaavat hieman ja kehuvat sitten ja ottavat taas sanansa takaisin pitääkseen naisen varpaillaan ja tämän mielenkiinnon yllä (tätä en pidä kovin mukavana piirteenä miehessä).
Ei se ole mukava piirre kenessäkään. Käsittääkseni myös naiset harrastavat tätä leikkimällä vaikeasti saavutettavaa.
Arawn aiheesta naiset ja seksi:
"Jos tämä onnistuu muilta eläimiltä, miksei se muka onnistuisi muiltakin? Sitä paitsi, naiset ovat kautta historian joutuneet alistumaan seksiin, vaikka eivät olisi sitä halunneet."
Vaan kun minä uskon että sitä samaa biologista ihastumista tapahtuu muissakin lajeissa (kts. feromonit). Ja koska minä uskon evoluutioon, uskon myös että ne samat mekanismit löytyvät ihmisistäkin.
Siis, en tarkoittanut, että kaikki muut eläinlajit lisääntyisivät niin, että urokset pakottavat naaraita seksiin... Tarkoitin vain, että joillain lajeilla sitä esiintyy ja se voi olla menestystä tuottava strategia. Eli ei ole mitenkään poissuljettua, etteivätkö ihmismiehet voisi yhtä lailla menestyä jälkeläistuotannon suhteen alistamalla naisia seksiin – tietenkään se, että muut eläimet näin tekevät, ei automaattisesti tarkoita, että ihminenkin tekisi. Se tarkoittaa vain, että biologisesti moinen ei ole mahdotonta.
On totta, että historiallisesti katsoen naisten seksuaalisuus on ollut miesten määräämisvallan alla. Esihistoriallisesti katsoen, eli ennen ihmisiä kontrolloivien sosiaalisten rakenteiden aka kulttuurin aikaa, oli biologia kova sana. En tiedä miten kauas ajassa sitä varten täytyy matkustaa, mutta epäilemättä joskus on ollut aika, jolloin meidän esi-isämme ovat eläneet ilman selkeitä yhteisöllisiä ja eettisiä rajoitteita.
Jos evoteoria pitää kutinsa eikä meitä luotu, näinhän se on. Tästä saisi pitkänkin jutun, mutta kannattaa katsoa muiden kädellisten toimia. Sieltä saanee vinkkejä siitä, kuinka ihmiset kenties käyttäytyivät ennen kehitystään ihmisiksi.
Ihan omaa olettamustani oli se, ettei siihen aikaan paljon ollut naisten ja miesten välistä romanttista kanssakäymistä, joten mihinkään rakkausrunoihin ei ollut aikaa, tarvetta tai mahdollisuuksiakaan. Siispä se primäärinen valinta tapahtui, ja tapahtuu edelleen, muilla perustein. Parhaiten vaikutusvaltaisimmat (tai tulevat vaikutusvaltaiset) miehet erottaneet naiset jatkoivat menestyksekkäimmin sukuaan, ja heidän jälkeläisiään me olemme.
En ole kanssasi samaa mieltä. Jonkinlaista ”romanttista” kanssakäymistä aivan varmasti oli – sitä kutsutaan yksinkertaisesti parinvalinnaksi. JOS naisilla tuolloin oli kohtuullisen vapaa valta valita kumppaninsa, se tarkoitti, että miehen tuli hyvin todennäköisesti kosiskella naista, esitellä voimiaan, korostaa mahtiasemaansa jne. Ja koska kyseessä on ihmislaji, jonka täytyy panostaa jälkeläisiinsä useita vuosia, vanhempien välinen suhde oli hyvin tärkeä – molempien olisi täytynyt osoittaa toiselle sitoutumistaan jälkeläisten hoitoon ja tätä kautta suhteeseen. Tietenkään kyse ei ole sellaisesta romantiikasta, jota me harrastamme nykyään, mutta hyvin todennäköisesti suhteen jonkinnäköiseen lujittamiseen ja ylläpitoon oli aikaa, tarvetta, halua ja mahdollisuuksia. Monilla muilla eläinlajeilla tätä esiintyy yhä, joten jos niillä on aikaa ja mahdollisuuksia, miksei ihmisellä olisi ollut?
Tiesitkö muuten, että erään tutkimuksen mukaan miehet tunnistavat vauvan tuoksun naisia tehokkaammin. Sen on oletettu johtuvan siitä, että metsältä takaisin kotikoloon palaava mies ei adrenaliinipöllyssään käsittelisi vauvaa liian kovakouraisesti. Jos vauvakin tarvitsee tällaisen suojamekanismin miestä vastaan, niin eikö se kerro aika paljon? Ei kovin hellää ja huomaavaista sakkia (ollut silloin kun tuo suojamekanismi kehittyi).
Ei, ei hellää ja huomaavaista. Sitä tuskin kukaan on olettanutkaan.
Renttu ei ole vaikutusvaltainen mies, mutta suhteessaan naisiin saattaa käyttäytyä kuin vaikutusvaltainen mies (atrappi eli avainärsykkeen keinotekoinen malli näin niin kuin yksinkertaistetusti). Menestynyt mies voi saada naisia, jos osaa käyttäytyä "charmikkaasti". Ei yleensä riitä, että sanoo: "Moi, olen toimitusjohtaja, vitun rikas ja nyt panettaa, mites ois?" Pointti tuossa renttuudessa ja pelimiestouhussa oli se, että mies käyttäytyy niin kuin naisia olisi vaivaksi asti ja että mies olisi taivaan lahja sille naiselle, joka hänet saa.
Eli meillä todellakin on ihan erilainen käsitys rentusta.
Sillä mies viestittää vaikutusvaltaansa, ei sillä että esittelee uutta kelloaan ja kultahampaitaan (se viestii epätoivoa). Totean vielä pelimiesten eduksi, että siellä sivuilla kuvataan "ihannemiestä" myös sanalla "turvallinen". Missään vaiheessa ei vihjata fyysiseen väkivaltaan, eikä oikein henkiseenkään sen puoleen. Pelimiehellehän ei ole mitään iloa naisesta, joka ei ole vapaaehtoisesti hänen kanssaan. Pelimies kaipaa haastetta.
Mitä turvallista on manipulaattorissa? Ja jos Pelimies kaipaa haastetta, hänhän lähtee heti uuden perään, kun nainen saadaan koukutettua eikä tämä ole enää haaste. Mitä turvallista moisessa käytöksessä on?
Manipuloiva kyllä. Tosin pelimiehiäkin on monenlaisia, ei kaikki johda tarkoituksella naisia harhaan, eikä tuossa Miesten käsikirjassa sitä neuvotakaan. Pelimiehisyys ja nössöys ei kanna muuta kuin sen aivan alkeellisimman biologiseen osuuden yli, sen jälkeen, kun puhutaan rakkaudesta, vaikuttavat muut ominaisuudet. Sekä pelimies että nössömies voi tehdä naisen onnelliseksi, vaikka voidaan myös keskustella siitä, riippuuko ihmisen onnellisuus toisista ihmisistä.
Minusta Pelimies on nimenomaan henkilö, joka manipuloi ja johtaa naisia harhaan – itsevarmat miehet, jotka eivät näin tee, eivät ole pelimiehiä vaan vain miehiä. Pelimies on mies, joka pelaa pelejä eikä yleensä vaivaudu kertomaan sitä peliensä kohteelle.
Nyt tarkoitat tässä rentulla naista huonosti kohtelevaa miestä. Ja olen taas samaa mieltä, paitsi että tuossa viimeisessä lauseessa pitäisi lukea vaikka junttimaisesti tai psykopaattisesti tai tunnevammaisesti tai julmuuttaan eikä pelimiesmäisesti.
Niin tarkoitan, mutta kun minusta rentut ovat nimenomaan miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti. Ja minusta pelimiehet tällöin ovat renttuja. Olen jo selittänyt, että minusta pelimies on nimenomaan manipulaattori ja psykopaatti, pelien pelaaja ja siksi käytin sanaa ”pelimiesmäisesti”. Siihen olisi kelvannut vaikka ”suunnitelmallisesti”, sitähän siellä pelimiesten sivuilla neuvotaan.
Ja koko ajan kun puhun pelimiehistä, tarkoitan Miehen Käsikirjan kirjoittajia sekä niitä miehiä, jotka sitä lukevat ja sen mukaan toimivat.
Niin. Manipulointia. Okei, psykopatia on sikäli liian voimakas määre, että se viittaa täydelliseen empatiakyvyttömyyteen enkä tiedä, ovatko kirjoittajat tai noudattajat empatiakyvyttömiä, mutta ainakaan nuo neuvot eivät rohkaise siihen uskomaan. Tai ehkä heidän empatiansa on varattu vain hyvin valituille yksilöille, naisille ei lainkaan, eritoten ei niille naisille, jotka joutuvat manipuloinnin kohteiksi.
:) kiitos arawn!
"kannattaa katsoa muiden kädellisten toimia. Sieltä saanee vinkkejä siitä, kuinka ihmiset kenties käyttäytyivät ennen kehitystään ihmisiksi"
Luin jokin aikaa sitten Jane Goodallin ja Roger Fautsin simpanssikirjoja. Frans de Waalin kirjat on vielä lukematta. Mielenkiintoisia juttuja, ja varmasti verrannollisia ihmisiin.
"JOS naisilla tuolloin oli kohtuullisen vapaa valta valita kumppaninsa, se tarkoitti, että miehen tuli hyvin todennäköisesti kosiskella naista, esitellä voimiaan, korostaa mahtiasemaansa jne. Ja koska kyseessä on ihmislaji, jonka täytyy panostaa jälkeläisiinsä useita vuosia, vanhempien välinen suhde oli hyvin tärkeä – molempien olisi täytynyt osoittaa toiselle sitoutumistaan jälkeläisten hoitoon ja tätä kautta suhteeseen"
Niin, ihan tottahan tuo on. Eikö ihminen mahda olla ainoa kädellinen, joka muodostaa tällaisia "ydinperheitä"? Olisiko se vanhempien välinen kestävä suhde sittenkin kulttuurievoluution tulosta? Ja ainoa romantiikka, joka silloin ennen varsinaisen kulttuurin aikaa oli käytössä, oli sitä samaa kosiskelua kuin niillä muillakin nisäkkäillä, joiden tarkoituksena ei ole minkään pitkäaikaisen suhteen rakentaminen.
Koitan nyt jatkossa jättää ne pelimiehet tämän blogin ulkopuolelle :). Minun nähdäkseni sen sivuston kirjoittajan motiivina on ollut sanomansa levittäminen mahdollisimman monelle miehelle, ja hän käyttää aika raakoja yksinkertaistuksia saadakseen asiansa perille. Sellasia halolla päähän -lauseita, jotka on tarkoitettukin provosoiviksi, siellä on aika paljon (toisaalta jos haluaa muuttaa sisäistä monologiaan, se vaatii joskus melko äärikeinoja). Lähtökohtana ilmeisestikin on se, että lukija joko ei ymmärrä monimutkaisempaa kieltä tai sitten on niin vahvasti puolustusasemissa omien periaatteidensa takana, ettei mikään muu kuin koruton teksti tehoa. Joka tapauksessa minun nähdäkseni kirjoittajan tarkoitus ei ole, että kaikki suoraan omaksuisi sitä sisältöä sellaisenaan, oletuksena on että jokainen pystyy itse arvioimaan omaa elämäänsä ja asettamaan omat tavoitteensa. Manipuloinnin ja psykopatian välillä on aste-eroja.
Se pelimiehistä.
MOlla: Niin, ihan tottahan tuo on. Eikö ihminen mahda olla ainoa kädellinen, joka muodostaa tällaisia "ydinperheitä"? Olisiko se vanhempien välinen kestävä suhde sittenkin kulttuurievoluution tulosta? Ja ainoa romantiikka, joka silloin ennen varsinaisen kulttuurin aikaa oli käytössä, oli sitä samaa kosiskelua kuin niillä muillakin nisäkkäillä, joiden tarkoituksena ei ole minkään pitkäaikaisen suhteen rakentaminen.
Mitä nyt tarkoitat "ydinperheellä"? Totta kai vanhempien ja lasten muodostama erillinen yksikkö on varsin tuore keksintö ihmiskunnan historiassa, ei vain biologisesti vaan myös kulttuurisesti. Mutta perhekeskittymiä on epäilemättä ollut tuhansia vuosia. Ja mikä nyt on "pitkäikäinen" suhde? Ihmislapsen tapauksessa ongelma nyt on se, että se tarvitsee vuosien hoivaa kehittyäkseen täysikykyiseksi yksilöksi eikä naisen ollut mahdollista hoivata ja suojella lasta aikoinaan yksin - hän tarvitsi miehen. Ja jotta nainen saattoi olla varma, että mies huolehtii hänestä ja lapsista ja suojelee heitä, kyllähän se vaatii jonkinlaisen suhteen kehittymistä ja sen suhteen on kestettävä ainakin, kunnes jälkeläiset pärjäävät yksinäänkin.
Eivätkä ihmiset ole ainoita nisäkkäitä, jotka muodostavat pitkiä suhteita.
Molla: No niin, usko tai älä, mutta siinä mitä olin Mikolle kirjottamassa, oli juuri nuo samat sanat, eli "perusinhimilliset ominaisuudet". Ja se muukin oli sitä mitä itse yritin sanoa. Mutta en vieläkään ole ihan varma menikö se ajatus täysin noin, tai että onko se kokonaisuudessaan tuossa. "Vaatimukset muiden inhimillisestä kohtelusta ja ihmisiksi olemisesta perustuvat lähinnä ensin mainittuihin, joten miesten ja naisten pitäisi siinä suhteessa olla samalla viivalla."
Jos lähestyisi ongelmaa hieman toisesta suunnasta eli mihin oletettuihin ominaisuuksiin nuo vaatimukset muiden inhimillisestä kohtelusta perustuvat - kyky asettua toisen asemaan (empatia) sekä kyky ainakin jossain määrin ennakoida tekojensa todennäköiset tai mahdolliset seuraukset. Ja nämä ominaisuudet siis ovat niitä perusinhimillisiä ominaisuuksia, joiden perusteella ihmisyys oikeastaan määritellään (lisäksi on ainakin kyky abstraktiin ajasta ja paikasta riippumattomaan viestintään).
Ehkä se on tuo "lähinnä" sana mitä mietin vielä. Yhteiset ominaisuudet ovat määritelmän mukaan kaikille ihmisille yhteisiä. Tuntuu, ettei niitä sitten loppujen lopuksi voi niin hirveästi olla. Ja että suurin osa ihmisen olemuksesta olisi riippuvainen siitä mihin sukupuoleen, mihin aikaan, mihin kulttuuriin, mihin maahan, mihin perheeseen, mihin kaveripiiriin, mihin kouluun, mihin harrastuksiin jne on sattunut osumaan. Onko sellaisia universaalisti ihmisiä yhdistäviä ominaisuuksia olemassa? Vai pitäisikö ihmisiä verrata johonkin muuhun kuin toisiinsa, vaikka sitten "keskimääräiseen" ihmiseen, että löytyisi sellaisia tekijöitä, jotka ovat jokaisessa ihmisessä? Vai pitäisikö sittenkin verrata ihanteelliseen ihmiseen? Ehkä johonkin jumalolentoon?
Ehkä perusinhimillisen ominaisuuden määritelmää pitäisikin hieman tarkentaa tuosta. Nuo ominaisuudet voivat tosiaan puuttua vaikkapa joiltakin kehityshäiriöistä kärsiviltä yksilöiltä (esim. keskustelussa esiin tullut psykopatia johtuu käsittääkseni mm. siitä, ettei yksilön empatiakyky jostain syystä ole kehittynyt normaalilla tavalla varhaislapsuudessa), mutta toisaalta kyseiset ominaisuudet eivät mielestäni ole vaikkapa sukupuolisidonnaisia.
Käsitetasolla on olemassa abstrakti ihmisen idea, johon liitetään tiettyjä (perusinhimillisiä) ominaisuuksia. Tullakseen osaksi ihmiskäsitteen määritelmää, täytyy näiden ominaisuuksien olla riittävän yleisiä siinä ihmisjoukossa, jonka perusteella tuo käsitetason yleistys tehdään (eli muodostamme oman ihmiskäsitteemme tavallaan tuntemiemme ihmisten kautta). Konkreettisella yksilötasolla eri ihmisillä sitten on myös tuosta käsitetason yleistyksestä poikkeavia ominaisuuksia.
Arawn: Ydinperheellä tarkoitan isän ja äidin muodostamaa yksikköä, johon kuuluu myös lapsi/lapsia. Mitä sinä tarkoitat perhekeskittymällä?
Ja ei-pitkäaikaisella suhteella tarkoitan sellaista suhdetta, joka varmistaa vain sen, että tietty uros hedelmöittää tietyn naaraan. (Vrt. urossimpanssin tapa houkutella tai joskus pakottaa naaras lauman ja siten muiden uroksien ulottumattomille kunnes on varma, ettei se laumaan palatessaan enää parittele muiden kanssa. Harvoin se kuitenkaan 100% onnistuu.)
Sellainen suhde ei jatku jälkeläisen syntymään asti, eikä takaa jälkeläisen hyvää hoitoa. Siinä suhteessa valintaperusteet eivät (naaraan arvioidessa uroksia) liity muuhun kuin geneettisiltä ominaisuuksiltaan parhaimman valitsemiseen. Geneettisiltä ominaisuuksiltaan paras on sellainen uros, joka on päässyt merkittävään asemaan laumassa.
Pidempiaikainen suhde taas on sellainen, joka kestää tiiviinä ainakin siihen asti, että jälkeläinen ei vaadi enää jatkuvaa huomiota ja hoitoa. Sellaisen suhteen aloittamisessa varmasti on merkitystä muullakin kuin elinvoimalla ja asemalla laumassa.
Ihminenhän on laumaeläin. Vaikka lisääntymistä varten olisikin tärkeää, että yksittäisen miehen ja yksittäisen naisen välillä on vahva suhde, sitä ei välttämättä tarvita lapsen kasvattamiseen eikä edes ravinnon hankkimiseen tai vihollisilta puolustautumiseen. Lauman olemassaolo ja laumaan kuuluminen riittää. Lauma on järjestelmä, joka pysyy kasassa mm. sukulaisuus- ja ystävyyssuhteiden avulla, eikä niinkään monogamisten sukupuolisuhteiden kautta. Siksi "kosiskeltaessa" ei liene ollut merkitystä pidempiaikaisen suhteen vahvistamisella, tärkeintä oli saada kumppanin seksuaalinen mielenkiinto ja suostumus hetkeksi.
Poikkeuksena ehkä ne tapaukset, joissa lauman ulkopuolinen yrittää liittyä laumaan ja käyttää seksiä tullakseen hyväksytyksi, tai sitten ne laumat, jotka ovat niin pieniä, että käytännössä ovat kuin monogaaminen ydinperhe. Niissä tapauksissa lisääntymiskäyttäytyminen on tiukemmin yhteydessä muuhun sosiaaliseen käyttäytymiseen, eli lauman jäsenyyden vahvistamiseen.
Tietenkään ihminen ei ole sama kun simpanssi. Käsittääkseni nykyisin uskotaan yleisesti, että ihmisen ja simpanssin kehityslinjat erosivat toisistaan n. 6 miljoonaa vuotta sitten, jonka jälkeen molemmat lajit ovat hieman muuttuneet (simpanssi vähemmän). Koska ihminen on silti hyvin läheistä sukua simpansseille, tuntuisi todennäköisemmältä, että ihmisen sukupuolinen käyttäytyminen (minun nähdekseni polygamia) olisi peräisin niiltä, eikä esimerkiksi joltain paljon kauempaa sukua olevalta monogaamiselta nisäkkäältä (mikä sellainen olisi?). Siitä johtuen, ettemme ole simpansseja, pitäisi ehkä tarkastella kädellisten käyttäytymistä laajemmin (niin kuin jo ehdotit).
Bonobot esimerkiksi eivät ole meille sen läheisempää sukua kuin simpanssit, mutta ehkä muistuttavat enemmän ihmistä (seksi tärkeä osa sosiaalista käyttäytymistä eikä pelkästään lisääntymiskäyttäytymistä). Tästä pääseekin takaisin ihmiseen, joka tavallisista simpansseista poiketen harrastaa seksiä muulloinkin kuin "kiima-aikana", jolloin sen merkitys on laajempi kuin "pelkkä" lisääntyminen. Tietysti voisi ajatella, että bonobot käyttävät seksiä vaihdon välineenä, ihmiset taas parisuhteen vahvistamiseen ja siten jälkeläisten selviytymismahdollisuuksien parantamiseen.
Suuremmissa ihmisyhteisöissä kulttuurievoluutiolla on suuri merkitys. Uskoisin, että siinä vaiheessa, kun ihminen alkoi elää ja toimia väljemmän laumaverkoston osana, ydinperheen ja sitä kautta sekä parisuhteen merkitys että sen korostaminen parinvalinnassa kasvoi, koska ei ollut enää yhtä tiivistä perhelaumaa auttamassa lapsen hoidossa. Minun nähdäkseni tämä muutos sai alkunsa naisen tarpeista, miehelle olisi edelleen kannattavampaa pyrkiä isäksi mahdollisimman monelle lapselle. Naisen täytyy pitää huolta omista jälkeläisistään ja valita kumppani tarkasti, koska naiselle jälkeläinen on suurempi sijoitus. Kulttuurievoluution pyörät pyörivät: Naiset muuttivat pikku hiljaa valintaperusteitaan, ja miehet reagoivat muutokseen. Kulttuurinormiksi tuli parisuhteeseen sitoutuminen ja suhteellinen monogaamisuus. Ja koska siinä tapauksessa mies tietää melko varmasti olevansa lasten isä, on järkevää, että hän satsaa myös niiden ja äidin suojelemiseen ja hoitamiseen. Siltikään se ei pyyhi pois sitä seikkaa, että paras isäehdokas on muutakin kuin hyvä lastenhoitaja. Naiset eivät myöskään ole täysin uskollisia miehilleen. Tässä taidetaan nyt päästä siihen samaan mitä matti tuolla ylhäällä jo sanoikin, että naiset haluavat lasten siittäjäksi sen voitokkaan uroksen, mutta isäksi miehen jolla on muita ominaisuuksia. Parhaimmassa tilanteessa taitavat olla ne miehet, jotka pystyvät molempiin.
Elikkä siis summa summarum, karkasin taas aiheesta, enkä tiedä miten nyt summaisin nämä yhteen :). Paras nyt vain laittaa tämäkin kommentti menemään ennen kuin kompastun ajatuksiini.
MariaKristiina: Olet oikeassa. Kiitos selvennyksestä. Se pääajatus minkä hukkasin, oli se että niitä perusinhimillisiä ominaisuuksia (kuten empatiakykyä) ei tarvitse löytyä aivan jokaisesta ihmisestä. Pääasia etteivät ne ole sukupuolisidonnaisia.
Molla, taidamme puhua eri ajattelun tasoista ja siksi hieman toistemme ohi.
Esimerkiksi kädellistutkimuskessa on löydetty monimutkaisempia käyttäytymismalleja jotka laukeavat yksinkertaisista ärsykkeistä. Vähän samaa asiaa, mistä kirjoitit ensimmäisessä merkinnässäsi. Eli jotain refleksin tapaista, jonka laukaisee yksinkertainen ärsyke. Mutta paljon monimutkaisempaa kuin refleksit.
Minusta esimerkiksi pariutuminen on hyvin matalan tason toiminto. Siellä on löydettävissä juuri tällaisia toimintoja. Näin ihmisiä tarkkailemalla vaikuttaisi siltä, että näissä toiminnoissa on tiettyjä eroja sukupuolten välillä. Se ei tarkoita, etteikö olisi mahdollista löytää sukupuolen välillä samanlaisia korkeamman tason toimintoja, esimerkiksi juuri tuo empatia. Joskus alemman tason toiminnot sivuuttavat ylemmän tason toiminnot. Alla olevan linkin tutkimuksessa on hyvin mielenkiintoisia ajatuksia tähän liittyen.
http://pantheon.yale.edu/~jab257/Bypassing_the_Will.pdf
Sivuutit Molla muuten täysin Matin kommentin. Jokaisessa lukemassani Frans De Waalin kirjassa mainitaan nimenomaan tuo urosten ja naaraiden kaksoisstrategia lisääntymisen suhteen. Sen mukaan olisi mahdollista että olemme pääosin monogaamisia, mutta tilaisuuden tullen lisäämme geeniemme levinnäisyyttä (miehet) tai geeniemme laatua (naiset) pettämällä. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Monta kertaa on ollut tarkoituksena lukea de Waalia, mutta aina jotenkin jäänyt. Ja täytyy ajan kanssa oikein parehtyä tuohon laittamaasi linkkiin.
:) Minä ainakin olen puhunut ajattelun tasoista ihan sekaisin. Pitää koittaa skarpata, jos saisi jotain loogista aikaiseksi.
Lähetä kommentti