Alan jo tottua siihen ajatukseen, että lapsuuden jouluja ei enää tule.
Lapsena sitä kuvitteli jotenkin, että joulu on jotain suurta, vähän niin
kuin verojen maksu tai kouluun meno, jotain sellaista mitä ei voi välttää.
Jouluahan odotti hartaasti jo lokakuussa. Nyt luulen tietäväni, että joulu
täytyy tehdä, ei se muuten tule. En ollut ajoissa varautunut jouluun, enkä
edes yrittänyt päästä mihinkään erityiseen tunnelmaan. Aattoaamuna
sitä paitsi paistoi aurinko, linnut lauloi ja nurmikko vihersi. Illalla ennen jouluateriaa olin koiran kanssa metsässä, ja huomasin
melkein unohtaneeni, että jotain lahjojakin kai on tulossa. Se ei mitenkään
tuntunut tärkeältä asialta, lähinnä joltain mitä haluaisin välttää. En halua
enempää tavaraa. Sain kyllä oikein hyviä lahjoja, hyvän talvitakin ja kalliin työtuolin ja koiralle hienon puvun, enkä melkein mitään turhaa. Mutta se pökerryttävä innostus ja huuma, jota lapsena koki, ei taida enää
tulla takaisin. Toivottavasti muistan sen vielä sitten, kun on omia lapsia.
Ehkä se lasten innostus tarttuu. Meidän perheessä alkaa kaikki olla jo liian
vanhoja. Jonkun pitäisi ruveta tekemään lapsenlapsia ja äkkiä.
Lapsena sitä kuvitteli jotenkin, että joulu on jotain suurta, vähän niin
kuin verojen maksu tai kouluun meno, jotain sellaista mitä ei voi välttää.
Jouluahan odotti hartaasti jo lokakuussa. Nyt luulen tietäväni, että joulu
täytyy tehdä, ei se muuten tule. En ollut ajoissa varautunut jouluun, enkä
edes yrittänyt päästä mihinkään erityiseen tunnelmaan. Aattoaamuna
sitä paitsi paistoi aurinko, linnut lauloi ja nurmikko vihersi. Illalla ennen jouluateriaa olin koiran kanssa metsässä, ja huomasin
melkein unohtaneeni, että jotain lahjojakin kai on tulossa. Se ei mitenkään
tuntunut tärkeältä asialta, lähinnä joltain mitä haluaisin välttää. En halua
enempää tavaraa. Sain kyllä oikein hyviä lahjoja, hyvän talvitakin ja kalliin työtuolin ja koiralle hienon puvun, enkä melkein mitään turhaa. Mutta se pökerryttävä innostus ja huuma, jota lapsena koki, ei taida enää
tulla takaisin. Toivottavasti muistan sen vielä sitten, kun on omia lapsia.
Ehkä se lasten innostus tarttuu. Meidän perheessä alkaa kaikki olla jo liian
vanhoja. Jonkun pitäisi ruveta tekemään lapsenlapsia ja äkkiä.
4 kommenttia:
Tämä ei sitten ole runo, Blogger ei vaan suostunut pätkimään rivejä itse :D.
Niin ja ajatella, että se lastenkin jouluhuuma tulee vaan siitä tavarasta.
No ei se ihan niinkään minusta ole. Luitko sunnuntaihesarista sen jutun Joulupukista ja muista satuolennoista, sen missä oli kuvassa Joulupukki ja Mr. Lordi? Joulupukin tuomissa lahjoissa on jotain taikaa, ja yleensäkin lasten joulussa on taikaa, lahjojen saaminen vaikka synttäreillä ei ole yhtä maagista.
En lukenut tuota, se artikkeli vaikutti liian monimutkaiselta.
Niin, eivät synttärit olekaan yhtä maagisia. Joulussa on jotain muutakin taikaa kun ne lahjat. Mutta luulen, että ilman lahjoja tuota taikaa ei kuitenkaan olisi.
Minä muistin ne lahjat vasta jouluaterian loppuvaiheessa. Osittain kiva, osittain masentava oli tuo huomio. Lähinnä kait juuri sen takia ”masentava” etteivät ne lahjat enää tunnu samalta kuin silloin joskus.
Lähetä kommentti