torstai 6. heinäkuuta 2006

Kuulumisia

Kyllä huomaa että on heinäkuu. Kuuma ja kuiva tuuli käy lounaasta, niityt ja pientareet on ruskean vihreinä timoteistä ja niistä kahdesta muusta pitsimäisemmästä rehusta (biologi kesälomalla) ja maa halkeilee kuivuuttaan. Kesäkukat (maitohorsma ja sitten joku sininen ja joku keltainen) kukkii. Tuulesta huolimatta on kuuma joka paikassa. Koko kaupunki kylpee helteessä. Koirakaan ei meinaa jaksaa kävellä puolta tuntia kauempaa, sen jälkeen se vain taapertaa kuumalla asfaltilla väsyneen näköisenä, jos ei näkyvissä ole jotain ojaa tai järveä tai muita koiria. Se oli jopa niin läkähdyksissä tänään, että antoi lasten silittää leuan alta, vaikka tavallisesti se väistää mukuloita.

Piti mennä ostamaan kaninhäkkiä tänään (huomenna tulee uusi perheenjäsen, hirvittävän söpö kanineiti, ehkä saan siitä joskus kuvankin tänne), mutta pankkitili oli eri mieltä. Onneksi on rikas pikkusisko, jolta voi pummata rahaa. Häkin osto jää nyt kuitenkin huomiseen. Jospa tänään vihdoin siivoaisi, kun kanille varattua huonetta ei varmaankaan pääse sitten imuroimaan vähään aikaan (ihan niin kuin olisi mitään pelkoa että tulisin sitä jotenkin hulluna imuroimaan jatkossakaan). Tai jospa ensin menisi viimeisillä rahoilla ostamaan jäätelöä (Pirkan niitä amppari- ja muurahaismehujäitä vaikka). Siivoaminen on kuitenkin kivempaa iltaviileellä. Tulisi jo elokuu, niin saisi opintolainan. Elokuussahan se maksetaan, vai mitä? Tai edes 15. päivä niin saisi palkkaa. Tai talvi, niin saisi veronpalautukset. Kamalaa, ei noin saa sanoa heinäkuussa!

Rahapula on kuitenkin hirvittävä asia. Ei sitä meinaa muistaakaan silloin kun on rahaa. Montakohan kertaa pitää vielä tili tyhjentää ennen kuin tajuan ja muistan, että se ei tosiaan ole kivaa? Pitäisi aina, aina olla joku vararahastäshi, mistä löytyisi pari sataa kun niitä tarvii, ja sitten vielä joku ekstrapiilo, missä olisi vielä vähän lisää, ja sitten tietenkin kolikoita pitäisi olla ripoteltuna ympäriinsä. Olen päässyt rahansäästöyrityksessäni tuohon kolikkojen piilottelu vaiheeseen, niitä löytyy milloin mistäkin taskusta tai laukusta. Ai niin, tyhjät pullot! Niillä saisi jo pari mehujäätä. Jesss, eihän tässä sitten mitään hätää olekaan. Toivottavasti sisko saa rahat siirrettyä vielä tänään, niin huomenaamulla (toiveajattelua) pääsee kanitarvikeostoksille.

Jotain yleishyödyllistä tietoa kai pitäisi myös jakaa. Tässäpä mielenkiintoinen artikkeli (niille ketkä eivät tähän vielä ole törmänneet) homoudesta by ms Roughgarden.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiintoisa artikkeli tosiaan. Täytyy tunnustaa että suhtaudun epäillen väitteeseen homoseksuaalisuuden yleisyydestä eläinmaailmassa. 450 selkärankaista ei vielä ole kovin paljon, eikä asiasta vielä tiedetä kovin paljon. Läheisimpien sukulaistemme simpanssien ja bonobojen sosiaalisesta elämästä on saatu tietoa vasta viime aikoina, ja ne pari artikkelia mitkä olen aiheesta lukenut, ovat olleet ristiriitaisen oloisia. Tiede kehittyy, ja kymmenen vuoden päästä olemme taas viisaampia (ja epävarmempia) tässäkin asiassa.

Toivottavasti identiteettipolitiikkaa ei sotketa tieteeseen.

Molla kirjoitti...

Niinpä. Voihan hyvin olla, että jos homo- tai biseksuaalisuus ei olisi sellainen tabu, siitä olisi aikaisempia ja enemmän havaintoja. 450 selkärankaista ei ole ehkä paljon, mutta se on jotain, ja jos jollain menestyvällä eläinlajilla todetaan homoseksuaalista käyttäytymistä normaalin laumaelämän osana eikä poikkeuksena, se voisi osoittaa, että homo- tai biseksuaalisuus voi olla osa evoluution kautta kehittynyttä tehokasta lisääntymisstrategiaa (eikä siis pelkkää ihmisten kieroutuneisuutta).

Tuo Roughgardenin ajatus, että homo- ja heteroseksuaalinen jaottelu olisi keinotekoista, ja että todellisuudessa olisimme kaikki biseksuaaleja, on minusta mielenkiintoinen. Sillä 100% homoudelle on vaikea keksiä mitään muuta järkevää evoluutioteorian mukaista selitystä (ja toisaalta biseksuaalisuus osana "heteroiden" laumaelämää käy järkeen).

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä, voiko homo- ja biseksuaalisuutta enää pitää varsinaisena tabuna.

Mitä luonnonvaraisten eläinten seuraamiseen tulee, on tekninen kehitys vasta viime aikoina mahdollistanut tarkkojen havaintojen teon. Radiopannat ym. vehkeet ovat valaisseet luonnon salaista elämää. (Eivätkä hyvät kiikaritkaan ole mikään vanha keksintö: 1800-luvun ornitologin tärkein työkalu oli haulikko.) Niinpä jatkossa selviää, esiintyykö homoseksuaalisuutta paljonkin "villissä" luonnossa elävillä eläimillä. Ihmisten hoivissa elävät eläimet saattavat käyttäytyä ei-lajityypilliseen tapaan.

Naudoilla olen muuten huomannut homoseksuaalista käytöstä: kiimaisen lehmän selkään hyppivät kaikki naudat sukupuoleen katsomatta.

Biseksuaalisuuden yleismaailmallisuuteen mennäkseni: idea tuntuu romanttisesti vetoavalta, mutta kokemus osoittaa sen mielestäni vääräksi. En ainakaan menisi heteromiehiä ja lesbonaisia sanomaan todellisen olemuksensa kieltäviksi biseksuaaleiksi.

Homoseksuaalisuuden syistä: itse uskon, sen enempää asiasta tietämättä, että homoseksuaalisuuteen on useita syitä, eikä se ole pelkästään synnynnäistä ja (yksilön kannalta)peruuttamatonta. Seksuaalinen suuntautuminen voi vaihtua aikuisenakin. Eihän homoseksuaalisesta käyttäytymisestä (ja sen mahdollisuudesta) välttämättä tarvitse olla hyötyä; ehkäpä riittää vain ettei siitä ole suurempaa haittaa lajin selviämiselle.

Valitan pitkää jaaritusta, mutta sanottavaa löytyy....

Molla kirjoitti...

Heh, eihän tuo mikään pitkä jaaritus vielä ollut ;). Homo- ja biseksuaalisuus on ainakin sillä tapaa vielä tabu, että yhdistämällä sen Darwinin oppien kritisoimiseen saa varmasti kuulla olevansa huonoilla teillä (Roughgarden väittää että myös hänen ammattitaitonsa ja objektiivisuutensa on asetettu kyseenalaiseksi hänen seksuaalisen suuntautumisensa perusteella, mikä minusta on kummallista).

Sitähän ei enää pidetä niin mahdottomana ajatuksena, että kaikkein homofoobisimmat ihmiset (heterot) todellisuudessa olisivat itsekin latentteja homoseksuaaleja, joten miksi olisi niin mahdotonta ajatella, että homoista ja lesboistakin ainakin osa voisi olla latentteja heteroita (kuulostaa tyhmältä :D)... Roughgarden ilmeisestikin on lähtenyt siitä havainnosta, että ei-heteroja on liikaa, jotta heitä voitaisiin pitää jonkinlaisena evoluution virheenä. Sillä 100% homoushan tarkoittaisi sitä, että kyseinen yksilö ei tule pärjäämään sukupuolivalinnassa (koska ei edes yritä) eikä tule samaan jälkeläisiä. Homo katkaisisi osaltaan evoluution ketjun, eikä voisi siksi olla evoluution tulosta. Voisiko siis olla, että koko homoseksuaalisuus on pelkästään ihmisen luonnonvastaista irstautta ilman mitään biologista selitystä (amerikkalaista varmaankin kiinnostaa myös synnit yms sälä)? Ehkä voisi, jos eläinmaailmasta ei löytyisi mitään vastaavaa. Mutta sitten, kas, homoseksuaalista käyttäytymistä löytyy eläinmaailmasta, mutta ei ilmeisestikään niin, että yksilö olisi koko ikänsä joko hetero tai homo, vaan käytännössä biseksuaali. Miten se sitten voi olla mahdollista, eihän se sovi Darwinin teorioihin, eihän homoseksuaalisuudesta voi olla mitään evolutiivistä hyötyä...? Se on turhaa, turhempaa kuin epäkäytännölliset syöksyhampaat tai värikkäät höyhenpuvut, joilla sentään hurmataan vastakkaisen sukupuolen edustajia ja levitetään omia geenejä..! Eikö evoluution myötä homojen olisi pitänyt hävitä jo aikoja sitten?

Roughgarden esittää, että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä on hyötyä laumaeläinten keskuudessa, sillä eläimetkin a)pitävät seksistä ja b)käyttävät sitä hyväkseen. Seksisuhteilla voidaan pitää yllä ja vahvistaa lauman jäsenten välisiä suhteita, antaa ja saada mielihyvää. Hyvä asema laumassa takaa jälkeläisille paremmat mahdollisuudet selvitä. Joissakin yhteisöissä kieltäytymällä seksistä saman sukupuolen kanssa jää auttamatta porukan hylkiöksi. Vähän sama asia kuin jos simpanssi ei suostuisi sukimaan toista simpanssia. Siksi homseksuaalisuus (tai siis biseksuaalisuus) olisi evoluution kehittämä lisä heteroseksuaalisuuteen, eikä niinkään "virhe".

Roughgarden on sitä mieltä, että Darwin ymmärsi heteroseksuaalisuuden olemuksen väärin. On toki aika rohkea väite, että homous ja heterous olisi pelkästään kulttuurikysymyksiä, enkä ole ihan varma voiko se olla todella totta. On kai homoja ja lesboja, jotka kokevat olevansa mitä ovat vaikkeivät olisi ikinä sellaisesta vaihtoehdosta kuulleetkaan. Ja heteroita joita ei todellakaan kiihota oma sukupuoli. Roughgarden ei tarkenna minkälaisilla mekanismeilla kulttuuri sitten "pakottaisi" ihmiset valitsemaan joko hetero- tai homoseksuaalisuuden, mutta hän onkin biologi. Ehkä se olisi niin, että normi on heteroseksuaalisuus, ja jos se ei tunnu oikealta (eli jos itse kokee vahvasti olevansa jotain muuta), on sitten homo. En tiedä. Mutta on minusta kuitenkin hyvin mahdollista, että kulttuuri voisi vaikuttaa meihin tälläkin tavalla huomaamatta ja vahvasti.

Voi toki olla, että Roughgarden näkee tutkimustulokset sellaisena kuin haluaa ne nähdä, ja onhan eriäviä mielipiteitä esitettykin. On silti mielenkiintoista nähdä evoluutio myös muulta kuin täysin heteroseksuaaliselta kannalta.

Mikko kirjoitti...

Tosi kiinnostava artikkeli. Uskon Roughgardenin olevan oikeilla jäljillä. On aika epätodennäköistä, että homoseksuaalisuutta olisi näin paljon, jos kyse olisi pelkästä geenimutaatiosta.

Toisin kuin urogallus sanoo, minulla on sellainen käsitys, ettei bonoboiden seksuaalisuudesta olisi enää juurikaan kiistaa. Ja kyllähän homoseksuaalisuus on vielä monissa piireissä aikomoinen tabu. Vai miten itse reagoisit, jos oma poikasi kertoisi olevansa homo?

Roughgardenin kommentti siitä, että hänen epäillään ajavan homoseksuaalien asiaa syö kyllä hänen uskottavuuttaan. Niskakarvat nousevat pystyyn tuollaisesta viktimisoinnista.

Oma käsitykseni tukisi sen jonkun haastatellun tutkijan kommenttia, että Roughgarden on on luonut olkinuken, jota vastaan hän taistelee. Minusta homoseksuaalisuus mahtuu vielä ihan hyvin modernin darwinismin teorioiden piiriin. Toisaalta noin lyhyen artikkelin pohjalta on vielä mahdotonta sanoa varmuudella.

Anonyymi kirjoitti...

Luin artikkelin uudestaan. Mielenkiintoinen se tosiaan on, ja erinomaisen provosoivasti kirjoitettu.

Bonobojen sukupuolielämästä en väittänyt mitään. Mutta viime aikoina vakiintuneet käsitykset ovat saaneet kyytiä monien lajien kohdalla. Esimerkiksi olen siinä luulossa, että nykyinen käsitys tavallisen simpanssin brutaalista sosiaalisesta elämästä on aika uusi. (Ilmeisesti eri simpanssilaumoilla ja eri alueilla elävillä alalajeilla on erilaisia käyttäytymismalleja. Viisaammat valistakoot minua.) Peruskäsitys on kai se, että bonobot ovat kädellisten hippejä ja simpanssit Helvetin Enkeleitä.

Ihmisapinoista puheenollen: eikös gibbonit elä vakiintuneissa parisuhteissa, gorillat hallitsevan uroksen johtamissa haaremeissa ja orangit elele pääsääntöisesti yksin ja harrasta vapaampia suhteita?

Muiden ihmisapinoiden sukupuolikäyttäytyminen ei toisaalta kerro vielä mitään ihmisestä: läheisillä lajeilla voi olla hyvinkin erilaiset lisääntymismenot. (Esim. hanhet verrattuna puolisukeltajasorsiin, toisilleen läheisiä lajeja mutta täydellisen erilainen sukupuolikäyttäytyminen.)

Homoseksuaalisuuden tabuisuudesta: tarkoitin tiedemaailman suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Mielestäni ei voi enää väittää homouden olevan kovin kielletyn tai arkaluontoisen aiheen.

Joitakin ajatuksia tuli vielä mieleen:

- heimoyhteiskunnissa esiintyy jonkin verran rituaalista pederastiaa (Papua Uusi Guineassa muistaakseni ainakin)

- Pohjois-Amerikan intiaanien parissa oli transseksuaaleja

- biseksuaalisuus joutuu nykyään käymään tavallaan kahden rintaman sotaa: niin perinteisiä hetero-oletuksia kuin poliittista homoliikettäkin vastaan. (Osa, huom! OSA, homoista pitää biseksuaaleja eräänlaisina "rintamakarkureina")
Itse en usko biseksuaalisuuden yleistyvän enää nykyisestä.

Mikko kirjoitti...

Ihmisapinoiden sukupuolikäyttäytymisen perusteella voi päätellä monia asioita ihmisen käyttäytymisestä. Esimerkiksi ihmisapinoiden kivesten koon ja monogaamisuuden välillä on havaittu yhteys. Tästä voi johtaa hypoteesin myös ihmisten monogaamisuudesta.

Kun joku käyttäytymismalli on havaittu ihmisapinoilla, on mahdollista että vastaava löytyy myös ihmisiltä. Tällöin voidaan paremmin tutkia joitakin yhteiskunnallisina tabuina pidettyjä asioita.