Olin ehtinyt unohtaa miten hauskaa blogin pito onkaan. Lupasin kertoa mitä Veli-lehdessä luki.
Vai onkohan se Trendiveli? Ei, kyllä se taitaa olla VELI. Trendihän on siis nuorehkoille naisille suunnattu aikakauslehti, jossa käsitellään muotia, meikkejä, musiikkia, hiustyylejä, politiikkaa, drinkkejä, rakkautta, viihdettä, ruokia, harrastuksia, baareja, matkakohteita yms. yms. yms. mitä nyt vain nuorehkon älykkään rikkaan tyylikkään koulutetun kauniin laihan naisen elämään voi kuulua. Kuulostaa Cosmolta (paitsi ei politiikka-, koulutus-, tyylikkyys- ja älykkyysosilta), mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että Trendi pesee muut naistenlehdet mennen tullen. Se vain yksinkertaisesti on älykkäämpi. Eikä siinä edes niin hirveesti korosteta sitä että täytyy olla laiha ja kaunis, oleellisempaa on olla älykäs ja ainakin tulevaisuudessa rikas. Trendin rinnalle on siis perustettu VELI-lehti, joka on samanlainen kuin Trendi, mutta miehille suunnattu. Ostinpa siis tuon VELIn, kun kerran vain 3,90 euroa maksoi hän.
VELI oli ihan OK. Ei nyt mitenkään erityisen mielenkiintoinen, mutta hei, enhän minä olekaan kohderyhmää. Iso osa artikkeleista oli miesten kirjoittamia, mikä tekee tietenkin hyvää lehden uskottavuudelle. Seassa oli Heli Roihan kirjoittama kolumni, jonka otsikkoa en nyt muista enkä löydä itseasiassa koko lehteä. No mutta kuiteskii, kolumnissa Roiha (en uskalla sinutella) kertoi miten oli jossain hotellissa harrastanut seksiä irlantilaisen miehen kanssa, joka huohotti koko ajan "oh baby, oh baby". Roiha ei tästä tykännyt, vaan suorastaan traumatisoitui. Siispä hän käyttää nykyäänkin voihkimisen visualisointia yhtenä kriteerinä miehiä valitessaan (oliko tämä lause suomea?). Eli jos hän voi kuvitella miehen hokemassa päällään (Roihan päällä siis) "oh baby", tulee armotta pakit. Jopa Brad Jolie-Pittille, kuulema. Kolumnissaan Roiha selvitti muitakin kriteereitään, joista yksi taisi mennä kutakuinkin näin: "Miehenkin mielestä täytyy olla kummallista, jos joku ei ole ikinä saanut kylmiä väreitä mistään biisistä." Oletan, että Roihan taka-ajatuksena julkistaessaan mieskriteeejään, oli päästä vihdoin eroon niistä lukemattomista onnettomista miehistä, jotka eivät häntä ollenkaan kiinnosta, mutta jotka silti lähestyvät häntä kielloista huolimatta, vaatien päästä katsomaan hänen kanssaan rintoja.
No niin, takaisin tuohon mikä oli asiani. Eli oletko saanut kylmiä väreitä musiikkia kuunnellessasi? Äkkiseltään se kuulostaa melko kummalta, että niinq kuka muka ei ois, mutta voi hyvin olla ihmisiä, jotka eivät ole ikinä sillä tavalla vaikuttuneet äänistä. Tarkoitus ei ollut arvottaa tätä ominaisuutta positiiviseksi tai negatiiviseksi, ja jos joku kolmesta lukijastani ei ole ikinä kokenut vahvaa musiikillista värinää, niin voi pelotta ilmoittautua, ja kertoa samalla miksi on niin kummallinen. Muut voivat sillä aikaa kertoa mistä biisistä viimeksi on alkanut täristä tai saada muita fyysisiä oireita. Mulla se tais olla toi A. Tuiskun Tulevaisuus.
Musiikista tulikin lisää musiikkiasioita mieleen. Katsoin joku aika sitten jotain Kids Top 20 -ohjelmaa (nimi saattoi olla eri). Siinä oli sellasia ala-asteikäisiä mukuloita hyppimässä, ja ilmeisesti saman ikäiset tyypit oli äänestäneet biisitkin. Listalla oli Teräsbetonin Vaadimme metallia. Se oli jotenkin huvittavaa. Minkä muun maan KidsTop20:ssä kahdeksanvuotiaat lapset moshaa metallin tahtiin?
3 kommenttia:
Jotenkin risoo tuo "vahvojen naiskolumnistien" vuo. Ei siinä mitään, kirjoitusosaaminen ei ole sukupuoleen sidottu, mutta jotenkin ärsyttävät nuo jotkut motiivit millä kirjoitetaan. Ihan kuin tahallaan yritettäisiin kampata. Samaan aikaan huudellaan että "oispa joku sellainen lempeä ja ihana mies, joka tulisi ja veisi jalat alta, auttaisi kotitöissä ja" blaa blaa blaa. Ja sitten valitetaan että ou beibi ou beibi.
Jos minä nyt seuraavaksi kirjoitan kolumnin siitä, millainen nainen ei saa olla sängyssä, niin tulisiko kitkerää palautetta siitä, että "ei saa vaatia"? Ihan varmasti tulisi.
"Harrastin seksiä ranskalaisessa hotellissa todella kuuman ranskattaren kanssa, jolla oli parempi kroppa ja joka osasi enemmän temppuja kuin kukaan teistä ikinä, oli notkea kuin kissa ja loistava tyydyttäjä. Mutta perkele, kun hoki koko ajan että söteem, söteem, niin menihän siinä hermo ja oli pakko heittää se mäkeen. Ja nyt jos mä voin kuvitella jonkun teistä sanomassa että söteem, niin sanonpa että eipä heru tältä jätkältä."
En tosin ole lukenut itse juttua, mutta kuitenkin. Eikä pitäisi varmaan ärsyyntyä, koska kolumnin ajatuksena varmaan onkin provoaminen. Mutta tässäpä provo kaikille viiviavellaaneille sun muille, jotka valittavat miesten sänkykäytöksestä:
Kannattaa oikeasti joskus kokeilla tehdä sitä naisen kanssa, jolle ei kelpaa mikään. Lähtien aamusta. Se on vähän kuin pelaisi sellaista kolosokkelopeliä: http://www1.istockphoto.com/file_thumbview_approve/364472/2/istockphoto_364472_lost_in_the_labyrinth.jpg
Oikeasti. Aamusta lähtien JOKAISEN asian pitää mennä kohdalleen, sillä yksikin väärä vastaus ja *plok* pitää aloittaa alusta. Ja sitten jos onnistuu pääsemään radan loppuun saakka, niin ollaan silti pettyneitä ja kirjoitetaan kolumnia jostain perkeleen pikkuseikasta. En kohdista tätä pelkästään Roihaan vaan niihin jokaiseen tyyppiin, jotka jaksavat kirjoittaa niitä nillipillijuttujaan kolumneihin Cosmoon ja muihin, aivopesten samalla tylleröistä nalkuttavia biatcheja. Grr.
Joku roti, stna. Ja tämän jälkeen ihmetellään, että miksi miehet ressaa sängyssä.
"Voi kulta, noin voi käydä kelle vain."
"Varmaan sinun kanssasi."
Oho, olen tainnut olla aika pisteliäällä tuulella. Lievennettäköön näin, että moisia natkuttajia löytynee molemmista sukupuolista, eikä se ole pelkästään naisten yksinoikeus (ei kyllä miestenkään - hienoa kun on yhdistäviä asioita!).
Noissa julkisissa ihmisten käytöksen/ominaisuuksien kommentointien lukemisessa on just se vika, että ne jää aina mieleen. Vaikkei olis tullut itselle mieleenkään huomata jotain pikkuseikkaa, niin annas olla kun lukee jonkun kolumnin aiheesta tai kuulee sattumalta jonkun keskustelun aiheesta. Ja vaikka ajattelisi kovasti, että hirvee bitch, mitä se nyt tollasesta valittaa, niin silti se valitus muistuu mieleen jos joskus hamassa tulevaisuudessa joutuu tekemisiin valituksen kohteen kanssa.
Negatiiviset ajatukset on saastetta. Koitan välttää niitä, varsinkin negatiivisia ajatuksia muista ihmisistä, mutta aina se ei onnistu. Varsinkin jos negatiivisten ajatusten levittäjä on joku auktoriteetti, niin siinä helposti käy niin, että rupeaakin vahingossa ajattelemaan, että onko mussa joku vika, kun en ole tuota aiemmin huomannut ja kaikki muut näkojään on. Tai ainakin alitajuntaisesti. Siellä sosiaaliseenryhmäänkuulumisalitajunnassa.
Mutta en minäkään pidä siitä, että kirjoitetaan/puhutaan/elehditään vain siksi, että päästään haukkumaan muita. Sehän on niin kuin kiusaamista. Haukutaan yhtä, ja toivotaan, että muut khuulit on samaa mieltä. Ja toivotaan, ettei ne huomaa kääntyä haukkujaa vastaan, kun keskittyvät sen uhrin säälittävyyteen. Useinhan tällä tavalla saa hyvin kohderyhmän mukaan, jos osaa valita sopivan uhrin. Halpaa suosiontavoittelua. Naiskolumnistit ehkä sortuu tähän useammin (tai sitten ei, en tiedä), koska se sujuu naisilta niin luontevasti. Se henkinen kiusaaminen.
Lähetä kommentti