Soundtrack: Sarah Vaughan - Jim

Tuttava vinkkasi Arto Jokisen kirjoittaman artikkelin suuntaan. Olen lukenut sen vain kerran, mutta ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä kuin olisin aivan samaa mieltä kaikesta. Artikkeli siis käsittelee sukupuolia (lähinnä miehiä) ja tasa-arvoa kriittisen miestutkimuksen näkökulmasta (eli siis feministisestä nakökulmasta).

Pika-pikaista analysointia puolinukuksissa:

"Onko olemassa sukupuolineutraalia ihmisen kokemusta, näkökulmaa ja näkemystä maailman ilmiöihin? Miehet (siis yleensä, eivät kaikki) olettavat helposti, että heidän kokemuksensa maailmasta on sukupuolineutraali ihmisen kokemus."

A. Jokinen

Totta, mutta kuinka moni nainen voi sanoa samaa itsestään? Eli kuinka moni nainen joskus/usein kokee havainnoivansa maailmaa ja reagoivansa siihen sukupuolineutraalina? Minä ainakin. Helposti sitä kuvittelee pystyvänsä suhtautumaan asioihin objektiivisesti, puolueettomasti... Pitää itseään ensisijaisesti sukupuolettomana yksilönä ja vasta n-sijaisesti jonkun sukupuolen edustajana. Onko sitten mahdollista olla todella sukupuolineutraali? Varmaankin joidenkin yksittäisten asioiden suhteen. Kai pitäisi kuitenkin aina ja joka asiassa pyrkiä objektiivisuuteen, mutta mitä se objektiivisuus sitten tosiaan on?

"Mies on ollut ja on ihmisen prototyyppi ja siten miehet usein itseensä myös suhtautuvat. He ajattelevat toimivansa sukupuolineutraaleina ihmisinä silloinkin, kun heidän toimintansa on ominaista vain miehille. Naisia miehet kohtelevat poikkeuksina ihmisestä. Nainen on sukupuolen omaava ei-mies tai peräti ei- ihminen."

A. Jokinen

Totta edelleen, mutta eikö naisiltakin joskus unohdu, että miehilläkin esimerkiksi on tunteet?

"Naisten urakehitystä jarruttaa oikeastaan alasta riippumatta naisen sukupuoli. Jo pelkästään naisen mahdollinen raskaus on raskauttava tekijä haettaessa työpaikkaa riippumatta naisen seksuaalisesta suuntautumisesta tai parisuhteesta. Naisvaltaisen palvelualan työnantajat ovat vaatineet, että lasten aiheuttamat kustannukset tulee jakaa tasapuolisemmin eri alojen kesken. Palvelutyönantajien liiton selvityksen mukaan miehillä on lapsesta johtuvia poissaoloja töistä enimmilläänkin vain kymmenesosa siitä, mitä naisilla."

A. Jokinen

Tämä on tietenkin törkeää. Sen vielä ymmärrän ja pystyn hyväksymään, että ihminen, joka jää neljäksi vuodeksi kotiin, ei voi olla yhtä hyvissä asemissa useimmilla aloilla, kuin ihminen joka on yhtäjaksoisesti ollut töissä ja pysynyt alan kehityksessä mukana. Mutta se, että tuo kärryiltä tippuminen oletetaan aina jossain vaiheessa tapahtuvaksi riippumatta siitä, mikä todellisuus on, on väärin. Samoin se, että kun lapsi sairastuu, kotiinjäävä vanhempi on 90 prosenttisesti nainen. Eikä se voi johtua yksin siitä, että yh-äitejä on niin paljon suhteessa yh-isiin (olisikohan sen sijaan tuo miesten kymmenesosa juuri niitä yksinhuoltajaisiä..?).

"Vaikka naiset ovat ilmiselvästi miehiä huonommassa asemassa, tasa- arvon käsittäminen koskemaan vain naisten ja miesten välisiä suhteita kielii tasa-arvo-käsitteen vinoutuneesta määrittelystä. Mies-nais-akseli synnyttää sukupuolten sotaa ja naisliikkeeseen kohdistuvaa takaiskua. Se myös nurinkurisesti rakentaa sukupuolieroa, jota feminismi on toisaalta purkamassa. Edelleen, se syrjii monia vähemmistöä ja sivuuttaa sosiaalisen todellisuuden monimuotoisuuden. Käsitys, että tasa-arvo on edennyt liian pitkälle tai että feminismi haluaa syrjäyttää miehet vallasta naisten eduksi, kielivät sekä väärinkäsityksistä että intuitiivisesta oivalluksesta, että tasa- arvokeskustelussa on jotain vinossa. Kyseistä argumentaatiota ei voi siis ohittaa pelkästään hymähtämällä. Vaikka väitteet ovat hupaisia, ne kumpuavat sellaisesta maaperästä, johon kannattaa suhtautua vakavasti."

A. Jokinen

Jos feminismillä on tarkoitus parantaa maailmaa, niin sukupuolten välinen sota ei auta siinä yhtään. Ei rauhaa rakenneta sotimalla.

"Tasa-arvoiset naismiehet

Samalla, kun miehet kärvistelevät maskuliinisuuden vaativassa loimussa ja pyrkivät siitä eroon, osa naisista haluaa mukaan tuohon kärsimysnäytelmään. Tasa-arvokehityksen yksi lieveilmiö on sukupuolten tasa-arvon ymmärtäminen yhtälaisena miehisyytenä. Toisin sanoen osa naisista ajattelee, että he ovat tasa-arvoisia miesten kanssa, kun he saavat olla kuin miehiä. --

--Ovien avaaminen naisille sotakoulutukseen ei ole merkki tasa-arvosta, vaan tasa-arvon samastamisesta maskuliinisuuteen.

Tasa-arvokehityksen ei soisi merkitsevän sitä, että naiset omaksuvat maskuliinisuuden kielteisimmät piirteet: väkivallan, tuhoavan kilpailun, alistamisen ja alistumisen käytännöt, tunteettomuuden tai itseä tuhoavan elämäntyylin. Tasa-arvokehitystä on sen sijaan se, että pyritään pääsemään maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen liittyvistä elämää tuhoavista ja rajaavista puolista eroon ja annetaan yksilöille tilaa kategorioiden kustannuksella."

A. Jokinen

Armeija on perinteisesti maskuliininen instanssi. On varmasti paljon naisia, jotka ovat syystä tai toisesta halunneet armeijaan, mutta eivät ole sukupuolensa takia päässeet, vaikka muuten olisivatkin olleet päteviä. Heidän kannaltaan naisten vapaaehtoinen asepalvelus onkin lisännyt tasa-arvoa. Niiden naisten kannalta, joita armeija ei syystä tai toisesta kiinnosta, sillä on kuitenkin käänteinen vaikutus. Ei tasa-arvoa ole se, että ajatellaan naisten tulevan tasa-arvoisemmiksi ja vakavammin otettaviksi kun ovat käyneen armeijan. Tasa-arvon idea pitäisi olla siinä, että siitä huolimatta, että naiset ja miehet ovat erilaisia, he ovat tasa-arvoisia.

Nyt lopetan ennen kuin menee ihan levottomaksi.