Maailmassa on paljon asiaa, joka ei allekirjoittaneelle tule ikinä selviämään. Ja kiitos tieteen kehityksen joka alalla, sitä tuntematonta tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Pikkuriikkisen omaa tietämystäni laajentaakseni ostin kirppikseltä pari Tieteen Kuvalehteä vm-04 (á 50 c). Toisessa oli jotain puhetta kvarkeista, en muista enää mikä se asia mahtoi olla, ehkä vaan muistutettiin lukijalle että sellaisiakin on olemassa. Kvarkkihan on sellainen alkeishiukkanen, joka muodostaa kahden muun kvarkin kanssa protonin tai neutronin. Muodostaa ne muutakin, mutta se muu kuuluu taas niihin asioihin, joita allekirjoittanut ei ainakaan toistaiseksi ole itselleen oikein saanut selvitetyksi. Kvarkeilla on erikoisia nimiä: up, down, strange, charm, beauty ja truth. (Tosin truth- ja beauty-kvarkit tunnetaan paremmin nimillä top ja bottom.) Näistä up- ja down-kvarkit on niitä arkipäiväisimpiä: ihan tavallisen atomin ytimestä löytyvä tavallinen protoni koostuu kahdesta u- ja yhdestä d-kvarkista, ja ihan tavallinen neutroni taas yhdestä u- ja kahdesta d-kvarkista.
Minusta nämä nimet on aika epätyypillisiä ollakseen fyysikoiden käyttämiä. Suorastaan runollisia. Olisiko niin, että vaikka asiantuntijat erikoistuvat omalla alallaan koko ajan pidemmälle ja keskittyvät oman tieteenlajinsa piirissä kapeammalle sektorille, ne ihmiset, jotka sitä tiedettä tekevät ja kvarkkeja nimeävät, ovat silti luovia ja laaja-alaisesti ajattelevia ihmisiä? Tai ehkä ennemminkin juuri sen takia, että ovat luovia ja ennakkoluulottomia, he keksivät ja löytävät ja luovat uusia asioita. Ehkä heistä oli hauskaa piirrellä kukkasia ja keijuja muistivihkoihinsa levähtäessään hetkisen hiukkaskiihdyttimien kupeessa, tai ehkä he ajattelivat olevansa niin perustavanlaatuisten asioiden äärellä kvarkkeja tutkiessaan, että mielikuvitukselliset nimet olivat paikallaan. On vaikeaa uskoa, että kaikki tiedemiehet ja -naiset olisivat mihinkään yhteen stereotyyppiseen karsinaan sopivia (esimerkiksi siitä syystä, että tutkijoita on maailma pullollaan). Minusta kvarkeilla on tuollaiset nimet, koska ne ovat hauskoja. Tieteellehän se on ihan se ja sama mitä termejä mistäkin asiasta käytetään.
Miksi sitten vaikka noiden kvarkkien kanssa ollaan luovuttu ah-niin-romanttisista beauty- ja truth-nimistä ja siirrytty kylmän teoreettisiin toppiin ja bottomiin (vaikka kieroutuneella mielikuvituksella niissäkin on aistittavissa selvää leikkimielisyyttä)? Kvarkkien raflaavat nimet ovat varmaankin herättäneet huomiota suuressa yleisössä. Rahvaan joukosta löytyy varmasti puritaaneja, joiden mielestä tieteellä ei saa olla mitään tekemistä kaiken maailman hölynpölyn kanssa ja joiden tarkkaan jäsennelty ja lokeroitu maailmankuva ei kestä minkäänlaista rajojen rikkomista. Heistä fyysikko on fyysikko ja humanisti joku muu. Ehkä myönnytyksenä näille ihmisille tiedemaailma on vähän hillinnyt menoa ennen kuin homma karkaa täysin käsistä ja hipit valtaavat laboratoriot. Ja onhan toki "top" pari kirjainta lyhyempi sana kuin "truth", kustannuskysymys siis myös. Ja bottom helpompi kirjoittaa kuin beauty... Onneksi sentään strange ja charm ovat säilyneet. Nekin voisivat yhtä hyvin olla vaikka left ja right. Ihmisille, jotka pitävät runoista ynnä muusta lässytyksestä, tuollaiset mukavat nimet ovat kuin aurinko kaiken sen teorian keskellä. Jos ei mitään muuta fysiikasta muista, niin kvarkit ainakin. Ja ehkä sen miten Newton istui puun alla ja omena tipahti päähän... Ja Arkhimedeen kylvyssään.
Minusta nämä nimet on aika epätyypillisiä ollakseen fyysikoiden käyttämiä. Suorastaan runollisia. Olisiko niin, että vaikka asiantuntijat erikoistuvat omalla alallaan koko ajan pidemmälle ja keskittyvät oman tieteenlajinsa piirissä kapeammalle sektorille, ne ihmiset, jotka sitä tiedettä tekevät ja kvarkkeja nimeävät, ovat silti luovia ja laaja-alaisesti ajattelevia ihmisiä? Tai ehkä ennemminkin juuri sen takia, että ovat luovia ja ennakkoluulottomia, he keksivät ja löytävät ja luovat uusia asioita. Ehkä heistä oli hauskaa piirrellä kukkasia ja keijuja muistivihkoihinsa levähtäessään hetkisen hiukkaskiihdyttimien kupeessa, tai ehkä he ajattelivat olevansa niin perustavanlaatuisten asioiden äärellä kvarkkeja tutkiessaan, että mielikuvitukselliset nimet olivat paikallaan. On vaikeaa uskoa, että kaikki tiedemiehet ja -naiset olisivat mihinkään yhteen stereotyyppiseen karsinaan sopivia (esimerkiksi siitä syystä, että tutkijoita on maailma pullollaan). Minusta kvarkeilla on tuollaiset nimet, koska ne ovat hauskoja. Tieteellehän se on ihan se ja sama mitä termejä mistäkin asiasta käytetään.
Miksi sitten vaikka noiden kvarkkien kanssa ollaan luovuttu ah-niin-romanttisista beauty- ja truth-nimistä ja siirrytty kylmän teoreettisiin toppiin ja bottomiin (vaikka kieroutuneella mielikuvituksella niissäkin on aistittavissa selvää leikkimielisyyttä)? Kvarkkien raflaavat nimet ovat varmaankin herättäneet huomiota suuressa yleisössä. Rahvaan joukosta löytyy varmasti puritaaneja, joiden mielestä tieteellä ei saa olla mitään tekemistä kaiken maailman hölynpölyn kanssa ja joiden tarkkaan jäsennelty ja lokeroitu maailmankuva ei kestä minkäänlaista rajojen rikkomista. Heistä fyysikko on fyysikko ja humanisti joku muu. Ehkä myönnytyksenä näille ihmisille tiedemaailma on vähän hillinnyt menoa ennen kuin homma karkaa täysin käsistä ja hipit valtaavat laboratoriot. Ja onhan toki "top" pari kirjainta lyhyempi sana kuin "truth", kustannuskysymys siis myös. Ja bottom helpompi kirjoittaa kuin beauty... Onneksi sentään strange ja charm ovat säilyneet. Nekin voisivat yhtä hyvin olla vaikka left ja right. Ihmisille, jotka pitävät runoista ynnä muusta lässytyksestä, tuollaiset mukavat nimet ovat kuin aurinko kaiken sen teorian keskellä. Jos ei mitään muuta fysiikasta muista, niin kvarkit ainakin. Ja ehkä sen miten Newton istui puun alla ja omena tipahti päähän... Ja Arkhimedeen kylvyssään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti