Kyllä, vihdoinkin sataa (vähän). Tänään on (muutenkin?) vähän huono päivä, olen ollut vuorotöissä pitkästä aikaa kuluneella viikolla ja nyt kun piti tästä yhdestä vapaapäivästä nauttia, on kaulan imusolmukkeet turvonneet ja kipeät ja muutenkin tukkoinen ja jähmeä olo. Flunssa tulossa. Niin siinä aina käy kun ei ole vähään aikaan ollut töissä. Pitäisi soittaa kotiin etten ole tulossa sunnuntaipäivälliselle. En todellakaan. Huomenaamulla taas luvattoman aikainen herätys...
Musiikki on alkanut hermostuttaa. Aloitin eilen illalla musiikkilakon, kun tuskastuminen kävi sietämättömäksi, ja saman tien alkoi soida päässä katkeamaton virta puolituttuja ralleja. Juuri sillä tavalla ärsyttävästi muutama säe ja melodian pätkä uudestaan ja uudestaan, välillä taas vaihtuen joksikin aivan muuksi. Onneksi yön aikana se loppui. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kaikki musiikki kyllästyttää, yleensä se kyllääntyminen sijoittuu juuri tälle vuoden jälkipuoliskolle. Sitten sykli alkaa alusta, luultavasti raskaamman musiikin kautta tavallisiin renkutuksiin, siitä indiempään ja kevyempään poprockiin ja puhtaampaan poppiin ja edelleen jazzin ja klassisen kautta akustiseen liitelyyn. Kunnes tulee taas syksy. Äsken muistin olevani lakossa ärsyttävää musiikkia (A. Kela) kuunnellessani ja olin juuri pettymyksen vallassa sulkemassa koko koneen, mutta sitten iTunes yllättikin soittamalla Antony and the Johnsonsin Hope There's Someone -biisin. Aika ihana oli se (tästä maistiainen). Lakkoilu näköjään kannattaa, vaikka täytyy jatkaa sitä vielä niin kauan, että oikeasti alkaa tehdä mieli soittaa levyjä.
Niistä Lundioista tosiaan vielä. Ei minun niitä kuulema tarvitsekaan mennä ostamaan, isi ilomielin pistää omat täyspitkät lundia-tikkaansa kappaleiksi ja vielä haluttuun mittaan. Kunhan saan ensin tuon halutun mitan päätettyä...
Nyt vetäydyn nauttimaan kuumaa Finrexiiniä sohvan nurkkaan. Oi jospa en olisi lakossa, niin voisin kuunnella jotain miellyttävää musiikkia, mutta ei se taida nyt onnistua.
Musiikki on alkanut hermostuttaa. Aloitin eilen illalla musiikkilakon, kun tuskastuminen kävi sietämättömäksi, ja saman tien alkoi soida päässä katkeamaton virta puolituttuja ralleja. Juuri sillä tavalla ärsyttävästi muutama säe ja melodian pätkä uudestaan ja uudestaan, välillä taas vaihtuen joksikin aivan muuksi. Onneksi yön aikana se loppui. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kaikki musiikki kyllästyttää, yleensä se kyllääntyminen sijoittuu juuri tälle vuoden jälkipuoliskolle. Sitten sykli alkaa alusta, luultavasti raskaamman musiikin kautta tavallisiin renkutuksiin, siitä indiempään ja kevyempään poprockiin ja puhtaampaan poppiin ja edelleen jazzin ja klassisen kautta akustiseen liitelyyn. Kunnes tulee taas syksy. Äsken muistin olevani lakossa ärsyttävää musiikkia (A. Kela) kuunnellessani ja olin juuri pettymyksen vallassa sulkemassa koko koneen, mutta sitten iTunes yllättikin soittamalla Antony and the Johnsonsin Hope There's Someone -biisin. Aika ihana oli se (tästä maistiainen). Lakkoilu näköjään kannattaa, vaikka täytyy jatkaa sitä vielä niin kauan, että oikeasti alkaa tehdä mieli soittaa levyjä.
Niistä Lundioista tosiaan vielä. Ei minun niitä kuulema tarvitsekaan mennä ostamaan, isi ilomielin pistää omat täyspitkät lundia-tikkaansa kappaleiksi ja vielä haluttuun mittaan. Kunhan saan ensin tuon halutun mitan päätettyä...
Nyt vetäydyn nauttimaan kuumaa Finrexiiniä sohvan nurkkaan. Oi jospa en olisi lakossa, niin voisin kuunnella jotain miellyttävää musiikkia, mutta ei se taida nyt onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti