Huoli ja rakkaus

Blogi päivittyy näköjään hyvin rauhalliseen tahtiin. Välillä tulee hetkiä, kun mietin että tää pitäis kirjoittaa blogiin, mutta jospa se alkaisi nyt syksyn rutiinien myötä siirtyä ihan käytäntöön.

Mietin että huolenpito kuulostaa lämpimältä sanalta. "Kiitos huolenpidosta!" Mutta sehän tietysti riippuu näkökulmasta. Huolenpito on huolen pitämistä, huolen kantamista. Pitää huolta jostakin, eli tekee mieleensä tilan, jossa joku ihminen tai asia on ja pysyy, vaikkei sitä koko ajan aktiivisesti ajattelisi. Huolen pitäminen on sitä, että vaikka keskittyisi johonkin muuhun, huolehdittava muistuu mieleen sopivan usein. Toisaalta vaikka ei haluaisikaan, voi se huoli olla mielessä kuitenkin. Muiden huolehdittavana oleminen on helppoa ja mukavaa, muista huolehtiminen voi olla vaikeaa, mutta toisaalta saattaa se käydä helpostikin. Mistäköhän sanasta "huoli" suomen kieleen tulee, en tiedä. Onkohan huoltaminen ja huolto samasta ajatuksesta lähtöisin? Jonkun asian kunnossa pitäminen vaatii säännöllistä huoltamista, ja huoltaminen taas vaatii huolehtimista. Huolestuminen on jo vakavampi tila, siinä taitaa huoli olla vallannut mielen kokonaan.

Kuulin että rakkaus on sanana lähtöisin muinaissuomen veneilytermistä. Rakka on ollut puomi, joka kahden veneen väliin asetettuna pitää veneet yhdessä ja saa ne kulkemaan samaan suuntaan. Vähän niin kuin katamaraani ehkä. Rakkaus on sitä kun se puomi pannaan paikoilleen. En tiedä onko totta, mutta hauska ajatus.

Blogimaailmakin on muuttunut

Blogilista on hieno palvelu, ilman sitä en olisi löytänyt montakaan vanhoista suosikeista. Osa niistä jatkuu edelleen, osa on hävinnyt tai hiipunut hitaasti kuten Silkkaa Yksinkertaisuutta. Monikaan blogi ei ole kahden vuoden jälkeen enää saman näköinen, ja muutamaa suosikkilistalta löytyvää, yhä elossa olevaa blogia en olekaan pystynyt uuden ilmiasun myötä enää ihan tunnistamaan. Onneksi oli niitä yhä tuttujakin. Muutin myös SY:n ulkomuotoa hieman. Takaisin on helppo palata, jos beige alkaa kyllästyttää, ennenhän se oli valkoista valkoisella perusasetuksin...

Pari vuotta sitten kirjoitin neuleblogien maailman valloituksesta. Niitä on edelleen, mutta nyt näyttää olevan muotia nuo muotiblogit. Täytyy koittaa kierrellä nuuskimassa blogipiireissä, jospa sitä taas löytäisi kiinnostavaa luettavaa. Nyt ei jostain syystä nuo Top-listan linkit sytytä.

Note to self II

Kahden vuoden raittiuden jälkeen yksi lasi kuivaa siideriä nousee yllättävästi päähän. Huomenna on varmaan krapula.

Inspiraatiota etsimässä

En huomannutkaan eilen, että blogitauko oli tosiaan päivälleen kaksi vuotta ja kaksi kuukautta pitkä. Edellisyönä tuli blogit yllättäen mieleen ja niinpä eilen tulin takaisin muistelemaan tunnuksia. Ensin löysin Blogilistalle, ja onneksi siellä oli vanhat suosikit vielä tallella. Siitä pääsin alkuun. Luin koko Silkkaa Yksinkertaisuutta läpi kommentteineen.

Oli jo vähän aikaa tuntunut siltä kuin kelluisin vain paikallani päivästä toiseen, ja hitaat päivät kertyivät nopeasti. Muistelen että samanlainen olo oli silloin, kun Silkkaa Yksinkertaisuutta alkoi, ja silloin blogin pitäminen auttoi. Vaikka päivärutiinit olivat samat, oli joku ihan oma väylä ajatuksille, niitä piti työstää, eivätkä ne jääneet päähän kiertämään kehää ja syömään toisiaan.

En tiedä onko hyvä palata takaisin päin tällä tavalla, menneeseen elämänvaiheeseen, hypätä takaisin tähän nimimerkkiin. Nyt tätä kirjoittaessani tunnen kuitenkin, että kahdessa vuodessa olen unohtanut suuren osan tästä "persoonasta", enkä siksi ole menossa menneeseen. Toivottavasti oleellisin olisi vielä tallella, ja tämä blogi voi taas toimia ajatusten ja luovuuden jäsentäjänä ja herättelijänä, niin että muistaisin taas mitä minun elämäni olikaan tai voikaan olla. Ainakin jo heti tänään on tuntunut siltä, kuin olisi paremmin ajassa kiinni. Ajatuksia kulkee ja huomaan niitä itsekin pyöritteleväni.

Mitäs tässä välillä on tapahtunut? Minulla on edelleen ne samat koirat kuin kaksi vuotta sitten, asun samassa paikassa, opiskelen (hitaasti) samaa alaa. Noin vuosi sitten yksi tällainen tapahtui:



Ja siinäpä minun elämäni tällä hetkellä lähinnä on, blogin ulkopuolella. Silkkaa Yksinkertaisuutta on toivottavasti se paikka, jossa olen enemmän oma itseni, mitä se sitten onkin. Nyt täytyy lähteä lenkille.

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta hiljaiseloa

Muistin kuin muistinkin yhä Bloggerin tunnukset. Onneksi blogi on säilynyt.

Alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että pitäisi oman älyllisen toiminnan vuoksi herätellä Silkkaa Yksinkertaisuutta taas eloon. Minulla on nämä kaksi vuotta ollut toinen blogi, mutta se on erilainen. Silkkaa Yksinkertaisuutta on salainen.

Kahden vuoden aikana on tapahtunut toisaalta paljon, toisaalta ei mitään. Luin vanhoja kirjoituksiani, ja aivan samoissa tunnelmissa joidenkin asioiden suhteen olen edelleen. Mikä on muuttunut, no ainakaan en osaa enää kirjoittaa. Ehkä en myöskään ajatella senkään vertaa mitä ennen. Vai enkö vain jaksa, siinä ehkä osaltaan selitys.

Katsotaan lähteekö tämä vielä käyntiin.