Silkkaa Yksinkertaisuutta on näköjään haamupäivitellyt itseään Blogilistalla jo muutamana päivänä. En tiedä mistä se johtuu, voiko lista ottaa uudet kommentit päivityksinä...? Syvimmät pahoitteluni kuitenkin, jos olet moneen kertaan joutunut pahasti pettymään, kun et olekaan päässyt viihdyttämään itseäsi uskomattoman mielenkiintoisilla ja taitavasti kirjoitetuilla tarinoilla tapahtumarikkaasta elämästäni.
Tänään olin koiran kanssa nauttimassa kesästä (kyllä, nyt on kesä) metsässä, ja ajattelin siinä aurinkoa ottaessani kaikenlaisia ajatuksia. Useimmat koskivat koiria, kuten tavallista nykyään, ja yhtä moni ajatus ei edes ehtinyt alkaa ennen häviämistään, mutta oli siinä sivussa pari suhteellisen kunnollistakin ajatusta. En enää kyllä muista niistä kunnollisista ajatuksista yhtäkään.
Viikonlopun yövuorojen jälkeen vuorokausirytmini on mennyt taas kerran täydellisen sekaisin. Kun tulin sunnuntai-aamuna töistä, vein koiran ulos, kaaduin sänkyyn ja nukuin iltaan asti, vein koiran taas ulos, söin leipää, katsoin vähän telkkaria, menin takaisin nukkumaan ja heräsin seuraavan kerran vasta maanantaiaamupäivällä. Nukuin käytännössä yhtä soittoa yli 24 tuntia. Se ei voi olla terveellistä. Tosin, en ollut ensimmäisen yövuoron (pe-la) jälkeen nukkunut kuin pari tuntia, kun piti herätä ukin 91-vuotissyntymäpäiville, joten sunnuntai-aamuna olin periaatteessa valvonutkin yhtä soittoa perjantaiaamusta asti... Minusta tulee varmaan tosi huono pienen lapsen äiti joskus, yhden huonosti nukutun yön jälkeen olen unten mailla seuraavan vuorokauden. Ihmeellistä, että koirakaan ei ollut herättänyt minua missään vaiheessa, vaan oli itse keksinyt itselleen viihdykettä silppuamalla uutta rottinkista mattopiiskaani. Mattopiiskan ostaminen oli yritykseni lisätä mattojen tuuletusaktiivisuutta. Selvästikin universumi koittaa kertoa minulle jotain koiran välityksellä.
Tänään olin koiran kanssa nauttimassa kesästä (kyllä, nyt on kesä) metsässä, ja ajattelin siinä aurinkoa ottaessani kaikenlaisia ajatuksia. Useimmat koskivat koiria, kuten tavallista nykyään, ja yhtä moni ajatus ei edes ehtinyt alkaa ennen häviämistään, mutta oli siinä sivussa pari suhteellisen kunnollistakin ajatusta. En enää kyllä muista niistä kunnollisista ajatuksista yhtäkään.
Viikonlopun yövuorojen jälkeen vuorokausirytmini on mennyt taas kerran täydellisen sekaisin. Kun tulin sunnuntai-aamuna töistä, vein koiran ulos, kaaduin sänkyyn ja nukuin iltaan asti, vein koiran taas ulos, söin leipää, katsoin vähän telkkaria, menin takaisin nukkumaan ja heräsin seuraavan kerran vasta maanantaiaamupäivällä. Nukuin käytännössä yhtä soittoa yli 24 tuntia. Se ei voi olla terveellistä. Tosin, en ollut ensimmäisen yövuoron (pe-la) jälkeen nukkunut kuin pari tuntia, kun piti herätä ukin 91-vuotissyntymäpäiville, joten sunnuntai-aamuna olin periaatteessa valvonutkin yhtä soittoa perjantaiaamusta asti... Minusta tulee varmaan tosi huono pienen lapsen äiti joskus, yhden huonosti nukutun yön jälkeen olen unten mailla seuraavan vuorokauden. Ihmeellistä, että koirakaan ei ollut herättänyt minua missään vaiheessa, vaan oli itse keksinyt itselleen viihdykettä silppuamalla uutta rottinkista mattopiiskaani. Mattopiiskan ostaminen oli yritykseni lisätä mattojen tuuletusaktiivisuutta. Selvästikin universumi koittaa kertoa minulle jotain koiran välityksellä.
Universumi koittaa kertoa minulle jotain muutakin. Viime aikoina (eli vuodesta 2004 alkaen) on tuntunut, että Jeesus-juttua tulee joka puolelta. USAssa ollessani tutustuin yhteen tyttöön/naiseen nimeltä Laura, joka oli hyvin uskonnollinen, ja joka halusi viedä minua mukaansa joka Raamattupiiriin ja jumalanpalvelukseen. Yleensä kieltäydyin kohteliaasti, mutta en tiedä ymmärsikö hän missään vaiheessa, etten ole erityisen uskonnollinen ihminen eikä tapanani tosiaan ole ikinä ollut herätä sunnuntaiaamulla kirkkoon. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut ihan mielenkiintoista mennä kuuntelemaan, miten Floridan kristityt Raamattua tulkitsevat. Ei sillä, ettäkö olisin mitään oleellista tai mielenkiintoista osannut heille sanoa, mutta olisihan se nyt ollut avartava kokemus. Ja nyt täällä koto-Suomessa on se yksi tyttö, jonka mielestä on ihan yhtä naurettava ajatus, että koirat ja kissat voisivat olla sukua, kuin että hänellä olisi jotain tekemistä Myöhempien Aikojen Pyhien kanssa, jotka siis ovat aivan vääräuskoisia (minähän en tietenkään väittänyt että hänellä olisi mitään tekemistä MAP-kirkon kanssa, hän itse halusi sen tehdä minulle selväksi). Ja sitten tässä talossa vielä asuu sellainen Jehovan todistaja -mummo, joka tänään oli työntänyt postiluukustani kutsun maailman merkittävimmän ihmisen muistojuhlaan, omalla allekirjoituksellaan varustettuna. Tuskin menen.
En tiedä mitä nämä kaikki ihmiset sanoisivat seuraavasta: Sunnuntaina sain silmäni sen verran auki, että näin Arto Nybergin ohjelman. Siinä oli viimeisenä vieraana Rauni-Leena Luukanen-Klinke, joka kertoi ufoista ja ties mistä. Se kiehtoi oudosti mieltäni. Hänhän on lääkäri, eikä mikä tahansa eksentrinen hihhuli. Tuon lauseen kirjoitettuani luin Wikipediasta R-L L-K: n nimeä kantavan artikkelin, ja on mahdollista, ettei tuo lause kestä kriittisempää tarkastelua, mutta kuitenkin, minusta Rauni-Leena esiintyi ohjelmassa ihan asiallisesti, vaikkakin välillä meinasi mopo vähän karata käsistä mikrosirujen ja norjalaisten ääniä kuulevien päiväkotilasten kanssa. Olisi pysynyt vain niissä ruumiista irtautumis -kokemuksissaan. Niistä olisin halunnut kuulla vielä lisää. Koitin nimittäin sunnuntai-illalla, josko onnistuisin astraalimatkailemaan. Siinä pitää Rauni-Leenan mukaan rentoutua täysin, jonka jälkeen tuntuu niin kuin 5-6 radioaaltoa löisi ruumiin läpi, ja sitten huomaakin leijailevansa ruumiinsa yläpuolella. Sen jälkeen riittää, että ajattelee jotain paikkaa tai henkilöä - ja *puf* löytää itsensä sieltä. En ihan onnistunut tässä. Harjoituksen puutetta?
3 kommenttia:
Jes, vihdoin oikea päivitys! Olen nimittäin yksi niistä sadoista jotka ovat joutuneet pettymään haamuilusi takia.
Ja niin, kannattaa katsoa Penn&Telleriä. Se tulee Jimiltä, eli siltä nelosen uudelta digikanavalta. Ne käsittelee joka ohjelmassa jotain uskomuksia tai ismejä ja toteaa ne ihan huuhaaksi. Ohjelmassa käsiteltiin kerran myös noita ufojuttuja - etsi toki jakso jostain käsiisi jos alkaa skeptisyys muuten haihtua liikaa. :p
Tai harjoittele enemmän!
Ei mulla suinkaan ole digiboksia!
Kun sanot että jos alkaa skeptisyys haihtua liikaa, tarkoitatko sillä, että siinä jaksossa ei pystytty mitenkään todistamaan, etteikö ufoja olisi olemassa ja etteikö henki voisi siirtyä energiana minne haluaa?
Ja pahoitteluni vielä kerran haamupäivityksistä, minulla ei tietääkseni ollut niiden kanssa mitään tekemistä, jos en huomaamattani ole jotenkin lähettänyt positiivisia energioita blogilistan suuntaan.
Herrat Penn&Teller keskittyvät lähinnä toteamaan kaikki mahdolliset lieveilmiöt bullshitiksi. Eli eivät he esimerkiksi sano, että ufoja ei ole olemassa, mutta he näyttävät kaiken sen naurettavuuden mikä tuon ilmiön ympärillä on. Kaiken sen markkinakeskeisyyden jne.
Minen osaa nyt paremmin selittää, kello on paljon ja huomenna aamuvuoroon, selkää särkee ja varmaan väsyttääkin. Mutta niin, viikon neljä Penn&Teller jaksoa näytetään lauantaisi-iltaisin uusintoina, eli jos kiinnostaa ja olet joskus digitaalisuuden ulottuvilla niin katso ihmeessä. Esimerkiksi tällä viikolla käsiteltiin huumeiden laittomuutta, kiroilun kieltoa televisiossa ja sen suhdetta sananvapauteen (joo, on se jenkkiläinen sarja) ja jotain new age juttuja.
Joo, mut mie meen nukkumaa. Hyvää yötä!
Lähetä kommentti