Sigur Ros + Rooibos

Sigge ja kofeiiniton antioksidanttipitoinen tee eivät auttaneet eilen yöllä. Sain unta vasta joskus aamusta. Ihan hullua. Miksi pitää ihmistä kiusata lomilla, joista palautuminen on niin vaikeaa? Veikkaan, ettei ole ihan sattumaa, että uutta vuotta ja monta muuta juttua juhlitaan juuri talvella. Joku ovela druidi on huomannut aikoinaan, että porukka alkoi talven tullen tylsistyä ja miettiä talviunille käymistä. Työt ei meinanneet sujua entiseen malliin, ja muutenkin oli apeaa. Druidi keksi ratkaisuksi juhlapyhät. Mikäs sen parempi tapa saada ihmiset taas touhuamaan omiaan ja sytyttelemään pieniä valoja pimeyteen! Puhumattakaan siitä boostista, jonka kansantalous sai, kun keksittiin lahjojen jako ja ilotulitukset ja joulukoristeet.

Koitin lukea kirjaa, jotta nukahtaisin paremmin. Ajattelin valita mahdollisimman tylsän kirjan, ja valinta osui J. D. Salingerin Catcher in the Ryehin. Se on ollut hyllyssä jo muutaman vuoden, ja olen sinä aikana päässyt vain muutaman kymmentä sivua eteenpäin. Olin ihan varma, että se iskisi tajun kankaalle nopeasti. No, ei siinä ihan niin käynyt kuitenkaan. Luin yli sata sivua, kunnes silmiä särki niin paljon etten pystynyt enää aloittamaan uutta lukua. Minulla on aina ollut tästä kirjasta niin väärä käsitys, että se on melkein rikollista. Olin kuvitellut, että catcher in the rye (suom. sieppari ruispellossa) on joku kuvitteellinen Ameriikan maaseutukaupunkia joskus maailmansotien välillä terrorisoinut raiskaaja tai murhamies. En edes ihmetellyt, miksi kirjan kannessa on suuri tyylitelty oranssinpunainen hevonen, ja taustalla jotain mustaa. Ajattelin, että se hevonen nyt vaan on joku viittaus sotaan ja pahuuteen ja fyysiseen voimaan, ja se musta taustalla on savuavan kaupungin rauniot. Hah hah. Kun hieman pääsin sisälle kirjaan (ja varsinkin kun luin sisäkansien esittelyteksin) tajusin, että catcher on baseballtermi, se hevonen on karusellihevonen ja se musta juttu taustalla on New Yorkin skyline (Mikä se on suomeksi? Ei tule muita sanoja mieleen kuin profiili, illusio ja hallusinaatio. Köyhää on.). Ja kirjahan kertoo nuoresta pojasta/miehestä, joka erotetaan koulusta, mutta joka ei uskalla palata kotiinsa NY:hin, ennen kuin vanhemmat ovat ehtineet tottua ajatukseen, että poika on taas kerran mokannut. Sitä odotellessa hän kuluttaa aikaa ja rahaa Nykissä, ja käy hauskaa monologia päässään. Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän aloin tykätä tästä pojasta. Kirjan edetessä siitä paljastuu uusia inhimillisiä puolia. En tiedä vielä miten tässä käy, hyvin vai huonosti, mutta olen ihan tyytyväinen, että tulin lukeneeksi.


Muistin sen yhden asian, jonka tein ensimmäistä kertaa tuossa päivänä eräänä. Lupasin ilmoittautua paikalliseen futisjoukkueeseen, joka ei vielä kyllä ole ihan kasassa. Whaaat? En tiedä miten siinä pääsi niin käymään. Sanoin etten osaa juosta enkä pelata futista, mutta ei kuulema haittaa. Ilmeisesti muu porukka(kaan) ei ole kovin kunnianhimoista, jos ei minkään näköisiä standardeja ole pelaajahankinnoissa. Olen itsekin niin järkyttynyt, etten tiedä oikein miten tästä eteenpäin. Täytyy varmaan käydä ostamassa pallo ja kengät. Voikohan tavallisilla lenkkareilla pelata vai täytyykö olla jotkut nappulakengät? Jalkkiksen harrastaminen kerran viikossa ilmeisestikin vaatii lenkkeilyä muutamana muuna iltana. Pirkka-lehdessä kun on aina niitä niksejä, niin joulupirkassa oli lenkkeilyniksi: hanki jalkapallo, ja yritä selvitä pururadan läpi mahdollisimman vähillä potkuilla. Se kuulostaa ihan hyvältä niksiltä, ja voi jopa auttaa pallonhallinnanopettelussa. En tiedä tosin miten hyvin tätä neuvoa voi noudattaa, jos on koiran kanssa lenkillä. Koira haluaa aina juosta täysillä edessä, se ei osaa juosta nätisti vierellä muuta kuin näyttelykehissä. Toisaalta taas lenkkeily ilman koiraa on ihan turhaa ajanhaaskausta. Ehkä ostankin vetonarun ja -vyön, ja aloitan canicrossin. Se on ihan oikea urheilulaji. Cani tulee cane, canis, canine sanoista (latinaa tai jotain ja tarkoittavat koiria), ja cross taas, no en tiedä, ehkä motocrossista. Canicrossissa joustaan koiran kanssa muita koiran kanssa juoksevia vastaan. Se on siinä mielessä tavallista juoksemista helpompaa, että koira vähän auttaa vetämällä. Säännöissä sanotaan, että koiran täytyy eläinsuojelullisista syistä koko ajan juosta ohjaajan edessä. Sitä ei siis saa raahata maaliin, ja jos koira alkaa väsyä ja jättäytyä jälkeen, täytyy keskeyttää. Mitään ei sen sijaan sanota ohjaajan raahaamisesta maaliin.

Kas, näin se urheiluhulluus kai leviää. Ihan huomaamatta jo kaksi lajia tässä... Brrrr.