- Äiti leipoo hymyellen. –
- Kelle leivot, äiti, kellen?
lauantai 18. lokakuuta 2014
torstai 16. lokakuuta 2014
Jännästi ei nyt olekaan puhtikuuripäivitys...
...tosi kumma juttu koska se puhtikuurihan menee tietenkin tosi hyvin ja varsinkin kun eilen oli ohjelmassa se "järjestä koko elämäsi ja siivoa koko talo" joten luulisi että siitä olisi paljon kirjoitettavaa mutta...
Kirjoitankin siitä kun olen tällainen kulttuuri-wannabe, siis painottaen wannabeta. Olisi tosi kiva tietää kaikenlaista ja olla kiinnostunut kaikenlaisesta taiteesta, mutta oikeasti, oikeasti, en vaan ole. En vaan jaksa. En jaksa konserttia, en balettia, en oopperaa, en taidenäyttelyä, en yhtäkään taide-elokuvaa tai edes useimpia yleissivistyselokuvia jaksa. Ainoa syy jaksaa sellaisia olisi se että voi sitten sanoa olleensa tai voi pitää vähän aikaa käsiohjelmaa esillä. Arkkitehtoniset kohteet on vähän aikaa ihan jees, mutta itse koettuna nekin on kuitenkin vaan rakennuksia ja paikkoja ja vartin sisään tulee mieleen että joopa joo ja saiskohan täältä jostain jätskiä.
Tykkään ainoastaan sellaisista esityksistä joissa on useampi esimerkki sijoitettu kontekstiin ja valmiiksi tiivistetty enintään tunnin mittaan ja mielenkiintoiset pointit alleviivattu. Ja ehdottomasti täytyisi olla jotain modernia otetta mukana, ettei tule yliannostusta. Esimerkiksi nyt taas Teemalta tuleva Elokuvan tarina on tosi hyvä. Klassista musiikkia voin soittaa lyhyesti taustalla. Internetistä voin jotain aihetta jaksaa tutkia hetken jos löytyy helposti hienoja nettisivuja ja vangitsevaa multimediaa. Tämä kärsimättömyys ei ole ominaisuus josta olen ylpeä, koska oikeasti mielelläni kokisin syvemmin ja muistaisin asioita ja olisin taiteellinen.
Mutta nyt oon löytänyt jotain joka minusta on ihan ihmeellistä. 1400–1500-lukujen vaihteen uskonnollisesta taiteesta ei tule mulle mitään positiivisia säväreitä. Törmäsin tällaiseen:
Yksi flaami, Hieronymus Bosch, on tehnyt tällaisen triptyykin noin 500 vuotta sitten. Tarkemmin katsoen:
Noista aneemisista ihmishahmoista kai sen maalauksen iän huomaa, ja vähän oudosta perspektiivistä. Mutta muuten yksityiskohtien perusteella en olisi ikäpäivänä uskonut että tuollainen on maalattu 1500-luvun alussa.
Kirjoitankin siitä kun olen tällainen kulttuuri-wannabe, siis painottaen wannabeta. Olisi tosi kiva tietää kaikenlaista ja olla kiinnostunut kaikenlaisesta taiteesta, mutta oikeasti, oikeasti, en vaan ole. En vaan jaksa. En jaksa konserttia, en balettia, en oopperaa, en taidenäyttelyä, en yhtäkään taide-elokuvaa tai edes useimpia yleissivistyselokuvia jaksa. Ainoa syy jaksaa sellaisia olisi se että voi sitten sanoa olleensa tai voi pitää vähän aikaa käsiohjelmaa esillä. Arkkitehtoniset kohteet on vähän aikaa ihan jees, mutta itse koettuna nekin on kuitenkin vaan rakennuksia ja paikkoja ja vartin sisään tulee mieleen että joopa joo ja saiskohan täältä jostain jätskiä.
Tykkään ainoastaan sellaisista esityksistä joissa on useampi esimerkki sijoitettu kontekstiin ja valmiiksi tiivistetty enintään tunnin mittaan ja mielenkiintoiset pointit alleviivattu. Ja ehdottomasti täytyisi olla jotain modernia otetta mukana, ettei tule yliannostusta. Esimerkiksi nyt taas Teemalta tuleva Elokuvan tarina on tosi hyvä. Klassista musiikkia voin soittaa lyhyesti taustalla. Internetistä voin jotain aihetta jaksaa tutkia hetken jos löytyy helposti hienoja nettisivuja ja vangitsevaa multimediaa. Tämä kärsimättömyys ei ole ominaisuus josta olen ylpeä, koska oikeasti mielelläni kokisin syvemmin ja muistaisin asioita ja olisin taiteellinen.
Mutta nyt oon löytänyt jotain joka minusta on ihan ihmeellistä. 1400–1500-lukujen vaihteen uskonnollisesta taiteesta ei tule mulle mitään positiivisia säväreitä. Törmäsin tällaiseen:
Yksi flaami, Hieronymus Bosch, on tehnyt tällaisen triptyykin noin 500 vuotta sitten. Tarkemmin katsoen:
Noista aneemisista ihmishahmoista kai sen maalauksen iän huomaa, ja vähän oudosta perspektiivistä. Mutta muuten yksityiskohtien perusteella en olisi ikäpäivänä uskonut että tuollainen on maalattu 1500-luvun alussa.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Päivä IV
Neljäntenä päivänä piti tehdä kaksi energiakelloa. Kelloissa on 24h molemmissa. Ensin merkitään toiseen kelloon ilmeisesti tunnin tarkkuudella miten vuorokausi kuluu nykyisellään, ja luokitellaan toiminnot energiaa vieviksi ja tuottaviksi. Oletin että sen jaottelun sai tehdä värikynin. Toiseen kelloon tehdään ihannevuorokausi, jossa energiaa tuottavien toimien osuutta on nostettu. Ripustetaan sisustuselementiksi ja tarkastellaan niitä päivittäin.
Nykyisellään, ylläriylläri, oli liikaa (turhaa) informaatioteknologia-aikaa, liian vähän ulkoiluaikaa ja lasten kanssa leikkimistä. Ihannevuorokausi on sekin kyllä aika surkea, koska siinä mennään lasten päivä(koti)rytmin mukaan ja tehdään paljon kotitöitä. Mutta ajattelin fuskata sillä tavalla, että 2. päivänä harjoiteltujen energiatasoa kohottavien positiivisten ajatuskulkujen avulla psyykkaan kotityöt energiaa nostattaviksi toimiksi. Ja onhan ne siinä mielessä, että sitten kun ne on tehty niin on parempi tää energiataso kuin jos niitä ei ole tehnyt. Näin saan väritettyä kotityöajat vaaleanpunaiseksi ja päivä IV on pulkassa.
Nykyisellään, ylläriylläri, oli liikaa (turhaa) informaatioteknologia-aikaa, liian vähän ulkoiluaikaa ja lasten kanssa leikkimistä. Ihannevuorokausi on sekin kyllä aika surkea, koska siinä mennään lasten päivä(koti)rytmin mukaan ja tehdään paljon kotitöitä. Mutta ajattelin fuskata sillä tavalla, että 2. päivänä harjoiteltujen energiatasoa kohottavien positiivisten ajatuskulkujen avulla psyykkaan kotityöt energiaa nostattaviksi toimiksi. Ja onhan ne siinä mielessä, että sitten kun ne on tehty niin on parempi tää energiataso kuin jos niitä ei ole tehnyt. Näin saan väritettyä kotityöajat vaaleanpunaiseksi ja päivä IV on pulkassa.
Päivä III
Tehtävänä oli liikkua ulkona puoli tuntia mielellään valoisaan aikaan. Check! Tehtävä jatkuu siten että sama toistetaan joka päivä tästä lähtien.
Niitä positiivisia ajatuksia pitäisi vielä miettiä, niille olisi nyt käyttöä. Tänään meni iltaan asti ihan jees, mutta kotona vierailu veti nyt maton alta. Surkea tilanne, kun en taida enää voida jättää lapsia äidilleni hoitoon. Äiti haluaisi ja lapsi haluaisi ja haluaisin minäkin, mutta kun ei voi näköjään olla ottamatta sitä viiniä niin en luota. Ja kun ei lievässä humalassa voi myöntää, että arvostelukyky petti, vaan vika on minussa, niin asia on harvinaisen selvä.
Niitä positiivisia ajatuksia pitäisi vielä miettiä, niille olisi nyt käyttöä. Tänään meni iltaan asti ihan jees, mutta kotona vierailu veti nyt maton alta. Surkea tilanne, kun en taida enää voida jättää lapsia äidilleni hoitoon. Äiti haluaisi ja lapsi haluaisi ja haluaisin minäkin, mutta kun ei voi näköjään olla ottamatta sitä viiniä niin en luota. Ja kun ei lievässä humalassa voi myöntää, että arvostelukyky petti, vaan vika on minussa, niin asia on harvinaisen selvä.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Päivä II
Parempi tunnelma. Päivän henkisen kasvun tehtävä oli koota lista positiivisista ja negatiivisista ajatuksista. Puhtikuurin ohjeissa väitetään maratoonarien käyttävän tätä metodia, jotta jaksaisivat painaa eivätkä vaipuisi epätoivoon.
Ohje oli minusta liian epämääräinen, joten olin pakotettu tekemään omaa taustaresearchia. Googlailin vähän (yhden kerran) ja löysin tämän (oli toinen osuma, eka jonka avasin) Mayo-klinikan artikkelin. Pitäisi parantaa jopa terveyttä tällainen itsesensuuri. Tämän perusteella tulin siihen tulokseen, että tehtävänanto oli huono enkä tee tätä tehtävää. En listaa negatiivisia ajatuksia. Listaan ainoastaan asioita, joita voin tietoisesti ajatella jos haluan paremmalle tuulelle.
+ ...
Mutta en teekään sitä nyt, liian myöhä. Tehtäväähän voi hyvin jatkaa huomenna, koska huomisella on vain puolen tunnin liikuntatehtävä.
Ohje oli minusta liian epämääräinen, joten olin pakotettu tekemään omaa taustaresearchia. Googlailin vähän (yhden kerran) ja löysin tämän (oli toinen osuma, eka jonka avasin) Mayo-klinikan artikkelin. Pitäisi parantaa jopa terveyttä tällainen itsesensuuri. Tämän perusteella tulin siihen tulokseen, että tehtävänanto oli huono enkä tee tätä tehtävää. En listaa negatiivisia ajatuksia. Listaan ainoastaan asioita, joita voin tietoisesti ajatella jos haluan paremmalle tuulelle.
+ ...
Mutta en teekään sitä nyt, liian myöhä. Tehtäväähän voi hyvin jatkaa huomenna, koska huomisella on vain puolen tunnin liikuntatehtävä.
perjantai 10. lokakuuta 2014
I Päivä
Vähän surkeat tunnelmat tänään, tyhjä olo ja ulkona harmaata.
Mutta hei, Puhtikuuri! Ensimmäinen päivä! Jesssss. Tänään saan olla syömättä sokeria.
Oikeastihan toteutan sen niin, että vähennän sokeria. Koska kävi niin että menin tuossa jo monta tuntia sitten keittiöön tekemään aamupalaksi terveellistä munakasta, mutta söinkin autopilotilla kaneliässiä, vaikka eihän ne ole edes samalla suunnalla kuin munakastarpeet!
Puhtikuurissa on joka toinen päivä pieni elämäntapamuutos ja joka toinen päivä sitten henkistä harjoittelua, joka "tukee konkreettisia muutoksia". Sokeria ilman - tai siis vähemmällä sokerilla - pitäisi olla viikko vähintään.
Nyt vihdoin sitä munakasta täyttämään tätä onttoutta.
Mutta hei, Puhtikuuri! Ensimmäinen päivä! Jesssss. Tänään saan olla syömättä sokeria.
Oikeastihan toteutan sen niin, että vähennän sokeria. Koska kävi niin että menin tuossa jo monta tuntia sitten keittiöön tekemään aamupalaksi terveellistä munakasta, mutta söinkin autopilotilla kaneliässiä, vaikka eihän ne ole edes samalla suunnalla kuin munakastarpeet!
Puhtikuurissa on joka toinen päivä pieni elämäntapamuutos ja joka toinen päivä sitten henkistä harjoittelua, joka "tukee konkreettisia muutoksia". Sokeria ilman - tai siis vähemmällä sokerilla - pitäisi olla viikko vähintään.
Nyt vihdoin sitä munakasta täyttämään tätä onttoutta.
torstai 9. lokakuuta 2014
Laiska täällä taas töitään luettelee
Tänään olen tehnyt lasagnea yksi lapsi kantoliinassa lonkalla keikkuen.
Siinä kesti noin kaksi tuntia, siis aktiivista ruoanlaittoaikaa kului kaksi tuntia ja uunissa kypsennystä vajaa tunti. Kukaan ei kuollut eikä raajoja
leikkautunut poikki. Sain ujutettua ruokaan sekä porkkanaa että lehtikaalia. Lisäksi improvisoin matkalla aineksista
terveellisen pastalounaan esikoiselle ja tomaattisen soseruoan vauvalle. Sata Hyvä äiti -pistettä!
Pisteitä jonkin verran alensi se, että toinen lapsi pelasi samaan aikaa n:nnettä tuntia tietokoneella, enkä osallistanut häntä ikätasoisesti ruoanvalmistukseen. Hyvä äti -pisteisiin vaikutti myös se, että valitsin empiirisen lähestymistavan tutkiessani miten onnistuu porkkanan raastaminen suoraan kuumalla pannulla hautuvaan öljyiseen tomaattikastikkeeseen virkeä lapsi sylissä. Teoreettinen tarkastelu olisi ollut työturvallisuuden kannalta parempi ratkaisu.
Hyvä kokki -pisteitä alensi se, että nuorempi kokki halusi imetystauon ja lisäksi nukahti kesken bechamel-kastikkeen teon. Voisin kirjoittaa ihan vaan "valkokastike", mutten halua. On epäortodoksista nukahtaa kesken bechamel-kastikkeen valmistuksen, koska sen teko vaatii herpaantumatonta keskittymistä. Lisäksi yritin tämän keissin jälkeen jatkaa kastikkeen tekoa hehkuttamalla lieden väärää levyä (taikka eihän ne levyjä ole vaan jotakin kypsennysalueita tml.) ja kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin ettei se kastike sillä tavalla valmistu.
Myös miinuspisteitä puolikypsän lehtikaalin lisäämisestä vauvansoseeseen. Vauvat ei pidä sellaisista pienistä muovirakeen tuntuisista hippusista suussaan, ainakaan jos niitä yritetään tarjoilla ruoan seassa lusikalla. Muussa tapauksessa, esimerkiksi suoraan lattialta nautittuna, muovirakeet ja raaka lehtikaali on ihan ok. Pieni Hyvä äiti -bonus siitä, että havaitsin tukehtumisvaaran ja ehdin noukkia ne lattialta ennen vauvaa.
Ei! Meinasin unohtaa. Tärkein asia, jonka johdosta melkein meni miinukselle. Unohdin tarkistaa etukäteen onko lasagnelevyjä. Oli niitä, viisi kappaletta. En suostunut enää tuorepastan tekoon siinä vaiheessa.
Pisteitä jonkin verran alensi se, että toinen lapsi pelasi samaan aikaa n:nnettä tuntia tietokoneella, enkä osallistanut häntä ikätasoisesti ruoanvalmistukseen. Hyvä äti -pisteisiin vaikutti myös se, että valitsin empiirisen lähestymistavan tutkiessani miten onnistuu porkkanan raastaminen suoraan kuumalla pannulla hautuvaan öljyiseen tomaattikastikkeeseen virkeä lapsi sylissä. Teoreettinen tarkastelu olisi ollut työturvallisuuden kannalta parempi ratkaisu.
Hyvä kokki -pisteitä alensi se, että nuorempi kokki halusi imetystauon ja lisäksi nukahti kesken bechamel-kastikkeen teon. Voisin kirjoittaa ihan vaan "valkokastike", mutten halua. On epäortodoksista nukahtaa kesken bechamel-kastikkeen valmistuksen, koska sen teko vaatii herpaantumatonta keskittymistä. Lisäksi yritin tämän keissin jälkeen jatkaa kastikkeen tekoa hehkuttamalla lieden väärää levyä (taikka eihän ne levyjä ole vaan jotakin kypsennysalueita tml.) ja kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin ettei se kastike sillä tavalla valmistu.
Myös miinuspisteitä puolikypsän lehtikaalin lisäämisestä vauvansoseeseen. Vauvat ei pidä sellaisista pienistä muovirakeen tuntuisista hippusista suussaan, ainakaan jos niitä yritetään tarjoilla ruoan seassa lusikalla. Muussa tapauksessa, esimerkiksi suoraan lattialta nautittuna, muovirakeet ja raaka lehtikaali on ihan ok. Pieni Hyvä äiti -bonus siitä, että havaitsin tukehtumisvaaran ja ehdin noukkia ne lattialta ennen vauvaa.
Ei! Meinasin unohtaa. Tärkein asia, jonka johdosta melkein meni miinukselle. Unohdin tarkistaa etukäteen onko lasagnelevyjä. Oli niitä, viisi kappaletta. En suostunut enää tuorepastan tekoon siinä vaiheessa.
10 päivän haaste
Löysin vessan kaapista vanhan Kunto-lehden (mitä ihmettä) ja sieltä löytyi kymmenen päivän hyvinvointihaaste, nimeltään Puhtikuuri. Siinä tehdään joka päivä jotakin terveellistä. Osa on kertaluontoisia tehtäviä, osa haasteen loppuun jatkuvia. Huomiota herättävin oli kuudes päivä, otsikoitu "Elämä järjestykseen". Tehtävänä on siivota, henkisesti ja fyysisesti. Tehdään tilaa henkisiin komeroihin ja kivasti siinä sivussa siivotaan oikeasti, koti puhtaaksi ja komerot järjestykseen! Silkkaa energiaa!
Aivan törkeen hyvä, Elämä järjestykseen. Yhden päivän aikana! Ei tätä tehokkaampaa kuuria voi ollakaan. Voin kuvitella sen hardcore siivouspäivän. Ja sen henkisten komeroiden siivoamisen. "Onko sinulla jotain sanottavaa puolisollesi tai esimiehellesi? Nyt on aika nostaa pöydälle pinnan alla hiertävät asiat." Muut päivät on aika pehmoista tähän verrattuna, sitä "syö kasviksia" ja "ulkoile puoli tuntia" tasoista perushuttua, mutta tämä kutospäivä ratkaisi.
Aloitan huomenna.
Aivan törkeen hyvä, Elämä järjestykseen. Yhden päivän aikana! Ei tätä tehokkaampaa kuuria voi ollakaan. Voin kuvitella sen hardcore siivouspäivän. Ja sen henkisten komeroiden siivoamisen. "Onko sinulla jotain sanottavaa puolisollesi tai esimiehellesi? Nyt on aika nostaa pöydälle pinnan alla hiertävät asiat." Muut päivät on aika pehmoista tähän verrattuna, sitä "syö kasviksia" ja "ulkoile puoli tuntia" tasoista perushuttua, mutta tämä kutospäivä ratkaisi.
Aloitan huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)