Näin kysytään Veetin vahamainoksessa. Mainoksessa on kaksi naista kesämekoissa kenkäkaupassa (muistaakseni), ja Veetin ilosanomaa levittävä naisihminen tulee tarjoamaan heille kokeiluliuskaa. Naiset todistavat, ettei vahaus satu yhtään. (Mainos on selvästi huijausta. Ei kukaan mene kaupungille polvipituisessa mekossa, jos säärissä on niin pitkä karva, että sen saa vahalla pois.)
Rohkaisin kuitenkin mieleni ja ostin kaupasta kesän kunniaksi Veetin kylmävahaliuskoja, 8 euroa 80 senttiä parikymmentä liuskaa. Ne on pieniä (10 x 20 cm, ehkä) kangaskaistaleita, joiden keskelle on levitetty vihreää tuoksuvaa vahaa. Ei muuta kuin liuska sääreen, syvä sisäänhengitys ja repäisy. Vähän aikaa hampaiden kiristelyä ja toisto. Pienten liuskojen takia en jaksanut kauaa, sitä paitsi vaha meni ihan "tukkoon" ihosoluista ennen kuin karvoista. Turha ostos siis.
Ennen luovuttamista (ja hieman kipuun totuttani) sain nerokkaan idean koittaa liuskoja bikinirajaan: "Ei se niin paljoo voi sattuu..." Painoin uuden liuskan huolellisesti ihoon kiinni ja saman tien tajusin että kyllä se muuten sattuu. Koitin kovettaa mieleni ja vain repäistä sen nopeasti irti, mutten pystynyt. Ilmeisesti henkinen lapsilukko meni päälle; vartalo ei suostunut aiheuttamaan niin suurta tuskaa itselleen. Harkintakyvyttömästä päästä tunnetusti kuitenkin kärsii koko ruumis, ja jotenkinhan se vahaläppä oli saatava irti. Harkitsin hätänumeroon soittamista sekä jonkun liuottimen kaatamista liuskan päälle. Vaha alkoi jo kuivua. Ei auttanut muuta kuin nitkuttaa se hitaasti ja tuskallisesti irti. Jos ehdottomasti haluat kokeilla tätä kotona, etkä halua kuitenkaan tukea Veetiä taloudellisesti, laita ilmastointiteippiä johonkin herkkään paikkaan ja vedä irti. Liuskan irrottamisen jälkeen piti vielä hangata vaha irti. Tulos oli viehättävän sinipunainen iho, mutta positiivisena sivutuotteena voin todeta kipukynnyksen hieman kohonneen.
Kauneuden vuoksi täytyy kärsiä.
11 kommenttia:
Nauroin kosolti. Mutta munhan on helppoa, koska miesten ei tartte moisia juttuja tehdä. Miesten kärsimys on enemmän sosiaalista puolta.
Minä just ajattelin, että pelkään armeijaa enemmän kuin synnytystä autiolla saarella. Siitäkin huolimatta, että olen vakuuttunut että kuolisin autiosaarisynnytykseen. Onneksi sen todennäköisyys on aika pieni, mutta enemmän olen onnellinen siitä, etten joudu armeijaan. Armeijapelko lähti siitä, kun näin telkkarista miten nuoret miehet loikki sellasta korkeeta tukkitrippeliä. Rispektiä siis, kyllä naisilla on helppoa. Onneksi en ole mies.
Minä muistan kun joskus armeijassa olin marssilla ja mietin että "tsiisös kraist, tästäkö vuodesta pitäisi keksiä loppuelämäksi jauhettavaa?"
Oi Veeti!
Mieleen pulppuaa tarina ystäväni äidistä, joka koki nuorena samanlaisen valaistumisen. Laittoi kaikessa viisaudessaan kuumavahaa kainaloon.
Hahhah. Hyi. Mahtoi sattua.
Hihi! Ihanaa, että joku muukin saa joskus noin nerokkaita ideoita. Sillä erolla tietenkin, että yleensä kun minä koitan jotain yhtä innovatiivista, niin siinä on yleensä toisena osapuolena joku kallis elektroniikkavempele, ja seurauksena todennäköisesti yhteydenotto takuuhuoltoon ja ikävä muistutus siitä, että takuuaika umpeutui paria viikkoa aiemmin.
Nojoo,olipas kaukaa haettua. Eniveis. Armeijassa oli ihan mukavaa. Sitä paitsi jouduin olemaan siellä vain puoli vuotta. Mieti, vähän niinkuin puolen vuoden ajan vetäisi pikkuhiljaa sitä veet-stikkeriä irti nivusista. Auts.
Heippa! Eksyin tänne tuolta Tuomaksen blogista.
Täytyy tunnustaa, että itse olen kokeillut kuumavahaa sekä kainaloihin että bikinirajaan. Olen siis varmasti viisas. Kainalot oli operaation jälkeen todella pitkään arat, mm. deodorantin laittaminen kirveli.
Ja missä kuvat?! ;)
Onpa kylmävahaus kirvoittanut kommentteja. Teretulemast Mirva, Anna ja Farewell.
Armeijan käyneille: Ei mua armeijassa mikään muu niin hirvitä kuin se karmiva tukkihyppely. Kamera oli vielä suunnattu silleen alaviistosta, että ne loikat ja pudotus näytti ihan valtavilta. Epäinhimillisiltä. En pystyis, en uskaltais edes yrittää. Puistattaa pelkkä ajatuskin. Marssit ovat varmasti epämiellyttäviä, mutta toki mieluummin marssisin kuin kuolisin hitaasti synnytykseen, myönnettäköön se.
Tytöt: Mulla oli kerran (myöskin melko arvokas) (myöskin Veetin) kuumavahapönikkä. Siinä oli siirappimaista vahaa, jota piti lämmittää mikrossa, levittää iholle puisella lastalla ja laittaa päälle kangaspala. Muistaakseni pääsin siihen mikrovaiheeseen, mutten ikinä uskaltanut sitä käytännössä kokeilla. Koko purkillinen vahaa meni sitten aikanaan roskikseen.
Mahtaisko kuumavaha kuitenkin vähän jotenkin puuduttaa ihoa (mitä Anna sanoo)? Vielä parempi olisi joku jäävahasysteemi. Vahaa ja pakkasnestettä, säilytys pakastimessa. Kuka ehtii patentoida?
Farewell: Kuvien ottaminen ei ihan rehellisesti sanottuna käynyt missään vaiheessa mielessä. Mutta nythän kun sulla on ns. vapaammat kädet, saat varmaan jonkun naisen suorittamaan vahausoperaation sun mieliksi. Muista ottaa kuvia.
En voi kyllä käsittää, miten joku voi säännöllisesti käydä vahauksessa, esim. mallia brasilialainen. Sekin puistattaa. Vaikka kuulema se ei satu niin paljon, jos ammattilainen repäsee tosi nopeesti. Niin varmaan.
Se kuumavaha tuntui kyllä suorastaan vaaralliselta käyttää. Purtilossa (Veetiä sekin) muistaakseni varoiteltiin, että voi tulla jopa palovammoja, ellei ole varovainen. Eikä se kyllä puuduttanut yhtään, repäisy tuntui juuri niin hirveältä, mitä voi kuvitella.
Kannattaa käydä kokeilemassa sokerointia. Poistatin hiljattain selkäkarvat ko. menetelmällä, ensimmäiset toki hiukan pistelivät mutta hommaan tottui varsin nopeasti ja se oli yllättävän kivutonta.
PS. Olen mies ;-)
Käykö miehet muka poistattamassa selkäkarvoja sokerilla... :)
Sokerista olen kanssa kuullut, oliko se ihan perustaloussokeria sulatettuna vai mitä?
Lähetä kommentti